V
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Täällä viekussa tuhisee nyt sellainen nätti nöpönekku jolla hihaton sexy musta silkkinen minimaalinen yömekko. Ai että kun sykähdyttää kun hän sipsuttelee se päällä säihkysäärineen aina aamullaP......., näyttäisit hyvälle minimekossa ja stay upeissa![]()
'Täällä viekussa tuhisee nyt sellainen nätti nöpönekku jolla hihaton sexy musta silkkinen minimaalinen yömekko. Ai että kun sykähdyttää kun hän sipsuttelee se päällä säihkysäärineen aina aamulla
Nyt tuntuu että otan hänet herätessään ja siitä hänkin tyccää'
*jollain alkoi jo jöböttään*![]()
KerroJuhannuksen jälkeen on tapahtunut yllättävän paljon.
'Sydämen sivistystä
Minä olen varattu nainen,
etäsuhteen uskollinen,
en kahvikutsujen markkinoilla,
en FaceTimen jonossa,
en katseiden arpajaisissa.
Silti ympärilläni kuiskitaan,
arvioidaan painoa ja pintaa,
kuin Instagram olisi tuomari
ja nainen julkinen ilmoitustaulu.
Savossa asti kuulin kerran
miesten kokoontuvan kaupan eteen —
ei hiljaisuutta, ei hienotunteisuutta,
vaan ääneen lausuttuja arvioita
olemuksestani ja kehostani.
Kuin olisin ollut
jossakin karjamarkkinoiden rivissä.
Mutta sivistys ei ole tutkinto,
ei titteli ovenpielessä,
ei hieno puku eikä suuri palkka.
Sivistynyt mies
olisi odottanut kaksi minuuttia,
antanut naisen kulkea ohitse,
ja vasta sitten sanonut sanansa
kaverilleen, hiljaisella äänellä.
Se on sydämen sivistystä.
Sitä ei opita ansioluettelosta.
Ja siksi sanon selvästi:
minä en tapaile muita.
Minulla on mielitiettyni,
herra X,
mies, jonka rinnalle sydämeni
on jo paikkansa valinnut.
Sillä rakkaus ei tarvitse
yleisön hyväksyntää,
eikä uskollisuus selittelyä.
Ja kun puhun kullastani,
sallikaa minun hieman kehuskella.
Hänen äitinsä,
rakas anoppini,
on maisema-arkkitehti,
pihasuunnittelun taitaja,
viherestetiikan mestari.
Yksin asuvalle pojalleen
pitkien työpäivien keskelle
hän loihti pihan,
jossa vihreä ei ollut vain väri —
se oli kokonainen tunnelma.
Sellainen piha,
että naapuruston mammat
olivat aivan täpinöissään:
”Poikamies —
ja tuollainen pihapanostus!”
Ja kun uudet kasvot saapuivat pihaan,
oli vastassa vielä
juurileivotut kakut,
pullapitkot ja lämpimät tervehdykset.
Siinä on jotakin kaunista.
Äiti, joka tekee pojalleen kauniin pihan.
Poika, joka saa siitä kodin.
Naapurusto, joka huomaa vaivan.
Ja nainen, joka saa sanoa:
Tuossa on minun kultani.
Niin että arvostelkaa jos tahdotte —
painoa, pihaa tai pilviä.
Minä tiedän kuitenkin,
mikä todella ihmistä kaunistaa:
ei vartalon mitta,
ei Instagramin katse,
ei muiden hyväksyntä,
vaan sydämen sivistys.
Ja siinä asiassa
minä pidän puoleni.'