Näin sinusta pitkästä aikaa unta. Sama kai kirjoitella tänne nyt, kun vauvan ketjusta kuitenkin poistetaan. Vaikka et sinä kyllä tätä täältä näe, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
Unessa esitelmöit jossain paikassa missä oli paljon ihmisiä. Kiinnitin huomiota sun sormukseen ja totesin ettei se olekaan mikään oura. Se olikin ikään kuin kellotaulu, jossa oli kullanväristä tekstiä. Unessa ajattelin että pitää kirjoittaa se teksti heti ylös muistiin ennen kuin unohdan. Sitten muka kirjoitin. Paitsi en sitten kirjoittanutkaan, kun ei muka ollutkaan paperia. Nnyt en tietenkään muista sitä tekstiä yhtään. Ajattelin kuitenkin unessa jostain syystä että se on sittenkin kihlasormus, vaikka se näyttikin hetken kellolta, mutta ei kai ollut kello. Tämä on taas tätä unen logiikkaa. Mutta mietin että miksi en ollut aiemmin tajunnut, että sehän on selvä kihlasormus.
Unen loppupuolella ihmiset alkoivat lähteä rakennuksesta pois. Se olikin yhtäkkiä mun vanha mummola se rakennus. Paitsi ettei ollut ihan, mutta silti siinä oli paljon samaa. Se oli muka kaupungissa. Eli se on se paikka, jossa varmaan itse tulevaisuudessa asun. Minun perintöni siis, jos edes jotain saan. Menin sen peräkamariin ja aloin muka siivoilemaan, luutuilemaan hyllyjä ja ajattelin mielessäni, että jään sinne odottelemaan sua. Että sinä palaat varmasti takaisin sinne vielä jos haluat, kun tiedät että jäin sinne yksin ja siellä ei ole muita. Sitten voidaan jutella. Peräkamarissa oli muka näyteikkunan tyylinen ikkuna kadulle, josta katsoin sivusilmällä, kun rakennuksessa olevat ihmiset poistuivat sieltä pitkin katua. Sinua ei näkynyt heidän joukossa. Odotin että ilmestyt vielä takaisin rakennukseen juttelemaan, mutta et koskaan ilmestynyt.
