Labradorinnoutaja

tulee erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, ja kaikkien ihmisten kanssa :) pentuna melkonen tuhooja (ainaki meän pentu oli). Nopea oppimaan KAIKEN. Nauttii pitkistä lenkeistä ja virikkeistä. Melkonen häslääjä, ei pahassa mielessä, mutta joskus kieltämättä menee hermot ku pyörii ja viuhtoo innoissaan jaloissa :) ... kaikenkaikkiaan aivan loistopakkaus :)
 
itselläni ollut yksi ihana musta labbis.Erittäin hyvin tulee toimen lasten kanssa.Rauhallisia ja lupsakoita.Tarvitsevat paljon liikuntaa jotteiva liho.Fiksuja ja älykkäitä..
 
Rotuhan on todella lapsirakas ja haluaa kaikille hyvää. Kuitenkin etenkin pentuna ovat monesti aika vilkkaita ja yli-innokkaitakin. Ja kyseessä on kuitenkin aika iso koira, esim. lapsen päälle hyppiminen pentuna. Peruskoulutus tärkeää. Tarvitsee aika paljon lenkitystä, mutta on todella ihana ja uskollinen kaveri.
 
tosi hyvin tulee toimeen mukoloiden kanssa tuo meidän rontti. On luotettava, äärimmäisen tottelevainen, pysyy pihassa, ei karkaile koskaan, kiipeää vaikka puuhun omistajan niin pyydettäessä (halu miellyttää omistajaa), uskollinen, Suhteellisen helppo koulutettava. Ihmisystävällinen, mutta tarvittaessa myös vahtii ja puolustaa.

Negatiivista voin kertoa sen verran, että pentuvaihe kestää n. 10v. (joillakin pitempään) eli on todella vilkas, hörhöttäjä. Ruokahalu valtava, joten omistajan pitää ymmärtää olla antamatta herkkuja ja ruoka- annokset pieninä, koska lihoaa helposti. Tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä (aktiviteettiä) meillä juoksee päivittäin metsässä useita kilometrejä. Vesipeto, jota ei meinaa saada pois vedestä kun sitä näkee (myös jäiden aikaan) Minulla ollut useita koirarotuja ja täytyy sanoa, että lapsiperheeseen paras mahdollinen rotu. Mutta minä en suosittele ensimmäiseksi koiraksi, koska se täytyy osata kouluttaa kunnolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
paljon iho-ongelmia, samoin lonkkien kanssa ongelmia. Kiva luonne. Aktiivinen työkoira, joka vaatii paljon toimintaa ja liikuntaa. Ei sovi pelkäksi seurakoiraksi
mitä tarkoitat "ei sovi pelkäksi seurakoiraksi"?
 
Täällä löytyy yksi labbis! Tulee tosi hyvin toimeen ainakin meillä muksujen kanssa. On ollu meillä jo ennen kuin lapset synty. Ovat kyllä todellakin rasittavia vouhkaajia, kauheita ruuan perään ja omaavat mielettömän seksivietin eli sohvatyynyt saa kyytiä :). Mutta on kyllä aivan ihana ja uskollinen koira ollut!!!
 
No meiltä löytyy sellanen. Hyvin tulee toimeen lasten kanssa, meidän koiruus on tosin vielä sen verran nuori hutale et tahtoo hyppiä ja pomppia ja välillä vie lapsilta hatut päästä kun haluaa leikkiä. Mut selkeesti näyttää kyllä viihtyvän lasten kanssa pihalla. Meidän aikasempi koira oli myös labbis joka oli jo 10-vuotias vanha herra kun eka muksu syntyi mut koskaan ei hermostunut lapsiin. Äkkiä kyllä oppi et kannattaa päivystää syöttötuolin lähistöllä kun siinä paras paikka saada makupaloja. Toi meidän vanhuskin viihtyi hyvin lasten kans ulkona, makasi hiekkalaatikon vierellä muina miehinä kun ipanat leikki omiaan mut heti kun lapset lähti liikkeelle niin koira nousi kans, silleen verkalleen aivan kuin olisi tuumannut "no pitää kai tästä nousta". Melkein ties et siellä missä lapset siellä koira ja päinvastoin. Ruoka ainakin maistuu hyvin, saa pitää varansa ettei pääse lihomaan liikaa. Liikuntaa ja toimintaa tarttee myös. Mut on myös hirveen seurallinen, mukaan kyllä heti lähdössä kun vaan huomaa et jonnekkin ollaan lähdössä. Toi meidän nykyinen labbis on kyllä aika itsepäinen/kovapäinen myös: kun komennat pois pöydän vasemmalta puolelta niin kohta pää kurkistaa pöydän oikealta puolelta . Pihassa pysyy suht hyvin, nyt on vielä nuoruuden raisuutta joten tahtoo aina välillä lähteä omille tutkimusmatkoilleen.
 
