Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
🟨'Mikä jogurtti eläkeläiselle'?
---
Nuo aloitukset ovat myös
sellaisia, mihin minulla
ei ole mitään osuutta.
---
🟦Tiivistys:

• En luo Puppa & Mumma-ketjuja.
• En kirjoittele mitään muitakaan
aloiteotsikoita.
• Esiinnyn ainoastaan omana
itsenäni. Olen E-nainen eli
E Original/OgE/ x. ×

✓Mennään näillä.✓ Kiitos.
 
Aah joo mulla on tossakin vaikeuteni kehua naista just vaik kauniiksi. Ehkä se johtuu et ympärillä ei oo tollasta liiemmin ollu. Tyttöäni kyl kehun paljon ja se on helppoa siis kun siltä tuntuu emmä nyt joka päivä niin sano. Mut on kyllä kumppanin kehuminen aina ollut aika vähäistä ellei olematonta mä en oo vaan tottunut kehuihin eipä niitä kyl lapsenakaan koskaan kuullut tai että niitä muistaisin

Sekin on loistava kehu, jos ilmaisee miten paljon piti jostain yhteisestä hetkestä tai siitä mitä toinen teki ja mitä tunteita se herätti.
 
Mut se palaaminen mielen syövereistä ei ole guranteed. Siis omaan mieleen voi hukkua ja hitto jos hukkuminen taphtuu viellä niin et se on täyttä kauhua ja monen mieli ei kestä sitä ja jää sinne harhojen vankilaan mieleensä yleensä pysyvästi valitettavasti. Noh toisaalta mä kaipaan sinne missä olin vuodet 2014-2016 no okei kyl nyt on kivaa kun ei oo melkein täyttä hulluutta ku kyl pää kävi ylikierroksilla mut sitä kylpi rakkauden meressä ja kelaa sä olit niin kiinni maailmankaikkeudessa et olit vaik metsässä lenkillä niin yhtäkkiä sun sydän sanoi et tosta kohasta tulee kohta jänis ja hitto kohta siitä kohtaa putkahti jänis. Mut joo jo riitti hulluus silläkin saralla vaikka maailma oli tosi kaunis paikka ja pelkkää rakkautta maailma täys. Mut sit tuli se missä se mun rakas nainen viilettää j a etin sitä rakkausuniversumissa missä liisin mut se meni ihan övetiksi kun luulin et joo se yks palstalia on rihanna ja rihanna tulee hakee mut lentokentältä hangaarista numero neljä niinpä mä sit monet päivät juoksentelin lentokentällä ja odotin millon tulee et se sai sairaitakin piirteitä sit lopuksi ja ainakun netissä näin jonkun naisen johon tunsin jotain niin luulin et tää on nyt se kirjoittelia joka herätti mun sisäntä lisää eloon must tuli emotioonaalinen narkkari ja lisää tunteita ja sekoilevia ajatuspolkui ni hukkui kyllä niihin paskoihin kunnolla. Mut mielessäni oli mekanismi et vähän epäilin kuitenkin kaikkea ettei siitä täysin tullut mieleni todellisuuus kävin vaan niin korkeissa sfääreissä ja pää täysin pyörällä et paluu mielen syövereistä on viennnyt paljon aikaa tai niistä harhakäsityksityksitä siis ei se ollu kivaa kun sydän sinkoili sinne ja pää tänne eikä mitään balanssia. Siinä se oma minä hukkui täysin kun pää sekasena just otti kaikki merkitykset tai jutut itteensä et toi oli uus tarkoitus just mulle. Mut nyt tykkään kun on paljon rauhallisempaa menoa
Toisten puolesta ei voi sanoa. "Pysyvästi" on aika jyrkkä oletus. Ehkä toisilla se kestää kauemmin. Joskus elämä voi päättyä. Kuitenkin liian usein näkemys on mielestäni liian kielteinen mitä tulee merkityksien löytämiseen ja kykyyn yhdistellä asioita. Sen voi valjastaa edukseen. Siihen ei tarvitse hukkua.
 
On eri asia tuntea ja kokea luonto kuin olla sen "viestitulvan kohteena". Ihmisten olisi hyvä ajatella enemmän laatikon ulkopuolelta ja itsenäisesti. Ei aina niellä kaikkea ennaltalokeroitua vibraatiomantraa ja dogmaa.
 
