Mukavaa ajatustenvaihtoa..siitä voidaan olla eri mieltä.Alkuperäinen kirjoittaja täh:
lääketiede on ihan ok juttu...
- Viestiketjun aloittaja Orion-
- Ensimmäinen viesti
Vähän ot, mut pistää vihaks yks sukulainen joka syvästi paheksuu mua, koska en oo kummallekaan lapselleni ikinä antanut relatippoja, cuplatonia tms. Pitäs kuulemma varmuuden vuoksi antaa,. Ja kummallakaan lapsella ei oo ikinä ollut masuvaivoja. :snotty:
Tiedän. Ja eihän tämäkään asia ole läheskään mustavalkoinen.Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:Ei sun tarvitsekaan,mutta melkoisen erikoislaatuiset mielipiteet sulla on =)Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Terveillä vai virallisterveillä...Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
Voihan se toki joillaki ihan luonnostaanki olla korkeammat arvot. Sitähän ei sitte taas tiedä, onko se normaalia luonnon monimuotoisuutta, vai pitäisikö alentaa... Ja mähän en täältä mihinkään lähe, ärsytti tai ei.
Rahina
Mulla on synnynnäinen vamma ja siitä aiheutuvan kivun kanssa on oppinut elämään. En syö kipulääkkeitä ellei ole pakko, koska jos niiden voimalla toimin ja pysyn liikkeessä, ei kipu suojele mua aiheuttamasta lisää vahinkoa/kipua kun lääkkeen vaikutus loppuu. Kokonaan kipua ei saa pois kun se on kroonistunut mutanttihermoihin ja jotain toista jatkuva kramppaaminen ja särky haittaisi todella paljon, mutta kipuun kasvaneena usein tunnen sen vasta kun ajatuksillani "otan siitä kiinni". Normaali terve ihminen ei sitä kyllä jaksaisi.
Mutta kivussa on myös se puoli, että se muuttaa pikkuhiljaa persoonallisuutta, se tekee ihmisestä ärjyn ja hermostuneen ja saa käyttäytymään huonosti. Kun se raja omassa käytöksessä on ylittynyt, sitä on helppo jatkaa ja niin siitä alkaa tulla osa sitä-kuka-ja-millainen-olen. Tätä on reumapotilaillakin tutkittu, että ovat ihan perk--een hankalaa porukkaa, etenkin avustajilleen.
Itselläni kipu on kyllä nöyristänyt (ei ylpeyttä, en esim. millään pyytäisi apua jos se johtuu vammasta), kipu on johdatellut janoamaan ja arvostamaan asioita jotka ei satu.
Mutta kivussa on myös se puoli, että se muuttaa pikkuhiljaa persoonallisuutta, se tekee ihmisestä ärjyn ja hermostuneen ja saa käyttäytymään huonosti. Kun se raja omassa käytöksessä on ylittynyt, sitä on helppo jatkaa ja niin siitä alkaa tulla osa sitä-kuka-ja-millainen-olen. Tätä on reumapotilaillakin tutkittu, että ovat ihan perk--een hankalaa porukkaa, etenkin avustajilleen.
Itselläni kipu on kyllä nöyristänyt (ei ylpeyttä, en esim. millään pyytäisi apua jos se johtuu vammasta), kipu on johdatellut janoamaan ja arvostamaan asioita jotka ei satu
.on kai olemassa ihmisiä jotka ei ole koskaan tuntenut kipua tai heidän lähipiirissä ei ole sairautta joka aiheuttaa kroonista kipua esim reumaa joka on todella kivulias sairaus.......reumapotilaista osa on jopa liikuntakyvyttömiä täysin toisten armoilla siihen ei auta akupunktio vaan on syötävä lääkkeitä.Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
tälläiset ihmiset ikävä kyllä ajattelee just noin......feikkaa syö huvikseen kipulääkkeitä
Ei olekaan,mutta vaikka mä en todellakaan tykkää mun anopista,niin hän on nivelreuman takia joutunut kärsimään todella paljon eikä hän olisi pärjännyt ilman lääkkeitä,näkisit sen ranteet ja nilkat,ne on kolminkertaiset normaaliin verrattuna,ainakin melkein :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Tiedän. Ja eihän tämäkään asia ole läheskään mustavalkoinen.Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:Ei sun tarvitsekaan,mutta melkoisen erikoislaatuiset mielipiteet sulla on =)Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Terveillä vai virallisterveillä...Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
Voihan se toki joillaki ihan luonnostaanki olla korkeammat arvot. Sitähän ei sitte taas tiedä, onko se normaalia luonnon monimuotoisuutta, vai pitäisikö alentaa... Ja mähän en täältä mihinkään lähe, ärsytti tai ei.
