Me lähdettiin tutkimuksiin vuoden yrityksen jälken. Seitsemän vuotta kesti, ennenkuin maailman ihanin poika syntyi.
Meillä yritettiin ensin useampi inseminaatio, mutta niistä ei tulosta tullut.
Sitten siirryttiin ivf:n. Ensimmäinen yritys jätettiin kesken, kun munarakkuloita kasvoi liikaa ja riskit olisivat olleet kuulemma
liian suuret. Tuo tuntui tosi pahalta, kun oli jo asennoitunut siihen, että nyt...
Toinen yritys vietiin loppuun ja vaikka kehittyneet alkiot olivat heikkolaatuisia, päätettiin yksi kuitenkin siirtää kohtuun.
Tuosta alkoi raskaus, jonka tuloksena syntyi poika.
En kyllä muista, kuinka monta lääkärikäyntiä yhden kierron aikana oli, mutta ollan miehen kanssa ihan keskituloisia, eikä tuon
takia vararikkoon jouduttu.
Sivuoireina muistan hikoilun ja itkuisuuden. Onnea teille, kyllä te selviätte rahallisestikin :heart: