läksyistä

hei, miten on? Kävimme muutaman äidin kanssa mielenkiinotoisen keskustelun ja haluaisin jatkaa sitä näin.

Kuinka moni vahemmista katsoo, että koulun opettajan pitää valvoa onko läksyt tekemättä ja ilmoittaa siitä vanhemmille

Kuinka moni teistä valvoo läksyjen tekoa. eli kyselee onkos läksyjä, ja auttaa, neuvoo, tarkistaa, että läksyt on tehty ?

Onko vanhemmilla velvollisuus auttaa, vahtia läksyjen tekoa ?

Pitääkö ala-asteelaisten lasten itse tehdä läksyt ilman valvontaa/ tukea ?

Jos lapsi ei viitsi tehdä koulun eteen töitä (alisuoriutuu, jättää lukematta kokeisiin, tekee vain pakolliset jutut), arvosanat laskee, niin pitääkö ala-asteelaisten/ yläkoululaisten vanhempien puuttua asiaan...

laittakaa mieleipiteitänn, jookos, että saan mielenrauhan....

 

Minusta näissä asioissa tehdään yhteistyötä koulun kanssa. Minä kyselen välillä onko läksyt tehty, mutta en vahdi asiaa sen enempää. Autan läksyissä, jos poika pyytää apua. Ja minusta lapsen pitäisi noin kolmannesta luokasta lähtien ottaa itse vastuuta siitä että tehtävät on tehty ja tarvittavat kirjat, liikkavehkeet yms. on mukana. Eli en ole enää vuosiin tarkistellu reppua, että kaikki on mukana. (poika on nyt vitosella) Meillä pitävät koulussa unohduslistaa, joka huoltajan täytyy allekirjoittaa kerran kuussa. Näin kotonakin pysyy ajantasalla asian suhteen.

 

Meillä läksyjä alkaa saada vitosella, tok sitä ennen tulee kotihommia, jos esim. on ollut poissa tai ei kerta kaikkiaan ole kouluaikana saanut vihkoaan ajantasalle.

Sinänsä ihan hyvä asia, että vitosluokkalainen saa suoraan ottaa vastuun omista läksyistään. Pakkohan aluksi on vanhempien vähän pitää silmällä, että muistuvat, mutta todennäköisesti helpommin menee, kuin esim, eka- tai tokaluokkalaisen kanssa

 

Eiköhän se opettaja samalla näe, ketkä ovat läksyt tehneet ja ketkä ei, kun tarkistuksen aika tulee. (Siis, että onko läksyt oikein.) Läksyt ovat osa koulua ja kotona harjoitellaan taitoja, joita koulussa on opittu. Ja koulussahan ne täytyy tarkistaa, että nähdään, ketkä ovat asian ymmärtäneet ja kaikki saavat oikeat vastaukset. Siis läksyjen tarkistus kuuluu opettajalle ja niistä muistuttelu kotiväelle.

Yhteistyö on voimaa. Pikkukoululaisen läksyjen tekoa pitää varmaan vähän tarkemmin katsoa perään ja tarvittaessa opettaa tekemään läksyjä, mutta isommille pitää antaa jo vastuuta, että huolehtivat tehtävänsä itse.

Oma viitosluokkalainen hoitaa kouluasiansa jo melko itsenäisesti, joskus pyytää kyselemään kokeisiin. Kolmasluokkalainen yrittää karata kavereiden luokse mahdollisimman nopeasti ja läksyt on usein hutaisten tehty. Minä yleensä tarkistan vielä tämän kolmosen läksyt, koska hän on melko huolimatonta tyyppiä. Poikani parasta tarkoitan, vaikka tiedänkin, että vastuuta pitäisi jo antaa hänelle enemmän. Luulen, että hän tarvitsee tukea enemmän koulunkäyntiin vielä isompanakin.

