Lähiäidin kysymys uusille vaimoille

eikö sen nyt sano maalaisjärkikin, että siihen pitäisi pyrkiä, että kummatkin vanhemmat on kärryillä lapsensa elämästä jotta osaavat tukea ja myötäelää lapsen tunteita jne.
Kenenkään ei tarvitse lupaa kysyä, mutta asiallinen toisen vanhemman infoaminen lapsen tekemisistä ja olemisista on ihan normaali asia.
Monesti lapsi on niin pieni, ettei osaa vielä oikein itse selittää tai sitten selitykset on niin sekavia, että syntyy vähintäänkin hurjia väärinkäsityksiä( nimimerkillä kokemusta on).
Nythän on niin, että täällä tuskin kukaan on väittänytkään, etteikö kummankin vanhemman pitäisi pyrkiä siihen, että ollaan kärryillä lapsen asioista, mutta tuo vetoaminen lapsen tukemiseen ja myötäelämiseen ja sen varjolla siihen, että perheenlisäyksestä tms. asioista pitäisi infota ensin exälle, sitten vasta lapselle on suorastaan koominen. Mikäs siinä jos yhteydenpito ja kommunikaatio pelaa, mutta entäs sitten kun äiti ei pysty muuhun kun haukkumiseen ja herjaamiseen asiassa kuin asiassa?? Sellaisiakin kun on! Lapselle, niinkuin ihmisille yleensäkin, sattuu ja tapahtuu elämässä koko ajan paljon muitakin asioita, joita on kyettävä myötäelämään ihan spontaanisti, etukäteen ennakoimatta. Miten niin monesti lapsi on niin pieni? Oletko tehnyt jonkun tutkimuksen, jonka mukaan uusperheiden etälapset ovat useammin pikkulapsia kuin ala-asteelaisia, ylä-asteelaisia tai peräti lukiolaisia? Kyllä koululainen osaa selittää asian "Minulle tulee pikkusisarus." äidilleen aivan täysin ymmärrettävästi, ilman, että siitä tulee väärinkäsityksiä.
Salailu ja epämääräinen käytös sen sijaan on väärin, niinkuin Kaunis Aamun tapauksessa. Sinänsä nyt mitä olen Kaunis Aamun juttuja lukenut, meidän tilanteemme on nähtävästi täysin päinvastaiset.

Onneksi meillä avoimuus toimii niin miehen exän suuntaan kuin minun exänikin suuntaan (ja takaisin meille päin tietenkin).
Vaikeaa kaikki tämä oli meillekin aluksi, mutta jos ei jokainen olisi lasten takia yrittänyt parhaansa ei tässä oltais. Jonkun aikaa olin itsekkin eron jälkeen "ei se sulle kuulu" asenteella, mutta tajusin onneksi siitä luopua.

Niinpä! Onneksi se toimii teillä. Harmi että se ei toimi meillä.
Varsinkin kun itsellä ei ole mitään syytä miksi ei haluaisi että se toimisi. Mutta kun ratkaisun avaimet on valitettavasti meidän tapauksessa siellä toisessa päässä.

Itse kannattaa koittaa olla mahd. kypsä ja avoin niin toinenkin pikkuhiljaa huomaa ettei tässä mitään hätää ja hoidetaan vaan näitä ihania lapsia eikä kukaan piikittele toisiaan.
Pehmityksen kohteeksi jouduin ensin minä eron jälkeen ja varsinkin kun exä löysi uuden ja vuorostaan minä pääsin pehmittelemään kun löysin uuden miehen ja tämän exän kanssa täytyi saada välit toimimaan. Vuosia on homma hiottu ja välillä aina tulee ongelmia, mutta suunnilleen homma toimii ja se on TOSI KIVA LASTEN KANNALTA!
Itsellenikin tämä on ollut todlla hyvä elämänkoulu.
Entäs sitten kun on vuosikaudet koittanut olla mahd. kypsä ja pistää kaikki piikittelyt ja herjat toisesta korvasta sisään toisesta ulos lähtemättä mauttomuuksiin itse - ja tuloksia ei silti synny? Vaikeaa olla avoin jos ei saa siihen edes mahdollisuutta.
Pehmitystä? Kukkiako tässä pitää alkaa viedä sinne?
Minulle tämä elämänkoulu on kyllä ollut sellainen, että ilman tätäkin oppimäärää olisin kyllä pärjännyt. Ehkä kaikella on tarkoituksensa, mutta ihan mihin tahansa ei pysty venymään.

 

\

Laitanpa minäkin lusikkani tähän soppaan, uusperheellinen kun olen.

Olen sitä mieltä että vanhempien ja aikuisten välinen yhteistyö on kaikkien etu ja ennen kaikkea lasten etu.

Semmoset ohjeet, että "tästä ei sitten saa puhua äidille / isälle " ovat lapsen manipulointia ja menee jo siihen rajalle että onko henkistä väkivaltaa, minusta se on mautonta.

Myös ex-kumppanin elämän utelu lapselta on mautonta, ala-arvoista. Siis se, että äiti/ isä tenttaa, että millasta siellä toisen luona on, onko uutta kumppania, millanen se, tekeekö ne lapsen vai ei, millaseen asuntoon ne muuttaa .. jne - se on ala-arvoista, utelua, kyttäämistä, toisen elämään puuttumista kun ei ole omaa elämää.

MUTTA
olen sitä mieltä että en ole tilivelvollinen nykyisestä elämästäni yhdellekään exälle, vaikka miten olisi yhteiset lapset ja tapaamisoikeus. Sen enempää minun elämäni ja nykyhetkeni kuin exänkään, eikä mieheni exän - ne eivät kuulu minulle / meille, koska melko varmaan ne eivät vaikuta meidän elämäämme.

Tottakai semmoset asiat kuin paikkakunnan vaihdokset vaikuttavat, tai muutot muutenkin, koska hakeminen ja palauttaminen muuttuvat.

Mutta ei ole tarpeen esitellä exälle nykyistä kumppania, ei ole tarpeen edes etukäteen kertoa suunnitelmista: aiomme mennä naimisiin, aiomme tehdä lapsen, aiomme muuttaa, hankimme uuden pesukoneen kun entinen meni rikki mitä sanot siihe exä, aiomme tehdä pientä remonttia, maalamme lasten huoneen seinät siniseksi vaikka ne lapsilla siellä sinun luonasi onkin vihreät .. jne.

Jos lapsi haluaa, hän voi tietysti kertoa asioita niin lähi- kuin etäkotoakin, ja jos tulee epäselvyyttä niin aina kannattaa kysyä, ettei jää vääriä käsityksiä.

Mutta niin kauan kuin lasta kohdellaan hyvin ja hänellä on tapaamisessa että myös siellä lähikodissa asiat hyvin, aikuisten elämä ei kuulu exälle.

Minä olen tätä mieltä ja olen mielestäni oikeassa, perustuen omiin kokemuksiini ja omaan elämääni joita en tässä ala ruotimaan, ja sanon tämän vaikka olenkin eri mieltä kuin Kaunis Aamu.

Veit sanat suustani.

 

\

Kyllä minun mielestä sinun Kaunis Aamu kannattaisi ottaa nyt etäisyyttä tähän lapsesi isään ja alkaa elämään omaakin elämää.
Ei eronneet ihmiset ole tilivelvollisia toisilleen ja teitä anteeksi vain yhdistää vain se yhteinen lapsi!

Joo mutta on se kuitenkin omituista, jos mies järjestelmällisesti salailee jopa olinpaikkansa, koska on myös surullisen kuuluisia Kerstin Campoy (vai miten se nimi kirjoitettiin) - tapauksia. Että olisin minäkin huolissani jos en mitään tietäisi.

 

En jaksanut lukea kaikkea asiasta käytyä keskustelua, mutta ehdottomasti olen avoimen linjan kannattaja ja niin meilläkin toimitaan. Haluan tietää ja tiedänkin, kuinka ja keiden kanssa lapsi viettää viikonloput ja sama myös toisinpäin eli siis lapsen isäkin tietää yleiset asiat meidän arjestamme, tietää mm. minun uudesta miesystävästä. TOTTAKAI se vaikuttaa lapseen!!

 

Eräälle haluaisin vastata:
Jännää tämä ajatusten vaihto täällä kun itsekkin menee jo sekaisin mistä täällä loppujen lopuksi puhutaan. Mutta siis, itsekkään en todellakaan tarkoittanut sitä, että lähi äidille täytyisi infota etukäteen mitä ollaan tekemässä. Kivahan s tietysti on jos niinkin haluaa tehdä, mikä estää, mutta jälkeen päin on kiva niin tietää mitä lapsi on puuhaillut ja mitä selittää.

Kaikkea en nyt ihan ymmärtänyt tekstistäsi. Kirjoitin monesti lapsen olevan niin pieni ettei osaa itse selittää kunnolla asioita ja väärinkäsityksiä syntyy. Niin, eikö näin ole? Useasti varmaan lapsi on pieni, useasti varmaan vähän isompi, useasti varmaan vielä isompi...?? Mistään tilastoista en tiedä mitään. Kirjoitankohan jotenkin helposti väärinymmärrettävää tekstiä? Pyydän anteeksi!
Itselläni on kouluikäinen tytttö ja täytyy sanoa, että väärinkäsityksiä syntyy edelleen, mutta onneksi voin niistä suoraan kysyä ja sitten naureskellaan tytön höpötyksille.
Kyllä on osannut kertoa pikkusisaruksen tulosta ihan selvästi, mutta sitten on ollut muita hassuja tarinoita.

Harmi todellakin jos teillä ei toimi avoimuus perheiden kesken. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että näin monesti on. Silti olen sitä mieltä, että se on asia johon kannattaa pyrkiä. Muuta en mielestäni väittänyt.
Luulen myös, että usein tuon hankalan tilanteen takana on prosessin vielä keskeneräisyys. Niin kuin joku kehotti tuolla ottamaan etäisyyttä exään ja että eroprosessikin siitä helpottuu. Itse olen vaan huomannut, että kun eroprosssi on selvä ei avoimuus ja "läheisyys" lapsen elämän kautta ole mikään ongelma.