Mut se palaaminen mielen syövereistä ei ole guranteed. Siis omaan mieleen voi hukkua ja hitto jos hukkuminen taphtuu viellä niin et se on täyttä kauhua ja monen mieli ei kestä sitä ja jää sinne harhojen vankilaan mieleensä yleensä pysyvästi valitettavasti. Noh toisaalta mä kaipaan sinne missä olin vuodet 2014-2016 no okei kyl nyt on kivaa kun ei oo melkein täyttä hulluutta ku kyl pää kävi ylikierroksilla mut sitä kylpi rakkauden meressä ja kelaa sä olit niin kiinni maailmankaikkeudessa et olit vaik metsässä lenkillä niin yhtäkkiä sun sydän sanoi et tosta kohasta tulee kohta jänis ja hitto kohta siitä kohtaa putkahti jänis. Mut joo jo riitti hulluus silläkin saralla vaikka maailma oli tosi kaunis paikka ja pelkkää rakkautta maailma täys. Mut sit tuli se missä se mun rakas nainen viilettää j a etin sitä rakkausuniversumissa missä liisin mut se meni ihan övetiksi kun luulin et joo se yks palstalia on rihanna ja rihanna tulee hakee mut lentokentältä hangaarista numero neljä niinpä mä sit monet päivät juoksentelin lentokentällä ja odotin millon tulee et se sai sairaitakin piirteitä sit lopuksi ja ainakun netissä näin jonkun naisen johon tunsin jotain niin luulin et tää on nyt se kirjoittelia joka herätti mun sisäntä lisää eloon must tuli emotioonaalinen narkkari ja lisää tunteita ja sekoilevia ajatuspolkui ni hukkui kyllä niihin paskoihin kunnolla. Mut mielessäni oli mekanismi et vähän epäilin kuitenkin kaikkea ettei siitä täysin tullut mieleni todellisuuus kävin vaan niin korkeissa sfääreissä ja pää täysin pyörällä et paluu mielen syövereistä on viennnyt paljon aikaa tai niistä harhakäsityksityksitä siis ei se ollu kivaa kun sydän sinkoili sinne ja pää tänne eikä mitään balanssia. Siinä se oma minä hukkui täysin kun pää sekasena just otti kaikki merkitykset tai jutut itteensä et toi oli uus tarkoitus just mulle. Mut nyt tykkään kun on paljon rauhallisempaa menoa

Tämä niin muistuttaa mun omista "juoksenteluista" joista kaivatulla ei ole mitään tietoa. 💀
 
Toisten puolesta ei voi sanoa. "Pysyvästi" on aika jyrkkä oletus. Ehkä toisilla se kestää kauemmin. Joskus elämä voi päättyä. Kuitenkin liian usein näkemys on mielestäni liian kielteinen mitä tulee merkityksien löytämiseen ja kykyyn yhdistellä asioita. Sen voi valjastaa edukseen. Siihen ei tarvitse hukkua.
Nojoo mut kyl mä näin kun jouduin sairaalaan mitä ne sinne tosi harhoihin juuttuneet oli ne uskoi täysin siihen harha todellisuuteen. Nih siellä tuli sellasta jengii vastaan jotka vaan täysin uskoi mieltänsä ja harhojaa kun luulevat niitä todelliseksi. Ykskin ukko ihan naama peruslukemilla sanoi et mä olin puhunut siitä pahaa kaupan kassalle et kaupan kassa vahingossa kertoi tän ja oli mulle vihainen. Ja kato vaik jotain niuvaniemee nih kyllä ne on siellä harhijensa vankina ja uskoo aivan päättömiä juttui et jep kyl se mieli on vaan hauras ja jotkut on jäänneet sinne. Noh omalla kohalle se on täysin totta se vapauden maailma mut joo kaikella on pieni mahdollisuus päästä mielestä irti mut sepä se kun me uskomme niin helposti omaa mieltämme emmekä testaa sitä et se vois ollakkin vain harhaa eikä todellista. Tai siis täs kun olin jo taas kotiutunut. Nih ykskin tällänen harhanen ukko sanoi et oli kuullut jonkun natsin sanoneen ohimennen et ne tappaa sen ja ei sit sen jälkeen uskaltanut lähtee ulos noh menin sit sen kämppään ja selitin et helpompihan sut on tappaa tänne kotiin kun täällä ei oo kameroita eikä mitään muuta et ulkona ja uloslähtimessä on enempi turvaa et tuskinpa suunnitelmallinen tappaja haluaisi joutua kameraan tai tulla nähdyksi muiden silminäkijöiden toimesta. Noh uskoi ja alkoi taas käymään ulkona ja jep kaikille tulee välillä harhaajatuksia mut pitäis alkaa heti rauhoittaan itseään ja kyyseenalaistaa sitä juttua. Ei oo helppoa mut mul ainakin jeesaa sit pitää löytää vaan rauhallinen paikka
 
Ei pidä paikkaansa. Puhdas luonto ei todellakaan viesti ja sekoita päätä samalla tavalla. Se rauhoittaa.
Totta sillonkun päässä oli jatkuva pulina nih sitkun olin hatkoissa ja vaeltelin metsissä pakoillen niin caik olin tosi sekas ni metässä äänet hiljeni. Oli luonto minä ja Jumala se oli ihanaa ja rauhallista siellä olla eikä muita häiriöitä päässä. Mut joo rauhoitti.
 
On. kuhan se on rehellinen kehu. Tottakai voi hieman värittääkkin, mut silti rehellinen.
Aalrite onhan mulla joskus tullu joku kehu mieleen naiselle mut en sit oo vaan sanonut sitä ääneen vaan oon antanut tilanteen likua ohitte. Mut joo oon mä kait sit ollu vaan ympäristössä missä kehuja ei anna niin naiset kun miehetkään toisulleen tai se on harvinaisempaa nih ehkä mäkin oon ajatellut et kehut on ihan turha juttu ja ei niitä kukaan tartte. Pakko myöntää etten edes muista millon joku ois kehunut mua noh tyttöni kun kirjoitti mulle isnpäivä kortin jossa oli sydän ja siinä oli kehui ja se tuntui hyvältä kun tyttöni kehui mun isyydestä ni se kyl tuntui hyvältä ja sit tyttö oli kehaissut tukiperheelle jossa oli pienempänä kerean kuussa ni ku ne oli käynnyt raflas syömäs jotkut spaghetti annokset ni oli kehunut en mun iskä tekee parempaa spaghettia bolognese kuin se ravintola se tuntui hyvältä. Mut näin muuten en muista kehuja kuulleeni. Mut toisaalta se on tärkein et tytöltä tullu kehui. Mä en oikeen edes osaa vastaanottaa muilta kehui vaan se on hämmentävää
 
On. kuhan se on rehellinen kehu. Tottakai voi hieman värittääkkin, mut silti rehellinen.
Entäs tää jos kokattu ruoka ei ole hyvää. Ku mun naamasta kyl näkee jos ruoka ei miellytä. Mut millasta palautetta odottaisit jos ruoka ei olisi maittanut et valhetta et sanoo et oli hyvää vai millain voisi sillain loukkaantumatta sanoa et nyt ei ollu hyvää? Ainiin ja oonhan mä kehunut naista jos ruoka on ollut tosi hyvää nih siitä oon kyllä joskus kertonut et vau kuinka hyvää
 
Ei se ole oikeesti noin vaikeeta olla rehellinen. Voihan sen sanoa nätistikkin, et ei ollu omaan makuun... Kyllä naiset kestää sen minkä miehetkin, ellei enemmänkin, ilman että ottaa itseensä.
 
Ei se ole oikeesti noin vaikeeta olla rehellinen. Voihan sen sanoa nätistikkin, et ei ollu omaan makuun... Kyllä naiset kestää sen minkä miehetkin, ellei enemmänkin, ilman että ottaa itseensä.
Joo mä oon jotenkin pidättäytyväisempi naisen seurassa tai ainakin välillä. Miehelle sanoisin et nyt oli kyl hirveetä paskaa😁 noh enmä haluis loukata kokkia et se jatkais kokkailujaan ettei tuu pahamieli ja ei enään halua kokata. Mut siis harvoinpa oon joutunut viimevuonna tilanteisiin jossa ruoka olisi ollut huonoa
 

Yhteistyössä