Meillä surullinen tilanne, vauva pian 10 kk ja seksiä tai paljon muutakaan läheisyyttä ei ole ollut synnytyksen jälkeen.
Raskausaikana tunsin olevani lähempänä miestäni koska silloin hän sentään silitteli kasvavaa vatsaa...tajusin sen myöhemmin todella olleen vain vauvan silittelyä, vatsanahkani vain oli siinä vielä välissä.
Olemme olleet yhdessä pian 5 vuotta, 4.5 v tästä minua ei ole suudeltu kertaakaan. Se on vaivannut minua suunnattomasti, en esim. pysty sängyssä ns. antautumaan miehelle jos ei minua ensin hellästi ja kiihkeästi suudella. Näen unia suutelemisesta...
Syytä olen yrittänyt kysyä, välillä hän sanoo ettei vain ole sitä tyyppiä joka suutelee, pitää kädestä taikka hieroo.
Välillä syynä on minun vihainen luonne.
Ja yhä vihaisemmaksi muutun kun tunnen ettei minua naisena ole olemassakaan.
Lapselle mies on kaiketi hyvä isä, ja eropäätöksen tekeminen on vaikeaa.
Elääkö loppuelämä kuin kaverukset, onko sekään hyvä parisuhdemalli lapselle...ja päälle ennenaikojaan vanhentuva katkera äiti.