Läheisen ylipaino.

Rakkaani on lihonut vuodessa reippaasti ylipainoiseksi. Syynä lääkkeet ja masennuksen aiheuttama apaattinen elämäntyyli. On ruvennut viimeaikoina itse puhumaan liikkumisesta ja laihduttamisesta, enkä tiedä miten tukisin ja kannustaisin. En haluaisi luoda mielikuvaa että rakastaisin häntä enemmän laihana. Olen joskus itse ylipainoisena kuullut tälläistä "kannustusta" ja henkiset arvet ovat olemassa vieläkin, vuosien kuluttua. Itseasiassa en hänen painostaan edes välittäisi, ellen todella huomaisi heikentynyttä terveydentilaa. Henkilöllä on myös fysiologisia sairauksia jotka oirehtivat ylipainon vuoksi. Tärkeimpänä pidän hänen terveyttään, ja sitä, ettei hän tule koskaan kyseenalaistamaan sitä, etteikö kelpaisi minulle juuri sellaisena kuin on. Tiedän myös, että hänen painonsa tulee varmasti heittelemään lääkityksen takia tulevaisuudessakin, en halua että jos hän laihduttuaan taas lihoo, hän tuntee jotenkin pettäneensä luottamukseni.

 

Kuka teillä tekee ruokaostokset? Mitäpä jos kaikessa hiljaisuudessa ilman mitään sen suurempaa numeroa alkaisit hieman ostamaan ns. tervellisempiä ruokia? Herkkujen sijaan hedelmiä, yms.? Lisäksi voisit itse alkaa käymään iltaisin vaikka reippaalla kävelylenkillä ja pyytäisit häntä mukaan. Eli toisin sanoen "vetäisit" häntä mukaasi huomaamatta?

 

No mä oon 158 cm ja painan 53- ukon mielestä liikaa. Ei tuo herkkuja.

 

No mä oon 158 cm ja painan 53- ukon mielestä liikaa. Ei tuo herkkuja.

No en kyllä tätä tarkoittanut. Tarkoitin siis sitä, että asiasta ei kannata tehdä mitään numeroa. Ja kyllähän ne herkut voi aina itse hakea, mikäli niitä haluaa.

 

Sanot että pelkäät hänen terveytensä puolesta. Puhuuhan hän itsekin laihduttamisesta.

Käykää kävelyllä, pyöräilemässä, metsäretkillä jne yhdessä- siinä kilot karisee.

Karkit ja pullat pois.

 

Kannustat häntä liikkeelle, jos hän on itse puhunut siitä, lähdet vaikka mukaan, jos on siihen sopivasta jutusta kyse. Mutta siinä kannustuspuolessa pysy terveyspuolessa, ei kannata mitään siitä painosta mainita. Liikkeelle lähtö on edistystä ja ehkä se tuo mukanaan sitä painon laskemistakin.

 

Mulla myös ystävä, joka on lääkkeiden ja masennuksen takia lihonut todella paljon. Kun on masentunut, ei jaksa tuollaisista välittää, sillä silloin ylikilot ei ole niitä merkityksellisempiä asioita elämässä. Mutta salakavalasti siinä saattaa käydä, kuten ystäväni kohdalla, että ylikiloja onkin yhtäkkiä 60.

Terveellinen ruoka tietty auttaa tilannetta, mutta miten estää toisen herkuttelu? Masentunutta ei kannata kovin kovaa käsitellä.

 

Niin, voisin tarkentaa ettemme jaa yhteistä taloutta, kilometrejäkin on välillä välissä satoja. Ruokavaliossakaan ongelma ei varmasti ole herkuttelu, vaan ns. "masentuneen ihmisen ruokavalio", eli yksinkertaisia, hajuttomia ja mauttomia nopeita eineksiä. Tiedän että kiinnostusta terveelliseen rukavalioonkin löytyy, ei ehkä tietoa, enkä ole varma energiastakaan...