Läheisriippuvaisesta eroon pääseminen

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Alatte ymmärtää, miksi joskus voisi maksaa sen 500 euroa vankilaa odottavalle narkkarille, joka käy tuosta rahasta hakkaamassa pesäpallomailalla sen vihamiehen polvet paskaksi? Hieman suuremmalla summalla voi saada jonkun hengiltäkin. Oikeusjärjestelmämme tuoma sivuilmiö.
 
vierailijaa abcd
Jos suhde on kestänyt jo 2 vuotta, niin miksi ihmeessä annoit hänen muuttaa luoksesi kuukausi sitten? Eikö asia ollut jo silloin ihan selvä?
Aika lapsekas kysymys. Tällaiset osaavat puhua ja tehdä asuntomyynnit selän takana. "Nyt minulla ei ole muuta paikkaa. Tämähän on luonnollista asua saman katon alla, kun rakastamme toisiamme". Soopaa...
 
vierailijaxc
Poliisit kävi hakemassa sen äsken. Soitin hälytyskeskukseen, kun jankutus jatkui ja jatkui, eikä antanu mun nukkua eikä olla rauhassa, vaikka koitin mennä yhden lapsen (joka ei oo nyt kotona) huoneeseen nukkumaan. Tilanne meinas mennä fyysiseksikin väännöksi. Huh. Sydän hakkaa vieläkin.

Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta.
En vielä tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta toivotaan parasta, että nyt tajuis jättää mut rauhaan.
Kiitos vielä ja hyvää yötä kaikille :)
**************
Kuulehan sie viestin aloittaja. Oletko tullut miettineeksi, että täällä foorumilla
asioita repostellessasi viet pohjan täysin teidän suhteeltanne, kun oikea tapa hoitaa asia olisi antautua keskustelemaan sivistyneesti toisen puolen kanssa. Olet ilmaissut selvästi, että haluat käyttäytyä ilkeästi toista kohtaan. Onko se oikein, onko se järkevää toimintaa. Siinä joudut kyllä katsomaan peiliin. Miksi asioita ei voi kohdata ja hoitaa kahdenkeskisellä, älyllisellä keskustelulla. Jos se ei onnistu, miksi ylipäätään on pitänyt ryhtyä tuollaiseen suhteeseen. Vai kävikö nytkin niin, että oli liian ruusunpunaiset odotukset unelmien prinssin kanssa elämisestä romanttisten lasten satujen mukaisesti.
Toivon että käytte juttelemassa ammatti-auttajan kanssa, eikä tehdä diagnooseja toisesta ensin ja haeta tukea täältä ihmisiltä jotka eivät tilannettanne oikeasti voi tietää.[/QUOTE]
Luitkohan aloitusta loppuun saakka? Pari on käynyt kahteen kertaan pariterapiassa ja miehellä on jo diagnoositkin ilman tätä palstaa. Ärsyttää tuollaiset, jotka eivät osaa lukea aloitusta ennen kommentointiaan.
 
alkuperäinen
Luitkohan aloitusta loppuun saakka? Pari on käynyt kahteen kertaan pariterapiassa ja miehellä on jo diagnoositkin ilman tätä palstaa. Ärsyttää tuollaiset, jotka eivät osaa lukea aloitusta ennen kommentointiaan.
Kiitos #30, tosiaan terapiassa ollaan käyty useamman kerran jo vuosi sitten ja mieheltä löytyy jo aikaisemmin tehty diagnoosi.

Ensimmäinen vuosi meni varmaan ruusunpunaisissa laseissa ihmetellessä miten voikin toinen olla noin ylirakastunut ja miksi se ahistaa minua niin paljon.
Kun yritin ahdistuksestani puhua tai vähänkään ottaa etäisyyttä, hän alkoi saada tunteja kestäviä jankutuskohtauksia, joissa ei ollut tolkunhäivää. Myöskään terapiassa käydessämme hän ei pystynyt kuulemaan puhettakaan minun pahasta olostani ja eron haluamisesta.
Koko seurusteluaika on ollut henkisesti todella rankkaa. Paljon on ollut hyvääkin, mutta todella paljon myös tuota omituista vääntöä ja ahdistusta. Hirvittävän ristiriitaista. En ole ymmärtänyt, miten suhde voi olla niin vinoutunut.

Hänen myytyä asuntonsa en halunnut hänen muuttavan luokseni ja sain puhuttua hänet laittamaan kirjat muualle.

Mitähän olisi tapahtunut viime yönä, jos hän olisi täällä asunut virallisesti? Olisiko poliisi tullut häätämään hänet täältä vai olisinko itse joutunut lähtemään lasteni kanssa pois kotoani?
 
Kiitos #30, tosiaan terapiassa ollaan käyty useamman kerran jo vuosi sitten ja mieheltä löytyy jo aikaisemmin tehty diagnoosi.

