Itse olin kanssa neljännellätoista raskausviikolla kun lääkkeellinen keskeytys jouduttiin tekemään. Lapsivesikalvoon tuli reikä ja kaikki lapsivedet tuli ulos. Ei ollut sikiöllä mahdollisuutta selvitä.
Sain silloin mukaan päivystyksestä ensimmäisen tabletin, jolla synnytystä alettiin käynnistää. Oli muistaakseni tiistaipäivä. Perjantaiaamuna ilmottauduin osastolle klo 8.00 ja yhdeksältä sain emättimeen kolme tablettia jolla synnytys sitten lopullisesti käynnistettiin. Supistukset alkoivat viiden minuutin kuluuttua laimeina. Muistaakseni seuraavat laitettiin kahdeltatoista. Niillä olikin jo tujumpi teho. Jos oikein muistan, niin sikiö syntyi sitten kahteen mennessä.
Kivut olivat loppuajasta jo aivan tuntuvat, mutta kipulääkettä kannattaa pyytää. Turha enää niitä kipuja on kestää, henkisissä kivuissa on varmaan sinullakin aivan tarpeeksi kestettävää.
Itse syntyminen ei tuntunut enää laisinkaan kipeältä. Sikiö "plumpsahti" alusastiaan.
Kannattaa etukäteen jo vaikka miettiä haluaako sikiön nähdä. Meillä kysyttiin jopa halua muistotilaisuuteen. Itse en halunnut sikiötä nähdä, enkä myöskään halunnut sukupuolta tietää. Oli sen verran kipeä asia, että ainakin minulle oli helpompaa näi asia "unohtaa".
Kotiin pääsin jo samana iltana. Joillakin käynnistys saattaa pitentyä jopa toisen vuorokauden puolelle.
Minulle jouduttiin tekemään kaavinta kun istukasta jäi palanen kohtuun eikä vuoto tyrehtynyt.
Jos jotain halua vielä kysellä taikka jutella niin laita sähköpostia vaikka minulle. Muistan kuinka itselläni oli kamalasti kysymyksiä ja itse toimenpidekin jännitti kamalasti. Sitten kun se surujuttu oli vielä kaiken päällä.
Osoite on sanna.makinen3@luukku.com