 

KOTIläksyt ovat KOTIläksyjä. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että ne tulevat tehdyksi, pyytää lasta näyttämään kirjansa, että on tehty. Huolimattomia suorituksia ei pidä hyväksyä. Tässä mielessä vanhempien rooli on suuri. Jos vanhemmat antavat tehdä läksyt hutaisten, ei ihme, että lapset eivät viitsi panostaa huolellisuuteen.

Jos vanhemmat jaksavat olla aktiivisia lastensa koulunkäynnin suhteen, myös lapsi kokee sen tärkeäksi. Jos vanhemmat eivät korviaan loksauta lapsensa läksyjen eteen tai kysyvät korkeintaan "onko läksyt tehty", ei ole ihme jos lapsetkin vetävät koulunsa rimaa hipoen.

Eli kyllä meidän vanhempien asenne lastemme koulutyöskentelyyn ON KAIKKEIN RATKAISEVIN ASIA. Lapsemme hoitavat hommansa sillä intensiteetillä, jonka heille sallimme! Toki on joukossa joitakin yksilöitä, jotka ovat varsin itsenäisiä työskentelyssään ja haluavat hoitaa hommansa vanhemmista huolimatta hyvin.

 

Aluksi kyselin ja joskus tarkistinkin onko läksyt tehty. Eka- ja tokaluokalla opettajakin ilmoitteli, mikäli läksyt olivat toistuvasti tekemättä. Olen ajatellut, että jossakin vaiheessa lapsen on itse otettava vastuu läksyistä, ei aina voi olla tarkistamassa onko tehtävät tehty vai ei. Toki olen auttanut, kun apua on pyydetty. Nyt tyttöni on jo seiskalla ja numerot ovat koko kouluajan olleet ihan hyviä.

 

Ensisijaisesti pitäisi olla niin, että kotiläksyt ovat lapsen läksyjä, osa hänen koulumaailmaansa. Hän ottaa niistä vastuun, ja se on yksi ensimmäisistä vastuista, joiden kanssa hän opettelee elämään pärjätäkseen aikanaan isompien vastuiden kanssa.

Aikuinen on osa lapsen koulumaailmaa silloin, kun lapsi pyytää apua tai kun koulusta alkaa tulla viestiä, että lapsi tarvitsee kodin suunnalta laajempaa, täsmällisempää ja säännöllisempää tukea läksyjensä tekoon. Jotkut lapset tarvitsevat tukea, motivoimista ja ohjausta enemmän kuin toiset, eli ei siihen tuen määrään ja laatuun ole mitään standardia, ihan ne ovat lapsikohtaisia asioita.

Jos lapsi itse huolehtii läksyistään, kokeistaan ja koulumenestyksestään niin en näe mitään syytä miksi aikuinen seisoisi selän takana katsomassa läksyjen tekoa tai tarkastaisi reppua.

Sen sijaan aikuinen on vastuussa lapsen koulukuntoisuudesta: siitä, että on reppu; siitä että on paikka, jossa läksyt tehdään; aika, jolloin ne tehdään; aika, jolloin mennään nukkumaan, ettei koulussa tarvitse nuokkua; säännöllinen ravinto, että jaksaa kasvaa ja sopiva määrä raitista ilmaa.

 

Yksittäisistä läksyjen tekemättä jättämisistä ei opettajan tarvitse ottaa yhteyttä, mutta jos se rupeaa olemaan toistuvaa, niin silloin kylläkin. Tosin siinä tapauksessa kyllä yleensä alkaa tulemaan seuraksia koulunkin puolesta, esimerkiksi tekemättä jääneiden läksyjen tekemistä sitten koulun jälkeen.

Hieman minua ainakin ihmetyttää asenne, että vanhemmat ovat velvollisia tarkistamaan ja pitämään huolta, että ne kaikki tehtävät on aina tehty. Voi olla aika vaikea arvailla, mitä kaikkea pitää tehdä, jos ne kotitehtävät on jäänyt jostain merkitsemättä. Aina soittokierros opettajalle tai kavereille, joiden vastaus on useinmiten 'en mä muista'. Koululainen on itse soitellut useamman kerran kavereille, kun jokin läksy on jäänyt tekemättä.