itsepäisiä kyllä tosiaan ovat, ainakin jos ruuasta kysymys ja kerjääminen raivostuttavaa. Tosin pöydän alla ei ole koskaan ruuanmurusia tai mitään ylimääräistä. Lapset oppi meillä jo vauvoina, että kun silmä vältti niin lusikka koiran suuhun tai leipä koiralle :headwall: ja sitten ollaan kuin ei mitään olisi tapahtunut niin koira kun lapsikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
paljon iho-ongelmia, samoin lonkkien kanssa ongelmia. Kiva luonne. Aktiivinen työkoira, joka vaatii paljon toimintaa ja liikuntaa. Ei sovi pelkäksi seurakoiraksi

Siis sopii TÄYSIN myös pelkäksi seurakoiraksi!!! mulla nyt elämässäni jo toinen lapukka, lonkat on kuvattu sekä kyynärät, kaikki tuli parhain paperein kennelliitosta hyväksynnän kera takaisin.
Suurempaa sydäntä saa etsiä, tekisi perheen puolesta mitä tahansa.
Me harrastetaan tokoa, jälkeä ja "leikkimistä" yleensä, aktiivisemmin kun koira oli nuori, nyt jo 7 joten harjoittelu on lähinnä enemmän pään vuoksi kuin aktiivisen harrastamisen vuoksi.
Koira on helppo kouluttaa, oppii todella nopeasti, ja rakastaa yli kaiken palvella omistajaansa parhain mahdollisin tavoin (onhan palveluskoira)

Ahneitahan nuo ovat, meidän oma eläinlääkäri tunnusti tietävänsä kaksi lapukkaa jotka ovat syöneet itsensä kirjaimellisesti hengiltä (kuivamuonaa varastamalla niin paljon että vatsalaukku repesi)
Ovat helposti lihovia joten kaipaavat lenkkiä ja säännöllistä ateriointia ilman mitään ylimääräisiä makupaloja.
Suosittelen todella lämpimästi lapsiperheeseen!
 
Noita edellä mainittuja kuvauksia kun luki niin hyvin kyllä sopivat meidän hutaleeseen. Siis melkoinen häslääjä kyllä on. Meillä nousee syliinkin istumaan kun tietsikalla olen ja herra ei vissiin muuten saa tarpeeksi huomiota.
 
Tuossa jaloissa makaa yksi 12 v. uroslabbis. Se on ollut: mieletön narttujen perään, kunnes leikattiin, kova syömään, helposti liikaakin innostuva, sähläävä, kotona kävelee koko ajan perässä, hirmu terve (vain yksi korvatulehdus, ei muuta), hyväntuulinen. Asuin kotona, kun Roopen sain ja pikkuveljeni olivat 5 v. ja 7 v. Hyvin tulivat toimeen. Roope sieti myös sen, että serkkupoika 1 v. tökkäsi sitä vahingossa silmään sormella. Se on tosi luotettava lasten kanssa. Roope ei myöskään tehnyt tuhoja yksin ollessaan, mutta muiden läsnäollessa kantoi leluja ja kenkiä ympäriinsä.

Narttua suosittelisin, jos haluaisi päästä helpommalla. Jouduin melko kovan työn tekemään tuon pojan kouluttamisessa, kun ne nartut ja hajut veti niin paljon puoleensa ja koira oli ensimmäinen. Oppi muistaakseni 4-vuotiaana kävelemään hihnassa vetämättä, vaikka treenasin koulutusryhmässä pentuiästä asti. Labbistahan voi myös "testata" ottamalla ensin opaskoirapennun kasvatettavaksi.

Lasten ulkoilutettavaksi koira ei kokonsa puolesta sovi.

Seuraavaksi halusin paremmin harrastuksiin sopivan koiran, jolla olisi pääkopassa enemmän palikoita. Siksi vaihdoin itse rotua rottweileriin, koska labbisten metsästyspuuhat (ja siten nk. metsästyslinjaiset työlabbikset) eivät kiinnostaneet.

 
Alkuperäinen kirjoittaja archie:
Noita edellä mainittuja kuvauksia kun luki niin hyvin kyllä sopivat meidän hutaleeseen. Siis melkoinen häslääjä kyllä on. Meillä nousee syliinkin istumaan kun tietsikalla olen ja herra ei vissiin muuten saa tarpeeksi huomiota.

meillä tulee syliin makaamaan jos ei saa muuten huomiota ja jaloissa pyöriin koko ajan. On aina siellä missä on ihmisiä ja haluaa olla huomion keskipiste silloin kun tulee vieraita =)
 
Kannattaa katsoa myös kumman linjaisen koiran ottaa:työ vai näyttely.Vaikka näyttelylinjaisetkin ovat aika touhukkaita niin työlinjaiset ovat vielä ihan toista maata.Jos ei meinaa harrastaa OIKEASTI tosi aktiivisesti niin ei kannata missään nimessä otta käyttölinjaista koiraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gluteus maximus:
Alkuperäinen kirjoittaja archie:
Noita edellä mainittuja kuvauksia kun luki niin hyvin kyllä sopivat meidän hutaleeseen. Siis melkoinen häslääjä kyllä on. Meillä nousee syliinkin istumaan kun tietsikalla olen ja herra ei vissiin muuten saa tarpeeksi huomiota.

meillä tulee syliin makaamaan jos ei saa muuten huomiota ja jaloissa pyöriin koko ajan. On aina siellä missä on ihmisiä ja haluaa olla huomion keskipiste silloin kun tulee vieraita =)

Niinpä, miehen sisko häitä vietettiin täällä meillä ja se meidän aikasempi labbis vietiin sit häävieraiden keskeltä n.300 metrin päähän rantasaunalle kiinni ettei pyöri juhlavieraiden jaloissa. No ekaks kuului vaan kauhea haukkuminen ja eipä aikaakaan kun koiruus pyörähteli tyytyväisenä juhlaväen joukossa. Oli oikein tyytyväinen kun lapset teettättivät "temppuja" ja syöttivät makupaloja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Kannattaa katsoa myös kumman linjaisen koiran ottaa:työ vai näyttely.Vaikka näyttelylinjaisetkin ovat aika touhukkaita niin työlinjaiset ovat vielä ihan toista maata.Jos ei meinaa harrastaa OIKEASTI tosi aktiivisesti niin ei kannata missään nimessä otta käyttölinjaista koiraa.

Näyttelylinjasta ollaan aateltu. =)

 
Huonona puolena eroahdistus. Lukee ihan koirakirjoissakin, että tällä rodulla on siihen taipumus eli yksin ollessa hajottavat paikat tai haukkuvat. Tiedän labbiksen, joka ei voi olla ollenkaan yksin kotona, vaan aina on oltava perheen toisen koiran tai jonkun ihmisen seurana tai muuten koira haukkuu koko ajan.
 
hei kaikki. meillä on vähän yli vuoden ikänen labbis/rotikka sekotus. ihan metsästys linjaisen näkönen. lihaksikas ja hoikka. ei ole perso ruualle"ei syö liikaa, kova liikkumaan! nyt on tullut ongelmaksi linnut...vapaana lähtee jahtaamaan kaikkia lintuja. juoksee rantaa pitkin noin 300m näköetäisyyden pitää, ei tottele ollenkaan kun linnun näkee. neuvoja???
 

Similar threads

M
Viestiä
23
Luettu
14K
Aihe vapaa
vauhtihirmut
V
A
Viestiä
0
Luettu
212
Aihe vapaa
alalle aikova äippä
A
H
Viestiä
5
Luettu
226
Y
T
Viestiä
1
Luettu
285
Aihe vapaa
jos voisin valita toisin, niin...
J

Yhteistyössä