Poikkeustila. Aika kuluu armottomasti. Willis onkin ollut komea mies. Aika kulunut. Niin tuokin mies on vakavasti sairastunut. Iäkäs mies. Mitähän kaikkea sitä saakaan itse taakakseen vielä tämän elon aikana. Olen aina ajatellut vuosikymmeniä eteenpäin elämää. Itse asiassa loin aikoinaan tulevaisuus haaveen, jonka olen saavuttanut. Nyt siellä vuosikymmenien päässä ei ole enää oikein mitään välttämättä. Vain tomua. Omituista, mutta kaivattuni kohdalla jotenkin ajattelin meidän kulkevan yhdessä täältä ikuisuuteen. Niin ettei taipaleemme pääty vain tänne, kun sen aika tulee. Haaveilisiko vain satuja vai tutustuiko pähkylään. Ehkä avaan tänään jälkimmäisen. Konkreettisemman.
Hyvää yötä sinä rakas, siellä kaukana. Luultavasti ainakin yli 100 metrin päässä.