Ja tuosta pehmittämisestä, puuh, ei tarvitse kukkia viedä, ei nyt aleta näsäviisaiksi.
Hymy kun tavataan ja tavallinen ystävällisyys(jos mahdollista) on jo iso asia jos toinen koittaa olla sota jalalla

 

\

Kyllä minun mielestä sinun Kaunis Aamu kannattaisi ottaa nyt etäisyyttä tähän lapsesi isään ja alkaa elämään omaakin elämää.
Ei eronneet ihmiset ole tilivelvollisia toisilleen ja teitä anteeksi vain yhdistää vain se yhteinen lapsi!
Ehkä erostasi on liian vähän aikaa, mutta koita ottaa etäisyyttää..Helpottaa exän,uuden ja SINUNKIN elämää!Uskoppa vaan!
Toisilla ihmisillä välit säilyy hyvinä eron jälkeenkin, mutta minusta olisi vähintään kohtuullista vähentää yhteydenpidot vain pakollisiin lapsia koskeviin asioihin..Helpottaisi ainakin minun ajatusmaailmallani eroprosessiakin.
Ei uusia puolisoita ole pakko exille esitellä ja luulen että harva niin tekeekään.Myöskään exän mielipiteellä ei saisi/pitäisi olla mitään merkitystä, joten miksi vaivaat päätäsi?!
Toivottavasti lapsesi tykkää uudesta äitipuolesta ja äitipuoli myöskin lapsestasi.Näin olisi kaikille parasta..älä sinä hankalaloita exänä heidän alkavaa suhdetta.Joissakin tapauksissa lapset ovat saaneet kärsiä äitinsä veemäisyydestä...
Et voi entisenä puolisona edes odottaa että lapsesi isän olisi kerrottava kaikista jutuista sinulle..Ehkä hän kertoo aikanaan,ehkä ei.
ÄLÄ RIPUSTUDU LIIAKSI MENNEESEEN JA ÄLÄ KÄYTÄ ROOLIASI LASTEN ÄITINÄ VÄÄRIN!
Kaikkea hyvää sinulle ja ymmärrän kyllä että tilanteesi on ikävä,etenkin jos sinulla itsellä ei uutta kumppania ole.Ajan kanssa helpottaa,uskoppa vuan! =)

Itse asiassa tämä oli asiani pointti! =)

Erostani on vuosi joten minusta olisi exän aika saada elämänsä kuntoon jo, että voisi ottaa lasta. Ja minäkin voin alkaa elämään omaa elämääni, vihdoin.

Tällä hetkellä ex ei voi ottaa lasta (en anna), kun ei suostu asuinaikkaansa minulle kertomaan. Tai edes paikkaa mihin lapsen vie.
Ja yleensä ei vastaa puhelimeen.

Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koko ajan, ja niin, että ex alkaisi ottamaan lasta itselleen. Mutta eihän se näin onnistu.
Omaa elämää ei voi paljon elää, kun lapsi on vierellä 24h vuorokaudessa. Ja lisänä muut perheenjäsenet. Ja uskokaa vaan, että toiveita olisi jo. Ja väsymys painaa.

Olen antanut exän käydä meillä viikonloput, jotta saa olla lapsen kanssa. Siksi tuntuukin niin sekavalta kun mies täällä haluaa olla. Ottaisi kyllä lapsen mukaansaki. Mutta kysymys kuuluu: Minne? En silloin voi antaa.

Tällä hetkellä oman elämän eläminen ei voi onnistua, koska lapsesta eroon en pääse. Edes yhdeksi illaksi. Mutta kai se on vaan annettava periksi tai jotain. Muuten tapaamiset jää aika vähiin.

Aika neuvoton olen tämän tilanteen kanssa. Sekavaahan tämä on niinkuin joku jo mainitsikin =)

 

Kaunis Aamu: oletko kysynyt tuki- tai lomatukiperhettä lapselle?

 

\

Siis herranenaika!
Onhan se ehdottomasti lapsen etu jos kummatkin vanhemmat tietää suunnilleen mitä lapsen elämään kuuluu ja mitä on puuhaillut. Vai voiko joku tosiaan tämän kieltää.
Voiko olla tervettä, että lapsi elää kahta eri elämää kahdessa eri paikassa jossa vanhemmat eivät tiedä "toisesta" elämästä juuri mitään.

Pakkohan ei kai ole, mutta anteeksi vaan, eikö sen nyt sano maalaisjärkikin, että siihen pitäisi pyrkiä, että kummatkin vanhemmat on kärryillä lapsensa elämästä jotta osaavat tukea ja myötäelää lapsen tunteita jne.
Kenenkään ei tarvitse lupaa kysyä, mutta asiallinen toisen vanhemman infoaminen lapsen tekemisistä ja olemisista on ihan normaali asia.
Monesti lapsi on niin pieni, ettei osaa vielä oikein itse selittää tai sitten selitykset on niin sekavia, että syntyy vähintäänkin hurjia väärinkäsityksiä( nimimerkillä kokemusta on).


=)

Entäs, kun se on lähiäiti, joka haluaa, että eletään kahdessa eri paikassa tietämättä mitä siellä toisessa paikassa tehdään tai mitä tapahtuu??

Lähiäiti ei halua, että lasten isä millään tavalla tietää, mitä lasten arjessa on ja mitä siellä tapahtuu, mitä siihen kuuluu.
Lapsille on annettu kielto, ettei kodin asioista saa puhua isille mitään "meidät asiat ei sille kuulu".
Lapset eivät saa tavata kavereitaan isä-viikonlopun aikana.
Lapset eivät saa piipahtaa isin luona kylässä fillarointireissun aikana. Rajat, että missä saa olla ja missä ei, on tehty niin, että isin koti ei kuulu siihen, isä asuu parin kilometrin päässä lasten lähikodista.

Isä ei "tiedä", että lapsilla on omat kännyt: lapsilla ei ollut lupa kertoa (kertoivat silti) eikä antaa numeroita (antoivat silti) he eivät saa soitella tai tekstailla puolin ja toisin, lapset eivät saa ottaa kännyjä mukaan vkl-tapaamiselle ollenkaan. Isä ei ole viitsinyt kiusata lapsia soittelemalla, eivätkä lapset uskalla uhmata äitiään ottamalla yhteyttä isäänsä ..

He ovat nyt uskaltaneet ja tervehtineet isää, äitipuolta ja heidän yhteistä lasta, mutta silmistä /katseesta ja liikehdinnästä näkee, että heitä pelottaa jos äiti näkee sen kohtaamisen.

Isän tehtävä on olla lapsenlikkana silloin kun tapaaminen on ja maksaa ne elatusmaksut ja jos jotain ekstraa, niin voisi tietysti lisää antaa rahaa milloin mihinkiin lapseen liittyvään hankkeeseen, rahana kiitos. Mutta kun on kerran eriytetty näin ulos lasten elämästä, niin ei tipu. Toivottavasti siis ei tipu; mistäs minä tiedän onko mies minulta salaa laittanut exänsä tilille rahaa jotain ostosta varten...

 

yritin solmia sopua riitaisan(minä olin) kolmio draaman jälkeen. valehtelivat monia kk:sia mulle suhteestaan ja sen jälkeen. lapsi koki pahoja asioita siellä, vaikka syy olikin mun :ashamed: (annettiin lapsen tuta puheitaan, vaikka ei varmaan ymmärtänyt edes mitä puhui)

ex ei suostu puhumaan mun kanssa mistään. ex kaverin kanssa puhutaan/txt jotain, mut vääntää veistä haavoissa monen vuoden jälkeeenkin. tapaamiset eivät onnistuneet, kun asuivat lähes naapurissa.
ekaluokkalaisen kanssa sopivat päivästä milloin voisi sinne mennä käymään, mut ei mitään kellon aikoja koskaan annettu... mun tosi helppoo siinä sitten sopia menoja kavereiden kanssa... juu varmaan... onnistuskohan jos sanosin et huomenna voitas nähdä! aikaa en tiiä mut ilmotan kyllä..... vaikka 12-17 välillä ootko valmiina tolla haarukalla.... oothan? argh

viime kesänä olivat mökillä useemman päivän ja takas tulon piti olla..xx. 2h myöhemmin soittelin, et milloin tulevat? lopulta 4h myöhässä sain kotiin. :'( nyt sopua yrittäessäni, mun ex-kaveri txt "menikö sulta sen takia koko kesä sit pilalle?"

nyt mun pitäs sit antaa ne 700km päähän. en uskalla. ei kuitenkaan ilmoitettais jos tulis viivytyksiä kotiin paluussa. saisinko edes niitä kiinni?
:ashamed:

luottamus on mennyt ihan kokonaan, eikä sitä taideta enään saada koskaan takaisinkaan :attn:

 

\

Minusta asia ei sinulle kuulu!Miksi ns.kiusaat exääsi utelemalla hänen elämästään?Anna hänen elää omaansa ja elä sinä omaasi.
Tuskinpa lapsesi(pieni vielä vai muistanko oikein?)osaa reagoida tähän uuteen aikuiseen vielä mitenkään ja jossain vaiheessa uudet puolisot on kuitenkin lapsille esiteltävä!
JOS sinulla olisi uusi mies niin vonkuisitko lupaa exältäsi jos haluaisit hänet lapselle esitellä?Tuskinpa vaan...
Ehkä exäsi on vaan niin typerän nössö että pelkää pahoittavansa sinun mielen ja siksi pimittelee asioista,typerää sekin!

Peesi tähän. Vaikka minua kuinka kiinnostaisi exän naisasiat, on minun pakko luottaa siihen että hoitaa ne sillä tavalla fiksusti että lapsi ei siitä mitään suurempi traumoja saa. Jos siellä exän luona huseeraa joku uusi nainen niin sitten huseeraa, ei se minulle kuulu eikä lapsi siitä kärsi vaikka minä en asiasta kamalasti tietäisi.

 

Vaikea vastata pienen lapsen puolesta, miten salailu vaikuttaa lapseen. Mutta itse voin sanoa kärsiväni suunnattomasti omien vanhempieni erosta aikoinaan.

En vieläkään saa puhua sanaakaan mitä äitini tekee, kun olen isäni luona. Tai mitään sinne viittaavaakaan. Kaikki menoni hänen kanssaan minun pitää valehdella tai jotenkin kiertää. Olenhan toki aikuinen ja voin tehdä niin kuin haluan. Mutta ei sekään ole niin yksinkertaista. Isäni on aikoinaan ollut asiasta niin tiukka ja mustavalkoinen.

Äitini luona voin puhua avoimesti. Joskus isän ja äitipuoleni luona vahingossa lipsahtaa joku juttu äidistäni. Sitä seuraa sitten kuolettava hiljaisuus ja mulkoilu.

Tämä vaatii lapselta jatkuvaa valppautta ja pelkoa siitä mitä puhuu. Ettei vaan vahingossa jotain lipsahda. Omasta puolestani vain voin puhua, mutta se on aika kamalaa.