Ja se on sairastanut sitä jo melkein 40v
no ei tuokaan ihan pidä paikkaansa........onko se sitten niin väärin mennä lähteä etsimään syytä tai apua lapsettomuuteen?Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
en ollut lapseton mutta toista haaveilin 10vuotta kerran olen syönyt hormooneja sinä aikana mutta lopetin sivuoireitten takia.....
Höh, ei tietenkään kaikille löydy apua samasta ku itselleni. Joskus se apu löytyy vasta sieltä lääketieteestä. Mutta kannattaako sitä ensimmäisenä kokeilla..? Jos käy tutkimuksissa, ni on helpompi taas arvioida, että mikä muu vois auttaa, jos auttais. Jokainen tekee toki oman valintansa, haluaako vain lapsen vai haluaako myös hoitaa lapsettomuuden syytä (jos sitä voi hoitaa).Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
Ehkä sä nyt vaan luit mun mielipiteen mustavalkoisena?
Ei se ole väärin, ei tietenkään. Toiset, luomummat keinot vaan turhan usein sivuutetaan humpuukina. Tutkimukset tietenkin helpottaa sitä arvointia mikä auttais, kuten jo tossa aiemmin sanoin.Alkuperäinen kirjoittaja nti hulina:
Ja juu, ei kaikki lähe heti, mutta mitä nyt oon tutustunu ni aika nopsaan ne on sinne hoitoihi menny. Ei taida sit puhua juuri ne, jotka ei oo heti menossa.
ne jotka menee hoitoihin on varmasti sellaisia jotka ei lasta saa ilman apua,ei ne hoidot ihan helppoja ole tulee paljon sivuoireita esim ylipainoa tai masennusta ja ovat viälä todella kalliita
vieras
Ei mun mielestä lääketiede ole ok. Se on nykypäivän ihmisten jumala. Kun ei enää jumalaaan uskota. samanlainen epäjumala se lääketiede on. sille on uhrattu aivan kaikki.
syödään vain lääkkeitä japidetään keinotekoisesti ihmisiä hengissä konein, ja normaali elämä on lopetettu. terveellinen itse tehty ravinto olisi se, millä ihminen elää, mutta siihen ei ole varaa esim. lapsille. heille eineksiä. Mutta on varaa tutkia ja laittaa miljoonia vanhenevan ihmisen viimeiseen elinvuoteen ja tarjota kaikki mitä nykyajan laääketiede on keksineyt tai kehitellyt.
minusta lääketiede on samanlainen paha kuin aseteolllisuus. tekee rahaa rikkaille ja saa paljon pahaa aikaan.
syödään vain lääkkeitä japidetään keinotekoisesti ihmisiä hengissä konein, ja normaali elämä on lopetettu. terveellinen itse tehty ravinto olisi se, millä ihminen elää, mutta siihen ei ole varaa esim. lapsille. heille eineksiä. Mutta on varaa tutkia ja laittaa miljoonia vanhenevan ihmisen viimeiseen elinvuoteen ja tarjota kaikki mitä nykyajan laääketiede on keksineyt tai kehitellyt.
minusta lääketiede on samanlainen paha kuin aseteolllisuus. tekee rahaa rikkaille ja saa paljon pahaa aikaan.
Eikö käyttämäsi sanat usein ja kovin monet ole aikamoista yleistystä? Mistä tiedät, kuinka monen vuoden yrittäminen on pariskunnalla takana tai mitä voit yleensäkään arvioida muiden elämäntilanteesta, miksi he missäkin vaiheessa kääntyvät lääketieteen puoleen asiassa. Suosittelen, että keräät vielä lisää elämänkokemusta ja avaat sitten vasta sanaisen arkkusi kysymyksissä, joissa saattaa olla enemmän harmaita sävyjä kuin tässä vaiheessa pystyt näkemään.Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
vieras
tällälkin palstalla pyörineenä ja aika monta juttua lukeneena, olisin kyllä sitä mieltä, että jotkut jopa alle vuoden yrittämisen jälkeen ovat ensimmäisenä menossa lääkäriin... ja hoitoihin.Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
m
Heippa! Täällä yksi lapseton kirjoittelee. Yritetty on 05 saakka, ja edelleen ollaan lapsettomia. Nyt olen laihdutellut poijes läskejäni, ja toivottavasti tästä on apua. Ennen painoin 80kg, tällä hetkellä 71. Ajattelin pudottaa painon 67kg saakka, sitten pidän siinä.
Auttaa lääkärini mukaan hormonitoimintaa normalisoitumaan. Samalla olen muuttanut ruokavaliotani, en syö enää maustettuja jugurtteja, vaaleaa leipää tms.
