Lähtisitkö nettitreffeille, jos mies olisi "ihan ok", mutta mitään sen suurempia tunteita ei olisi?

Siis ekat treffit kyseessä. Mies vaikuttaa ihan mukavalta, mutta en tunne mitään kipinää tai orastavaa ihastusta tms. Mua ei edes jännitä tulevat treffit. Onko tää huono lähtökohta kaikelle vai ihan asiaan kuuluvaa? Mä kun oon aina jotenkin kuvitellut, että treffeille mennään vasta kun on sellainen kutkuttava tunne, että tästä saattaisi ehkä tullakin jotain...

Treffit ois ensi viikon perjantaina. Pitäiskö vaan perua?

 

Et tietenkään peru.

 

Lähtisin, ja lähdin. Nyt kymmenettä vuotta yhdessä

 

Mä lähtisin. Sitä ei koskaan tiedä vaikka löytää puolison netin kautta.

 

Anna miehelle tilaisuus. Eihä sitä ikinä tiiä, kun tapaatte.

 

Uusi tuttavuus siis? Tottakai lähtisin, eihän sitä voi pelkistä viesteistä tietää kipinöikö vai ei.

 

Kemiaa ei voi tuntea netissä, joten tapaamisella vasta selviää, onko kipinää.

 

Saattaahan se kipinä syttyä kuitenkin kun oikeasti ihmisen tapaa. Lähtisin siis.

 

ööö... tuo on just ns. ikisinkkujen ropleema, että jos pää ei ole pilvissä heti niin se on turha jatkaa. Kyllä rakkaus vaatii aikaa. Harva ihastuu edes ekojen treffien jälkeen tuhannella. Se oikea rakkaus ja täpöllä ihastuminen vaatii yleensä vähintään muutamia tapaamisia ja toiseen tutustumista.

 

Kiitos kaikille koskaan palvotuille jumalille siitä, että menin. Parin ekan tapaamisen jälkeen siitä "ihan ok" tyypistä oli tullut "ihan täydellinen" ja nyt se on tuossa vieressä mun unelmieni aviomies.

Harvemmin ensivaikutelma on niin erikoinen, ihmisiä jännittää, ei ole vielä oikein avauduttu toiselle, puheenaiheet on pinnallisia ja plääh. Kyllä se siitä sitten parilla seuraavalla kerralla selviää jääkö ensivaikutelma.

 

Mitä suuria tunteita voi olla jos ei oo kertaakaan ees tavannut? Mun mies on ainaki semmonen että siitä en ottanut mitään selvää viestien kautta

 

Lähdin, ja nyt oon naimisissa kyseisen miehen kanssa.

 

https://www.youtube.com/watch?v=G0Ubgd9LlfU
[sori, olen hysteerinen]

 

Mä lähin vähän sillä asenteella, että wihii sinkkuna voi käydä kaikilla treffeillä. Ei ollut mitään valmiita fiiliksiä henkilöstä ja ajattelin lähinnä, että tuskin on tyyppiäni. Oli niin erilainen kuin aikaisemmat ihastukset. (en ehkä hoksannut, että tämä voisi olla todella hyvä asia )

No kummasti sitten rakastuinkin todella syvästi siihen tyyppiin ja edelleen 8v jälkeen tunnen olevani todella onnekas kun hänet löysin.

 

Kyllä lähtisin jos sinkku olisin,

 

Itsellä oli ihan sama fiilis joskus kun netin kautta miehen kanssa tavattiin. Ensin en edes jaksanut sen viesteihin vastata kun eka fiilis oli että blaah mikä tyyppi, mutta kun useempi viesti tuli ja annoin periksi sillä asenteella että käydään nyt sit kahvilla niin saapahan rauhan tolta tyypiltä... No se blaah fiilis vaihtu hyvin äkkiä ihastumiseen ja siitä syveni nopeella tahdilla tosi syväks ja palavan ihanaks rakkaudeks. Nyt onnellisena naimisissa ja kolmatta muksua odotellaan <3
Joka päivä sitä herää onnellisena ja rakastuneena pienet perhoset vatsan pohjalla kun näkee että se toinen on siinä vieressä.
Eli lähtisin, lähdin ja siihen "blaah tapaukseen" rakastuin.

 

Eihän sitä kipinästä viestien perusteella voi paljoa päätellä. Hyvin usein on myös päinvastoin, kirjoittaessa kipinöi mutta tavattaessa sitten ei. Joten nopsaan treffeille vaan.

 

Siis eihän voi tietää, ellei ole livenä tavannut, onko kipinää!

 

Mä olen mieheni tavannut netin kautta ja ei kyllä ollut minkäänlaista kipinää ennen tapaamista. Oikeastaan ekoilla treffeilläkään ei tullut mitään kummempia fiiliksiä, muuta kuin että onpa ihan ok tyyppi. Mä en kyllä olekaan sellainen ihminen, joka ihastuu helpolla. Nyt me ollaan yhdessä oltu jo 10v. Ei siis todellakaan kannata perua treffejä!

 

Kyllä menisin ja olen mennytkin.Mitään suuria tunteita ei ole ollut eikä niitä ole tullutkaan mutta ainakin yhden kaverin sain Vaikka kaveria en etsikään niin bonustahan sekin on
Olen deittailut niitä mukavimpia enemmän kuin yhden kerran jotta näkisi tuleeko tunteita mutta ei ole tullut.Moni olisi halunnut kyllä tavata minua enemmän mutta itse en ole.Silti olen kaikkien niiden kanssa käynyt jotka on kiinnostanut tavata,en tapaa kaikkia pyytäjiä vai niitä jotka itseänikin kiinnostaa nähdä.

 

[QUOTE="vaimo";30320909]Kiitos kaikille koskaan palvotuille jumalille siitä, että menin. Parin ekan tapaamisen jälkeen siitä "ihan ok" tyypistä oli tullut "ihan täydellinen" ja nyt se on tuossa vieressä mun unelmieni aviomies.

Harvemmin ensivaikutelma on niin erikoinen, ihmisiä jännittää, ei ole vielä oikein avauduttu toiselle, puheenaiheet on pinnallisia ja plääh. Kyllä se siitä sitten parilla seuraavalla kerralla selviää jääkö ensivaikutelma.[/QUOTE]

Juuri näin Ei aluksi herättänyt mitään kummempia fiiliksiä, oli täysin erilainen kuin aikaisemmat ja kuinka ollakaan siitä tuli se täydellinen