 

\

Eräälle haluaisin vastata:
Jännää tämä ajatusten vaihto täällä kun itsekkin menee jo sekaisin mistä täällä loppujen lopuksi puhutaan. Mutta siis, itsekkään en todellakaan tarkoittanut sitä, että lähi äidille täytyisi infota etukäteen mitä ollaan tekemässä. Kivahan s tietysti on jos niinkin haluaa tehdä, mikä estää, mutta jälkeen päin on kiva niin tietää mitä lapsi on puuhaillut ja mitä selittää.

Kaikkea en nyt ihan ymmärtänyt tekstistäsi. Kirjoitin monesti lapsen olevan niin pieni ettei osaa itse selittää kunnolla asioita ja väärinkäsityksiä syntyy. Niin, eikö näin ole? Useasti varmaan lapsi on pieni, useasti varmaan vähän isompi, useasti varmaan vielä isompi...?? Mistään tilastoista en tiedä mitään. Kirjoitankohan jotenkin helposti väärinymmärrettävää tekstiä? Pyydän anteeksi!
Itselläni on kouluikäinen tytttö ja täytyy sanoa, että väärinkäsityksiä syntyy edelleen, mutta onneksi voin niistä suoraan kysyä ja sitten naureskellaan tytön höpötyksille.
Kyllä on osannut kertoa pikkusisaruksen tulosta ihan selvästi, mutta sitten on ollut muita hassuja tarinoita.

Harmi todellakin jos teillä ei toimi avoimuus perheiden kesken. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että näin monesti on. Silti olen sitä mieltä, että se on asia johon kannattaa pyrkiä. Muuta en mielestäni väittänyt.
Luulen myös, että usein tuon hankalan tilanteen takana on prosessin vielä keskeneräisyys. Niin kuin joku kehotti tuolla ottamaan etäisyyttä exään ja että eroprosessikin siitä helpottuu. Itse olen vaan huomannut, että kun eroprosssi on selvä ei avoimuus ja "läheisyys" lapsen elämän kautta ole mikään ongelma.

Ja tuosta pehmittämisestä, puuh, ei tarvitse kukkia viedä, ei nyt aleta näsäviisaiksi.
Hymy kun tavataan ja tavallinen ystävällisyys(jos mahdollista) on jo iso asia jos toinen koittaa olla sota jalalla

Vastattakoon vielä sinulle takaisin "äiti".
Totta, että monesti täällä menee sekaisin kun on monta hämmentäjää ja loppujen lopuksi ei enää tiedä kuka puhuu mistä ja kuka on mitä mieltä.

Jokatapauksessa, meillä nämä miehen lapset eivät ole enää niin pieniä ja kykenevät kyllä kertomaan mitä ovat tehneet äidin luona ja päinvastoin, emmekä me ole koskaan kieltäneet kertomasta mitä meillä on tehty ja myöskin kuunnellaan aina jos kertovat jotain mitä ovat tehneet äidin luona.
Eroprosessin keskeneräisyydestä en tiedä, me emme enää ole mikään uusi uusperhe. Äidilläkin on tässä vuosien aikana ollut jo monia uusia miehiä. En sitten tiedä miten monta vuotta parhaimmillaan eron käsittelyssä jollain ihmisellä voi mennä ennenkuin hän alkaa ajatella lastensa parasta. Ihmiselämä?
Sinänsä varteenotettavat neuvot jollekin, hymy, normaali ystävällisyys jne. jne. mutta minkäs teet kun tällä miehen lasten äidillä ei ole naamaa tulla nenät vastakkain. Ts. lasten hekemiset ja viemiset hoidetaan niin että äiti soittaa aina suoraan jommankumman lapsen kännykkään tai yleensä vaihto tapahtuu automaattisesti suoraan koulusta.
Tilaisuuksia olisi ollut monta. Esim. muutaman kerran on ollut yhtä aikaa kaupassa, mutta hänelle on tullut kamala kiire pois pois pois ettei vaan tarvitse edes kohdata.
Ja sitten vaan tulee niitä v-mäisiä tekstiviestejä miehelle.
Että kyllä se joissain tapauksissa on niin, että parempi vaan viettää omaa elämää ja antaa toisten elää siellä. Yritetty on, ihan turha vuosikausia hakata päätä seinään joten antaahan vaan olla.

 

\

Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koko ajan, ja niin, että ex alkaisi ottamaan lasta itselleen. Mutta eihän se näin onnistu.

Olen antanut exän käydä meillä viikonloput, jotta saa olla lapsen kanssa. Siksi tuntuukin niin sekavalta kun mies täällä haluaa olla. Ottaisi kyllä lapsen mukaansaki. Mutta kysymys kuuluu: Minne? En silloin voi antaa.

Aika neuvoton olen tämän tilanteen kanssa.

Oletko ottanut selvää valvotuista tapaamisista tai yksin- ja yhteishuoltajien liiton tapaamispaikoista?

 

Kyllä minä ainakin kerroin ex-miehelleni, kun aloin nykyisen kanssa seurustelemaan. Kyllä se senverran paljon lasten elämään vaikuttaa, kun uusi kumppani ilmestyy kuvioihin. Samoin ex-mies on aina kertonut seurustelustaan ennen, kun uusi tyttöystävä on lapsille esitelty. Eikä me todellakaan "kytätä" eikä "roikuta kiinni exässä". Uuudet kumppanit ovat kuitenkin lapsille iso asia, josta kuuluu mun mielestä lasten vanhempien tietää.

