Ilmoitan olevani edelleen hengissä, koko päivän olen kökkinyt sisällä päätteen ääressä, nyt ei muuta kuin ulos lumiseen maisemaan. Mulla on ollut töiden takia niin paljon stressiä, että pumppu on alkanut oireilla. Mulla alkaa nimittäin aina kovassa stressissä rytmihäiriöt vaivata. Lisäksi stressi näkyy yöllisessä käyttäytymisessäni, ensin en meinaa nukahtaa, ja kun sitten nukun, puhun ihan hirveesti unissani...
Mukavaa
postis, että lääkäristä oli hyviä uutisia! Se rauhoittaa kummasti mieltä kun tietää että on pääsemässä jatkotutkimuksiin, ellei sitten sitä ennen ehdi plussata.
Unico, toivotaan että sulla tosiaan olikin vain valemenkat...
).( Mulla on mitä todennäköisimmin täti tulossa ensi viikolla vierailulle, tänään on THE päänsärkypäivä, ja uskokaa vain, se on aina ollut merkki tädistä.
Jotenkin mulla nyt on rauhallisempi mieli vauvaprojektin suhteen. Olen aina ollut hirveän kärsimätön ja sellainen "kaikki mulle heti nyt"-tyyppi. Tämä että ei heti tärppääkään on kasvattanut mua hirveesti. Nyt tuntuu siltä että olen ihan oikeasti valmis äidiksi, niin paljon minä omaa lasta haluan. Ei olla siirtymässä suoranaiseen "tulee jos on tullakseen"-metodiin, mutta jotenkin olen saanut sellaisen sisäisen rauhan tässä asiassa. Johtunee tosin pitkälti siitäkin, että helmikuun lopussa on se aika sinne jatkotutkimuksiin.
Surullista jotenkin on se, että minä
Gilmoren tapaan olin toivonut pääseväni viimeistään jouluna kertomaan plussauutisia tuleville isovanhemmille. Itsellä ei sinänsä ole mikään hoppu, mutta oma isänikin alkaa jotenkin näyttää tosi vanhalta, ja välillä pelkään etteivät omat tai mieheni vanhemmat olekaan enää näkemässä lapsenlastaan kun pieni vihdoin päättää saapua meille.
Ohhoh, olipa synkkää tarinointia näin perjantai-illan kunniaksi! Hyvää viikonloppua kaikille kuitenkin ja hirmuisesti plussatuulia, nyt jonkun on jo oikeesti pakko plussata!