Minusta ne läksyt pitäisi osata tehdä aika itsenäisesti, nehän ovat lapsen läksyjä. Toiveeksi se vaan on tähän mennessä jäänyt :headwall: Aina joutuu patistamaan niitä tekemään, mutta sekin on varmaan paljon luonteesta kiinni, en usko seuraavan koululaisen kanssa olevan vastaavia ongelmia.

 

Meillä lasten isä on sitä mieltä että opettajan kuuluu opettaa kaikki asiat niin ettei vanhempien tarvitse ottaa koulunkäyntiin osaa ollenkaan.

Eli että kotona ei kenenkään tavttis muka neuvoa missään et opettaja vaan neuvoo jne...

Mä oon kyl ihan toista mieltä.
mulla van ei ole aikaa kauheesti neuvoa ja se et poika kysyttäessä sanoo tehneensä läksyt ja osanneensa tehdä ne.

Mut joo, kyllä mä neuvon jos kysyy neuvoa.Mut ylensäjhän se on niin ettei vanhemmat edes osaa neuvoa kun on omasta koulunkäynnistä jo niin kauan ettei enää muista jos ei ole tarvinnu koskaan käyttää...

esim matematiikka ja kielet on vaiheita ja on ne muutki

 

Pitkällisen työuran jälkeen voin sanoa, että lapset, joiden vanhemmat ovat aktiivisesti mukana koulutyöskentelyssä, menestyvät taitotasoonsa nähden hyvin. Ne, joiden vanhemmat eivät juurikaan osallistu läksyjen seurantaan, ovat hyvin usein alisuoriutujia taitoihinsa nähden. Niinkuin joku sanoikin, miksi panostaa koulutehtäviin, kun ei vanhemmat kuitenkaan kontrolloi, miten ne tulee tehtyä!

Tekisipä mieli kysyä niiltä vanhemmilta, jotka eivät jälkikasvunsa koulutouhuja pahemmin seuraile ja jättävät vastuun kotitehtävien tekemisestäkin koululle, pitäisikö näiden vanhempien sitten ottaa vastuulleen open työt koulupäivän aikana...ihan vaan tasapuolisuuden nimissä...?

En ymmärrä, mikä siinä voi olla niin vaikeaa, jos pyytää lastansa näyttämään, että läksyt on tehty. Eihän se tarkoita, että pitää selän takana vahtia, että ne tulee tehdyksi!

Itselläni on myös jälkikasvua ja päivittäin katsastan tehdyt tehtävät.

 

Tällä hetkellä itselläni on koululaisia neljä kappaletta.
Olen aina valvonut heidän kaikkien läksyjen tekoa.
Nyt tämän vanhimman,joka on kasilla, hän tekee aika paljon itsenäisesti, mutta tarvittaessa autan, mutta myös etenkin kuulustelen kaikkiin kokeisiin...

Yhdessä tarkistan lapsen kanssa läksyt, jos on tehnyt yksin ja laitan miettimään, missähän olisi vikaa, jos itse näen että on joku on väärin.
En sano suoraan, että korjaapa tuo lasku...
Näin hän saa paremmin itse mietittyä tekemäänsä...

Ja opettajilta olen ainakin saanut vain kiitosta, että olen jaksanut kaikkien läksyjen parissa...

Kannatta harkita, siinä itsekin samalla oppii uutta tai ainakin kertailee vanhaa...

 

\

Pitkällisen työuran jälkeen voin sanoa, että lapset, joiden vanhemmat ovat aktiivisesti mukana koulutyöskentelyssä, menestyvät taitotasoonsa nähden hyvin. Ne, joiden vanhemmat eivät juurikaan osallistu läksyjen seurantaan, ovat hyvin usein alisuoriutujia taitoihinsa nähden. Niinkuin joku sanoikin, miksi panostaa koulutehtäviin, kun ei vanhemmat kuitenkaan kontrolloi, miten ne tulee tehtyä!