 

\

Kyllä minä ainakin kerroin ex-miehelleni, kun aloin nykyisen kanssa seurustelemaan. Kyllä se senverran paljon lasten elämään vaikuttaa, kun uusi kumppani ilmestyy kuvioihin. Samoin ex-mies on aina kertonut seurustelustaan ennen, kun uusi tyttöystävä on lapsille esitelty. Eikä me todellakaan "kytätä" eikä "roikuta kiinni exässä". Uuudet kumppanit ovat kuitenkin lapsille iso asia, josta kuuluu mun mielestä lasten vanhempien tietää.

Kuulostaa fiksulta, mutta ainakin meidän tapauksessa miehellä ja exällä oli niin riitaisat välit etteivät pitäneet yhteyttä muutenkaan ja riitaisemmaksi meni kun exä hoksasi minun tultua mukaan kuvioihin et hitsi sehän ei jääny roikkumaankaan hänessä ja raivosi lapsilleenkin sitä että isillä on uusi.Yritti käännyttää lapsetkin minua vastaan,mutta onneksi meillä on ollut koko ajan hyvät välit lasten kanssa.Uteli myöskin pakkomielteisesti mieheltäni olimmeko olleet sängyssä yms.asioita jotka EI todellakaan hänelle kuuluisi!Jotkut ne vaan kehtaa käyttää rooliaan lasten äitinä VÄÄRIN!
Ajan myötä rauhoittui sekin hysteerikko, mut tuskin minäkään ilmottelisin exälleni uudesta kumppanista.Ehken voisin kertoa nimen ja sanoa et hänkin on nyt sit osa lasten elämää...

 

Mutta kyllä äidille kuuluu ketä aikuisia hänen lastensa lähipiirissä on. Itse ajattelisin, että uudessa naisessa on jotain pahasti vialla, jos sitä ei voi esitellä lasten äidille. Minut on kyllä esitelty!

 

\

\

Olen yrittänyt ottaa etäisyyttä koko ajan, ja niin, että ex alkaisi ottamaan lasta itselleen. Mutta eihän se näin onnistu.

Olen antanut exän käydä meillä viikonloput, jotta saa olla lapsen kanssa. Siksi tuntuukin niin sekavalta kun mies täällä haluaa olla. Ottaisi kyllä lapsen mukaansaki. Mutta kysymys kuuluu: Minne? En silloin voi antaa.

Aika neuvoton olen tämän tilanteen kanssa.

Oletko ottanut selvää valvotuista tapaamisista tai yksin- ja yhteishuoltajien liiton tapaamispaikoista?

Ei suostu valvottuihin tapaamisiin. Kysyin exältä, ja sanoin, että koska luottamus on nyt tätä, että josko edes vähäksi aikaa valvotut tapaamiset. Asia jäi siihen ja luulen, että otti jotenkin loukkauksena. No nyt on taas jotenkin soudettu ja huovattu tämä viikonloppu tässä. Taitaa tuo ex olla niin sekaisin ajatustensa kanssa, kuten minäkin. Että jospa vaan annan taas ajan kulua. :\|

Niin ja olemme puhuneet exän kanssa pilven poltosta aika paljon aiemmin(kin). Nyt käymämme keskustelun pohjalta olen hyvin varma, että hän käyttää pilveä. Ja on käyttänyt sitä jo yhdessä olomme aikana.

Ei myönnä, mutta olen etsinyt aiheesta paljon tietoa. Minulla on hyvin kielteinen asenne sitä kohtaan. Voi kuitenkin olla että ei käyttäisi lapsen aikana. Sitä en usko että käyttäisi. Mutta ainakin se selittäisi monta asiaa...

Taas lähti ihan sivujuurille :ashamed:

 

Juup.. Kyllä minä täysin kahden lapsen yksinhuoltajana olen sitä mieltä, että äidin tulee tietää missä ja kenen seurassa lapsi/lapset tapaamisiaan viettää. Ehdottomasti. Itse selvitän aina, missä ovat, tekevät ja kenen kanssa. Ex-mieheni kyllä kunnioittaa minua ja ihan reippaasti tahdollaan kertoo, miten on tapaaminen mennyt. Tietty minulla kun on yksinhuoltajuus, isällä vain tapaamisoikeus, niin minun tuleekin tietää. En sitten tiedä, miten yhteishultajuus noin pykälien kannalta poikkeaa, varsin paljon luulisin.

Toki minä itsekin pidän ex-mieheni ajan tasalla meidän elämästä. Uudesta kumppanista kerroin, että tietää, jos lapset mainitsee ja muutenkin tietää, kenen seurassa elämäämme eletään..toki se ei enää hänelle kuulu, mutta avoimuus lasten takia kannattaa, minun mielestäni. Ja ehkäpä juuri sen takia meillä homma toimiikin suht hyvin.

Ymmärrystä siis löytyy sinua kohtaan ja nämä asiat eivät ikinä ole helppoja. Lasten takia kyllä tekee kaikkensa, että ei heitä satuttaisi, edes tietämättään.

Aurinkoa kesäänne .