Eli hoidan itseni kuntoon, jospa joskus saan sitten hoitaa lastakin. Taustalla todettu ovulaatiossa mulla ongelmaa.
Auttaa lääkärini mukaan hormonitoimintaa normalisoitumaan. Samalla olen muuttanut ruokavaliotani, en syö enää maustettuja jugurtteja, vaaleaa leipää tms.
Eli hoidan itseni kuntoon, jospa joskus saan sitten hoitaa lastakin. Taustalla todettu ovulaatiossa mulla ongelmaa.
vieras
Lääkärit tekevät kaikesta mielellään sairauden. ujous, masennus, väsymys kaikeen saap illerin.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
ennen oli ilmaisia puistotätejä ja kodinhoitajia. Nyt jos äiti on väsynyt, koska parissakin lapseessa on jo kova työ, ei saa muuta kuin ehkä pilleripurkin masennukseen.
lääketiede ei ole eettinen vaan kehittelee lisää sairauksia rikkaille länsimaalaisille. kehitysmaissa ihmisiä pelastettaisiin pilvin pimein jos heillä olisi puhdasta juomavettä. mutta eipä kiinnosta meitä.
kunhan me itse saamme taas uuden diagnoosin ja siihenpilleripurkin niin tunnemme olevamme turvassa.
Usein ja kovin monet niistä, joihin olen tutustunu.Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
Onhan niitä värejäkin.
Tiedän että tein alotuksen aika yleistävästi, mutta se on aika lailla minun tämänhetkinen kokemukseni. Siitäkö en saisi sanoa mitään? Vasta sitten kun olen 5-kymppinen, ni saan kokemuksistani keskustella? Eipä ny kuitenkaan tappelemaan rueta, se ei auta yhtään ketään.
jonkin verran hoitoihin pääsystä olen ottanut selvää alle vuoden yritämisellä ei viälä pääse hoitoihin tai lääkäriin suositelevat 1-2vuotta ainakin kunnalisella puolella...yksityisistä en tiädä voi päästä nopeamminAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mullaki oli ovuloinnissa ongelmaa. Kesällä pudotinki muutaman kilon (lievällä karppauksella ja liikunnalla), ja se tuntu tasaavan kiertoa, mutta tuli mässättyä sit kilot takaisin. :ashamed: Sillon kuitenki alotin vyöhyketerapian, se tasapainotti kans sitte kivasti ja tärppäski sitte.Alkuperäinen kirjoittaja m:
Tsemppiä ja voimia laihdutukseen!
joo mulla oli sama juttu aloin karppaan laihdutin tulin aikas nopeasti raskaaksiAlkuperäinen kirjoittaja m:
toivon et suakin onnistaa :flower:
Käyty on ja pinossakin pyöritty. Kokemukseni on silti se, että monet menee pian suoraan hoitoihi, se on aika usein ensimmäinen mistä apua haetaan (vaikka odottaiskin pari vuotta ennen tutkimuksia). Ei kaikki kuitenkaan. Kyllähän mä tiedän sen tuskaisen tunteen, ku pitäis saada vaan se lapsi syliin, mitä pikemmin, sen parempi, mutta... Iteki oltiin jo hoitoihi menossa, mutta muutettiin mielemme ja haluttiin kokeilla hoitaa syytä ensin.Alkuperäinen kirjoittaja Lacrimosa:
Keittiönoita
Musta lääkkeet on ihan hyvä juttu. Ja jokaisen oma asia mielestäni, paljonko niitä popsii. Aikoinaan, kun mulla tää nivelreuma puhkesi, söin säännöllisesti ja paljon - lääkärin ohjeiden mukaan kuitenkin - tulehduskipulääkkeitä. Kunnes mulle alkoi tulla kummallsia kipuja...heräsin öisin aivan mielettömään kipuun ja pelkäsin jo, että olen sydäninfarktin saanut. Lopulta menin niiden kipujen takia lääkäriin ja sain lähetteen kardiologiselle polille. Ja sieltä gastroenterologiselle polille. Lopputulos: tulehduskipulääkkeiden aiheuttama mahaava. Koska ne mahahaavan aiheuttamat kivut oli hemmetin paljon kovempia kuin tlehtuineitten nivelieni aiheuttamat kivut, päätin luopua kipulääkkeistä. Nykyään käytän kipulääkkeitä todella harvoin ottaen huomioon sen, että mulla on kipuja käytännöllisesti katsoen kaikkina vuorokauden aikoina ja vuoden jokaisena päivänä. Koitan näitä kipujani hoidella muilla keinoin kuin lääkkeillä, sillä toista mahahaavaa en enää halua.