Ensimmäinen vuosi meni varmaan ruusunpunaisissa laseissa ihmetellessä miten voikin toinen olla noin ylirakastunut ja miksi se ahistaa minua niin paljon.
Kun yritin ahdistuksestani puhua tai vähänkään ottaa etäisyyttä, hän alkoi saada tunteja kestäviä jankutuskohtauksia, joissa ei ollut tolkunhäivää. Myöskään terapiassa käydessämme hän ei pystynyt kuulemaan puhettakaan minun pahasta olostani ja eron haluamisesta.
Koko seurusteluaika on ollut henkisesti todella rankkaa. Paljon on ollut hyvääkin, mutta todella paljon myös tuota omituista vääntöä ja ahdistusta. Hirvittävän ristiriitaista. En ole ymmärtänyt, miten suhde voi olla niin vinoutunut.

Hänen myytyä asuntonsa en halunnut hänen muuttavan luokseni ja sain puhuttua hänet laittamaan kirjat muualle.

Mitähän olisi tapahtunut viime yönä, jos hän olisi täällä asunut virallisesti? Olisiko poliisi tullut häätämään hänet täältä vai olisinko itse joutunut lähtemään lasteni kanssa pois kotoani?
Mikäli olit vaarassa, poliisi poistaa vaaran aiheuttajan viemällä hänet yöksi putkaan. Sen jälkeen homma jatkuu entisenlaisenaan, jos hänestä ei todeta olevan sinulle uhkaa.

Korostat mielestäni tuota miehesi diganoosia. Onko voinut käydä siten, että olet alkanut "inhoamaan" miestäsi hänen diagnoosinsa vuoksi, aiheuttaen itse itsellesi tämän pahenevan tilanteen?
 
vierailija
Mikäli olit vaarassa, poliisi poistaa vaaran aiheuttajan viemällä hänet yöksi putkaan. Sen jälkeen homma jatkuu entisenlaisenaan, jos hänestä ei todeta olevan sinulle uhkaa.

Korostat mielestäni tuota miehesi diganoosia. Onko voinut käydä siten, että olet alkanut "inhoamaan" miestäsi hänen diagnoosinsa vuoksi, aiheuttaen itse itsellesi tämän pahenevan tilanteen?
Diagnoosin olemassaolo selvisi minulle vasta tänä syksynä. Luin sen pitkän analyysin läpi ja täytyy sanoa, että moni asia loksahti kohdilleen, kun sen myötä vihdoin tajusin, mistä on kysymys.
 
vierailija
[/QUOTE]
**************
Kuulehan sie viestin aloittaja. Oletko tullut miettineeksi, että täällä foorumilla
asioita repostellessasi viet pohjan täysin teidän suhteeltanne, kun oikea tapa hoitaa asia olisi antautua keskustelemaan sivistyneesti toisen puolen kanssa. Olet ilmaissut selvästi, että haluat käyttäytyä ilkeästi toista kohtaan. Onko se oikein, onko se järkevää toimintaa. Siinä joudut kyllä katsomaan peiliin. Miksi asioita ei voi kohdata ja hoitaa kahdenkeskisellä, älyllisellä keskustelulla. Jos se ei onnistu, miksi ylipäätään on pitänyt ryhtyä tuollaiseen suhteeseen. Vai kävikö nytkin niin, että oli liian ruusunpunaiset odotukset unelmien prinssin kanssa elämisestä romanttisten lasten satujen mukaisesti.
Toivon että käytte juttelemassa ammatti-auttajan kanssa, eikä tehdä diagnooseja toisesta ensin ja haeta tukea täältä ihmisiltä jotka eivät tilannettanne oikeasti voi tietää.[/QUOTE]

Etkö osaa lukea? Luuletko tosiaan että ap:n kuvaaman tyypin kanssa voi keskustella älyllisesti? Tuskin ap etsi mitään prinssiä ja ammattiauttajalla he kävivät. Ja ihan ammattilaisten tekemä on diagnoosikin.
 
vierailija
Poliisit kävi hakemassa sen äsken. Soitin hälytyskeskukseen, kun jankutus jatkui ja jatkui, eikä antanu mun nukkua eikä olla rauhassa, vaikka koitin mennä yhden lapsen (joka ei oo nyt kotona) huoneeseen nukkumaan. Tilanne meinas mennä fyysiseksikin väännöksi. Huh. Sydän hakkaa vieläkin.

Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta.
En vielä tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta toivotaan parasta, että nyt tajuis jättää mut rauhaan.
Kiitos vielä ja hyvää yötä kaikille :)
Hyvä! Siis että otit askeleen ja soitit poliisit. Kovasti tsemppiä sulle!
 
vierailija
**************
Kuulehan sie viestin aloittaja. Oletko tullut miettineeksi, että täällä foorumilla
asioita repostellessasi viet pohjan täysin teidän suhteeltanne, kun oikea tapa hoitaa asia olisi antautua keskustelemaan sivistyneesti toisen puolen kanssa. Olet ilmaissut selvästi, että haluat käyttäytyä ilkeästi toista kohtaan. Onko se oikein, onko se järkevää toimintaa. Siinä joudut kyllä katsomaan peiliin. Miksi asioita ei voi kohdata ja hoitaa kahdenkeskisellä, älyllisellä keskustelulla. Jos se ei onnistu, miksi ylipäätään on pitänyt ryhtyä tuollaiseen suhteeseen. Vai kävikö nytkin niin, että oli liian ruusunpunaiset odotukset unelmien prinssin kanssa elämisestä romanttisten lasten satujen mukaisesti.
Toivon että käytte juttelemassa ammatti-auttajan kanssa, eikä tehdä diagnooseja toisesta ensin ja haeta tukea täältä ihmisiltä jotka eivät tilannettanne oikeasti voi tietää.
Moi Pasi Kallio
 
vierailija
Mikäli olit vaarassa, poliisi poistaa vaaran aiheuttajan viemällä hänet yöksi putkaan. Sen jälkeen homma jatkuu entisenlaisenaan, jos hänestä ei todeta olevan sinulle uhkaa.

Korostat mielestäni tuota miehesi diganoosia. Onko voinut käydä siten, että olet alkanut "inhoamaan" miestäsi hänen diagnoosinsa vuoksi, aiheuttaen itse itsellesi tämän pahenevan tilanteen?
Miten tämä lutkautuksesi ei yllätä yhtään? Yritä nyt vähän kovempaa.
 
Miten tämä lutkautuksesi ei yllätä yhtään? Yritä nyt vähän kovempaa.
Ei varmaankaan yllätä. Moni nainen pilaa miehensä omilla tavoillaan ja sitten kun mies on "kuralla", aletaan syytellä miestä näkemättä itsessään vikaa.

Todiste: moni mies on absolutisti kun tapaa naisen, mutta kun menee naimisiin, alkoholisoituu, kun vituttaa niin perkeleesti.
 
vierailija
Toivottavasti ap tajuaa, että tuollainen pakonomaisesti läheisriippuva henkilö voi olla todella vaarallinen, kun erotilanne todella iskee päälle. Näissä tilanteissa tapahtuu paljon perhesurmia. Olette kuolemanvaarassa sinä ja lapset, tajua se! Tee näin: Vaihdatat lukot asuntoon ja kannat miehen kamat ulos, kun todisteet siitä, ettei hän asu asunnossa ovat kasassa. Etkä jää yksin ensimmäisinä öinä, ja jos härintä alkaa soitat heti poliist ja haet lähestymiskiellon.
 
vierailija
Ihmiset kohtaa toisensa ja sitten annetaa ymmärtää ihan vääriä juttuja.
Miksi sanotte toisillenne asioita joita ette tarkoita?

Muistakaa, että vaikka teillä ei tunteita olisikaan, voi vielä joku tänäpäivänä niitä tuntea.
Tässäkin on ihan varmana vaan miestä johdettu harhaan sanomalla kaikenlaisia rakkaudentunnustuksia alkuhuumassa mitä ei olla edes tarkoitettu.

Tutevan ihmisimieli uskoo tämän, ja voi olla aika traumaattista siitä selvitä, ettei mikään kumppanin sanoissa ole ollut aitoa ja pyyteetöntä.

Rikkonainen sydän saa tekemään hulluja asioita, kuten tuo jankkaus. Mies ei vain saa selitettyä järjelleen että hänet on taas petetty.

Jos ihmiset ei tänäpäivänä muuten petä, niin ainakin sanoillaan.

Sitten pettynyt suljetaan hoitoon kun ei pää kestänyt toisen valheita. Sellaisen ihmisen jolla on tunteet on vaikea ymmärtää mitä kylmän tunteettoman päässä liikkuu, eikä voi kokea sitä tunnetta itse. Siksi hän ei ymmärrä ja jankkaa asiaa samalla itselleen.

Sanoisitte joskus asioita joita tarkoitatte. Saatanan säätäjät, niin jäis tunteelliset ihmiset rauhaan. Mutta ei, tässäkin vaan sanottu toiselle mikä tuntuu sopivalta omiin tarkoitusperiin.

Ap. Olet apina ja pahansuopa.
 
Ei nykyään ajatella mitä sanotaan saati kanneta vastuuta teoistaan. Tärkeintä on saada elämään 24/7 "orgasmia" ja kaikki vähäinenkin vastoinkäyminen johtaa ahdistukseen ja masennukseen. Sodat nähneet ihmiset olivat tyytyväisiä rauhaan. Nykynuorisolle ei riitä mikään, kun eivät ole koskaan nähneet todellista ankeutta. Ehkä tällaiset ihmiset pitäisi lähettää muutamaksi kuukaudeksi vaikka Intian slummeihin, joissa ihmisraatoja on pitkin poikin? Näkisi, mitä ne elämän realiteetit ovat.

Edellisellä en tarkoita AP:ta. Tahdon uskoa, että hän on parhaansa tehnyt. Toivon ainakin.
 

Yhteistyössä