 

No kyllähän tuo kuulostaa oudolta jos ei mies voi myöntää että seurustelee. Minä en ole ikinä sen kummemmin udellut exän elämästä, lapset tapaavat isäänsä 4-5 kertaa vuodessa ja yhteen aikaan nuo äitipuolet vaihtuivat aika tiuhaan... Kerran vein lapset isälleen, ja mentiin sitten exän tädille kahville odottelemaan että kello tulis sen verran että tytsit voi viedä isälleen. Koitin soittaa monta kertaa että oltais jo täällä (asuu eri kaupungissa ku me), voiskohan lapset jo toimittaa herralle kun pitäis kotiinkin päin lähteä. Ei vastannut, tämä miehen täti sitten lähti näyttämään missä asuu, jospa vaikka olis kotona mut ei vaan kuule puhelinta tai jotain. No olihan se, juotiin kahvit ja tytsit jäi sinne jne. Myöhemmin kuulin tältä tädiltä, että oli saanut haukut niskaansa kun oli minut sinne opastanut, hän ei kuulemma halua että minä tiedän missä ja miten hän asuu... Just... Pitäisköhän munki muuttaa lasten kanssa ja kieltäytyä kertomasta missä asutaan?

 

\

Tietty minulla kun on yksinhuoltajuus, isällä vain tapaamisoikeus, niin minun tuleekin tietää. En sitten tiedä, miten yhteishultajuus noin pykälien kannalta poikkeaa, varsin paljon luulisin.

Aurinkoa kesäänne .

Missä on sellainen laki että yksinhuolto tapauksessa etän pitää ilmoittaa lähille mitä ja kenen kanssa ovat olleet viikonloppuna? Oisko joku netti osoite mistä voisi kyseiset pykälät lukea?

 

\

\

Tietty minulla kun on yksinhuoltajuus, isällä vain tapaamisoikeus, niin minun tuleekin tietää. En sitten tiedä, miten yhteishultajuus noin pykälien kannalta poikkeaa, varsin paljon luulisin.

Aurinkoa kesäänne .

Missä on sellainen laki että yksinhuolto tapauksessa etän pitää ilmoittaa lähille mitä ja kenen kanssa ovat olleet viikonloppuna? Oisko joku netti osoite mistä voisi kyseiset pykälät lukea?

Minä taas haluaisin koko ketjun viesteihin hieman perusteluita sille, miksi lähille ei voi kertoa. Kenen etua se ajaa, että ei kerrota lapsen tapaamisesta mitään. Tai ylipäätään hiukan syitä, miksi ja kenen elämää avoimuus haittaa?

Minusta tuntuu, että juuri se, jolla on salailuun taipumus ja "ei se sulle kuulu"-juttu, on niitä ongelmia tai ihan vain ajattelemattomuutta. Mutta mistäpä minä tietäisin. Siksi olisi kiva tietää syitä.

 

\Minä taas haluaisin koko ketjun viesteihin hieman perusteluita sille, miksi lähille ei voi kertoa. Kenen etua se ajaa, että ei kerrota lapsen tapaamisesta mitään. Tai ylipäätään hiukan syitä, miksi ja kenen elämää avoimuus haittaa?

Minusta tuntuu, että juuri se, jolla on salailuun taipumus ja "ei se sulle kuulu"-juttu, on niitä ongelmia tai ihan vain ajattelemattomuutta. Mutta mistäpä minä tietäisin. Siksi olisi kiva tietää syitä.


[/quote
Meillä ainakin se on vaan ihan halua elää omaa elämää, mieheni ja hänen exänsä ero oli hankala ja mies ei halua "kaveerata " exänsä kanssa. Poikaa ei olla koskaan kieletty keromasta mitä meillä on tehty ja missä käyty äidilleen mutta äidin asioita ei meille saa keroa(äiti on kieltänyt), koskaan ei olla udeltu vaan poika on spontaanisti puhunut äidistään kun äitiään rakastaa mutta nyt ollaan pojan kanssa sovittu että ei puhu meille äitinsä asioista ettei tule turhaa riitaa ja korostin vielä että meidän asioista saa puhua että meillä ei ole mitään salaisuuksia jos vaan haluaa puhua. Exä itselleen ei koskaan kerrota mitä ollaan tehty tosin ei nähdä häntä kun poika käy meillä linja autolla.Mun mielstä on parempi näin ainakin silloin kun välit on huonot ja meidän elämä on ainakin paljon onnellisempaa ilman exää meidän elämässä. Poika on ihana ja hänen seurastaan nautimme mielellään.

 

\

\

\

Tietty minulla kun on yksinhuoltajuus, isällä vain tapaamisoikeus, niin minun tuleekin tietää. En sitten tiedä, miten yhteishultajuus noin pykälien kannalta poikkeaa, varsin paljon luulisin.

Aurinkoa kesäänne .

Missä on sellainen laki että yksinhuolto tapauksessa etän pitää ilmoittaa lähille mitä ja kenen kanssa ovat olleet viikonloppuna? Oisko joku netti osoite mistä voisi kyseiset pykälät lukea?

Minä taas haluaisin koko ketjun viesteihin hieman perusteluita sille, miksi lähille ei voi kertoa. Kenen etua se ajaa, että ei kerrota lapsen tapaamisesta mitään. Tai ylipäätään hiukan syitä, miksi ja kenen elämää avoimuus haittaa?