Tekisipä mieli kysyä niiltä vanhemmilta, jotka eivät jälkikasvunsa koulutouhuja pahemmin seuraile ja jättävät vastuun kotitehtävien tekemisestäkin koululle, pitäisikö näiden vanhempien sitten ottaa vastuulleen open työt koulupäivän aikana...ihan vaan tasapuolisuuden nimissä...?

En ymmärrä, mikä siinä voi olla niin vaikeaa, jos pyytää lastansa näyttämään, että läksyt on tehty. Eihän se tarkoita, että pitää selän takana vahtia, että ne tulee tehdyksi!

Itselläni on myös jälkikasvua ja päivittäin katsastan tehdyt tehtävät.

Meillä on koululaisen luokalla systeemi, että kaikki unohdukset tulevat reissuvihkoon eli olemme täysin tietoisia missä mennään. Jos unohduksia ei tule ja kokeista tulee melkein täysiä pistemääriä, niin en näe mitään syytä joka päivä tarkastaa koululaisen kirjoja. Seurailen kyllä hänen läskyjään että tiedän, mitä koulussa tekevät ja olen usein samassa huoneessa, missä tyttö läksyjä tekeen. Sitä mieltä minäkin olen, että vanhemman kiinnostus on tärkeää.

 

teen ekaluokkalaisen kanssa läksyt yhdessä. =) ja jos lapsi sanoo ne jo tehneesä niin joka tapauksessa tarkistan tehtävät. kun itse olin pieni niin kukaan ei ikinä kysynyt onko läksyt tehty tai tarkistellut läksyjä ja nehän tuli tehtyä aina miten milloinkin.

kotiläksyt on kotitehtäviä mitkä mielestäni kuuluu kotiin. ja lapsen kanssa yhdessä tehdyt läksyt on yhteistä aikaa lapsen kanssa ja välittämistä. =)
jokainen tekee tietysti tyylillään ja yhtä oikeaa tapaa ei ole, mutta kyllä vanhemmilla pitää löytyä aikaa lapselle ja hänen läksyilleen. =)

 

Kaikki lapset eivät halua, että heidän läksyihinsä puututaan. Olen kyllä yrittänyt tehdä lapsen kanssa yhdessä, mutta lapsi tulee kiukkuiseksi ja tiedän, että passivoituu, jos läksyistä tulee äidinkin läksyjä. Olen liikaakin tehnyt lasten puolesta asioita ja kun on joku juttu, minkä koululainen HALUAA hoitaa ihan itse, annan sen tehdä. Koulu menee oikein hyvin. Tässäkään asiassa eivät lapset ole samanlaisia, eikä kaikille sovi sama tyyli. Olen puhunut asiasta myös kasvatusalan ammattilaisen kanssa, erittäin pätevän sellaisen. Hänkin oli sitä mieltä, että vanhempien kiinnostus todella tärkeää, mutta läksyjä ei tarvitse tehdä yhdessä, jos koulu sujuu hyvin.

 

Kiitos teille kaikille. Olemme jälleen rauhallisin mielin, ja kaikille, tyylistään ja ajatuksistaan huolimatta, menestystä lasten kanssa..

 

Meillä ainakin koululaisilla koulussa tarkistetaan läksyt. Mutta kotonakin katsotaan yhdessä että läksyt on tehty huolella, hutilointia ei sallita. 10v tyttö jaksaa tehdä läksyt melko hyvin, mutta tuo poika(8v) ei oikein, kun olisi niin kiire kavereille, mutta läksyt kuitenkin huolehditaan kotona.

 

meillä lapsi ekalla ja vahdin etä tekee läksyt ja katson että ne on oikein tehty. lukuläksyt kuuntelen vieressä että lukee ja merkkaan kirjaan että luettu on. tälläinen käytäntö sovittu koulun kanssa ja meille se passaa loistavasti ja onpahan läksyt varmasti tehty.