Kommentoin näin sivusta, mutta tuo viestisi oli mielenkiintoinen. En edes väitä tietäväni, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan, mutta luulen ymmärtäväni ajatustasi hieman. Jos ajatellaan vaikkapa, että jollakulla on traumatausta, vaikkapa ongelmallinen lapsuus tai nuoruus, niin voi hyvin olla, että kaikki potentiaaliset kumppaniehdokkaat haluavat sitten puhua just siitä, vaikka henkilö itse ei haluaisi ja kokisi olevansa täysin sinut menneisyytensä kanssa.
Jotkin aiheet voivat kauheutensa ja traagisuutensa lisäksi olla joidenkin mielestä myös kiihottavia, ja siksi he haluavat vetää keskustelun aina takaisin niihin aiheisiin. Olisi varmasti todella rasittavaa yrittää luoda yhteyttä uuteen ihmiseen, kun itse haluaisi "mennä posin kautta" hyviin asioihin keskittyen, kun toinen vaan aina vetäisi ajattelemaan niitä vanhoja traumoja: "Kerro vielä, miten se raiskaus tapahtui, mitä se tyyppi sanoi, miten se sen teki, miltä susta silloin tuntui" jne.
Toisaalta, jos tietää, että toisella on menneisyydessä jotain vaikeita asioita, mutta hän ei ikinä puhu niistä mitään, silloin sille kumppanille tulee ulkopuolinen olo ja hän ajattelee: "Häne ei luota minuun, koska ei halua puhua minulle siitä. Miten me voisimme ikinä oppia luottamaan toisiimme sataprosenttisesti, jos hän ei kerran tästä-ja-tästä asiastakaan pysty minun kanssani puhumaan?"
Eli jos haluaa suhteen onnistuvan, jonkinlainen narraatio niistä menneisyyden traumoista ymv. on kyettävä muodostamaan ja kertomaan se sitten sille kumppanille, jotta hän voisi jollain tasolla kokea ymmärtävänsä toista ja hänestä tuntuisi, että hänen kumppaninsa luottaa häneen ja kykenee tarvittaessa puhumaan myös kipeistä asioista. Mutta jos toinen ei tosiaan keskity niiden positiivisten kokemusten luomiseen ollenkaan vaan aina vetää vatvomaan vanhoja ongelmia, niin sellaiselle toki pitää laittaa rajat.
Sivusta.
nuku hyvin.
lol