Minusta tuntuu, että juuri se, jolla on salailuun taipumus ja "ei se sulle kuulu"-juttu, on niitä ongelmia tai ihan vain ajattelemattomuutta. Mutta mistäpä minä tietäisin. Siksi olisi kiva tietää syitä.

Ei ole mitään salattavaa mutta ero oli hankala ja välit tulehtuneet vieläkin.Haluamme elää molemmat OMAA elämää ja miksi silloin pitäisi kaverata/roikkua ex-puolisossa?!
TOISET VAAN HALUAA EROTA JA OLLA MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN TEKEMISISSÄ! :headwall:
vastasin tähän kyllä ihan yksinhuoltajana,sori mut typerää minusta roikkua menneessä!

 

\

\Minä taas haluaisin koko ketjun viesteihin hieman perusteluita sille, miksi lähille ei voi kertoa. Kenen etua se ajaa, että ei kerrota lapsen tapaamisesta mitään. Tai ylipäätään hiukan syitä, miksi ja kenen elämää avoimuus haittaa?

Minusta tuntuu, että juuri se, jolla on salailuun taipumus ja "ei se sulle kuulu"-juttu, on niitä ongelmia tai ihan vain ajattelemattomuutta. Mutta mistäpä minä tietäisin. Siksi olisi kiva tietää syitä.


[/quote
Meillä ainakin se on vaan ihan halua elää omaa elämää, mieheni ja hänen exänsä ero oli hankala ja mies ei halua "kaveerata " exänsä kanssa. Poikaa ei olla koskaan kieletty keromasta mitä meillä on tehty ja missä käyty äidilleen mutta äidin asioita ei meille saa keroa(äiti on kieltänyt), koskaan ei olla udeltu vaan poika on spontaanisti puhunut äidistään kun äitiään rakastaa mutta nyt ollaan pojan kanssa sovittu että ei puhu meille äitinsä asioista ettei tule turhaa riitaa ja korostin vielä että meidän asioista saa puhua että meillä ei ole mitään salaisuuksia jos vaan haluaa puhua. Exä itselleen ei koskaan kerrota mitä ollaan tehty tosin ei nähdä häntä kun poika käy meillä linja autolla.Mun mielstä on parempi näin ainakin silloin kun välit on huonot ja meidän elämä on ainakin paljon onnellisempaa ilman exää meidän elämässä. Poika on ihana ja hänen seurastaan nautimme mielellään.

Minäkin haluaisin vain elää omaa elämää. Enkä kaveerata ollenkaan exän kanssa. Mutta lapsen takia se ei onnistu, eikä minusta tarvitsekaan.

Minua on kanssa kielletty puhumasta äidistäni isäni perheessä. Ja se on tosi paha juttu. En siitä koskaan sano isälleni, enkä äitipuolelleni, mutta hiljaa kärsin vain.

Tämä on minun mielipiteeni ja sinulla omasi. Minusta vain silloin kun on niitä exiä ja lapsia, ei voi ajatella vain omaa etua. Vaikka ero olisi ollut sitten kuinka vaikea vain.

Mutta tämä olikin vain minun mielipiteeni ja siksi olenkin tässä sietänyt exäni toilailua ja kai tulen aina sietämäänkin, lapseni vuoksi :flower:

 

On niin erilaisia tapauksia ja tilanteita, etteivät mitkään yleisluontoiset säännöt ja suositukset päde. Tietenkin olisi lasten kannalta hyvä, jos vanhemmat pystyisivät asiallisesti kommunikoimaan ym., mutta kun siihen tarvitaan molempien osapuolten tahtoa ja kykenemistä.
Miten voi kertoa mitään ihmiselle, joka saa välittömästi "mielipuolisen" kohtauksen. Mieheltäni on revitty pahimmillaan vaatteet päältä ja hiukset päästä. Yleensä on kyse kuitenkin ollut pahimman luokan puhelinterrorista. Päälle lisätään valheet ja uhkailut.
Meidän tapauksessamme on parempi, etteivät lapsetkaan puhu äidilleen tekemisistämme, sillä lapsethan näistä kohtauksista viime kädessä eniten kärsivät. Kerrotut asiat saattavat olla hyvinkin mitättömiä. Esim. viime kesänä lapset olivat maalla isovanhempiensa kanssa (miehelläni ei ollut loma vielä alkanut). Menimme sinne viikonlopuksi, ja lähdimme kotiin hyvissä ajoin välttääksemme ruuhkan. Toinen lapsista oli puhunut äitinsä kanssa puhelimessa, jonka jälkeen tultiin taas puhelinlinjoja pitkin huutamaan ja syyttelemään, miten huono isä mieheni on, kun lähti kotiin niin aikaisin. Sehän oli selvä osoitus siitä, ettei isä halunnut viettää aikaa lastensa kanssa! No, tämä kyseinen äiti itse tekee kaikki lomareissunsa ilman lapsia... Edellisessä oli kyse pienestä asiasta, jokainen voi kuvitella, minkä h**v*t*n isommat jutut tuovat mukanaan. Kaikesta huolimatta YRITÄMME elää omaa elämäämme.
Ja vaikka tilanne on vuosien vieriessä hieman rauhoittunut, eli kohtauksia on harvemmin (ehkä juuri siksi, ettei mitään ylimääräistä kerrota), on melko helppo ennustaa, ettei kaiken tapahtuneen jälkeen koskaan päästä sellaiseen tilanteeseen, jota täälläkin useat kannattavat.