Pahoitteluni :hug:
Mie kävin lääkkeellisen tyhjennyksen läpi tammikuussa. Tiistaina menin ensimmäiseen ultraan, muistaakseni rv7+1, peloissani ja koko ajan sellanen epätodellinen olo koko asian suhteen, kun kovinkaan kummosia raskausoireita miulla ei ollut. Pahin pelko sitten kävi toteen ja ultrassa ei löytynyt alkiota. Lääkärin sanoista en muuta muista kuin nämä kaksi lausetta "Olen pahoillani" ja "Ei täällä ainakaan seitsemänviikkoista ole".
Suositeltiin tulemaan mahdollisimman nopeasti tyhjennykseen. Sanoin, että tulen sitten vaikka jo huomenna. Asia selvä, joku tulee ohjaamaan teidät naistentautien puolelle.
Tilanteesta jäi todella sumuinen mielikuva, kaikki meni niin paksussa usvassa. Onneksi mies oli mukana, häneltä olen kysellyt mitä siellä puhuttiin jne.
Meidät ohjattiin naistentaudeille ja siellä hoitaja antoi lääkkeen (Mifegyne...?) joka valmistelisi paikkoja edessä olevaan koitokseen. Sovittiin että tulen seuraavana päivänä aamulla osastolle.
Itkin koko kotimatkan ja illan :'( Mielessä pyöri vaan koko ajan tuleva tyhjennys. Googlettamalla sairauslomatodistuksessa olleen koodin, sain selvillä että raskaus oli ollut tuulimunaraskaus. Tämä nimittäin jäi siellä ultrassa täysin epäselväksi.
Aamulla lähdettiin miehen kanssa osastolle, sain oman huoneen ja sairaalavaatteet. Hoitaja laittoi ensimmäiset napit alakertaan klo 10 ja sitten vaan odoteltiin. Kipulääkkeeksi sain grammasen Panadolin. Kipu alkoi puoli yhden maissa ja muistutti erittäin voimakkaita menkkakipuja. Synnyttänyt en ole, niin en osaa verrata supistuksiin. Mies hieroi selästä kun makasin kippurassa sängyllä. Kipu oli aaltomaista, välillä helpotti.
Yhden maissa hoitaja laittoi uudet napit alakertaan ja antoi kaksi Panacodia. Sittenpä oikeestaan alkoi vuoto. Siteeseen miulla ei koko aikana kai ehtinyt vuotaa mitään, kun istui suuremman osan ajasta pöntöllä. Maha meni tässä rytäkässä myöskin ihan kuralle... Hoitaja sanoi sen olevan täysin normaalia.
Neljältä sain vielä yhden Cytotecin suun kautta. Kivut meni varmaan niiden Panacodien mukana ja olo oli aika hyvä, ihan henkisestikin.
Verikoe miulta otettiin veriryhmän selvittämiseksi ja sitä jouduttiin sitten odottelemaan jonkun aikaa. Olin B+ joten miulle ei sitä rokotetta tarttenu laittaa. Kotiin päästiin viiden maissa.
Tyhjennyspäivä itsessään oli tässä hommassa miusta se kaikkein helpoin päivä. Seuraavat päivät oli vaikeita, olin saikulla loppuviikon ja vielä vkl:na tuntui etten voi mennä töihin maanantaina. Menin kuitenkin ja se oli ihan fiksu veto. Työpäivän aikana sain ajatukset pois asiasta, illat murehdin.
Jälkivuotoa miulla kesti sunnuntaihin asti suht reiluna, sen jälkeen niukkaa vuotoa 5 päivää.
Luulin jo että tää homma on nyt tässä, mutta sitten kp13 tyhjennykseen jälkeen ihan ykskaks lorahti housuihin verta ja kun juoksin vessaan, pönttöön tipahtikin viel kunnon klönttejä.
Soitin seuraavana päivänä naistentaudeille ja ei kuulemma ollut syytä huoleen jos vuoto ei ole pahanhajuista eikä ole kipuja. Vuoto loppui sinä iltana yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Raskaustesti 4 viikon päästä oli negatiivinen.
Menkat tulikin tämän jälkeen vasta reilun 7 viikon kuluttua ja nyt niiden jälkeen on menossa jo kp59. Aika lailla turhauttaa, mutta minkäs teet.
Voimia sinulle tulevaan! Sinä selviät siitä kyllä :hug: :hug: