Toggle sidebar

Labbis, sakemanni, kultsi, hovawart vai kenties joku muu? Ensimmäiseksi omaksi koiraksi, perheeseen jossa pieniä lapsia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="palma";23357489]Sakussa on se hyvä puoli, että se on niin miellyttämishaluinen ja innokas puuhaamaan ihmisen kanssa. On ihan eri juttu kouluttaa koiraa, joka ajattelee "kerro pliis mitä voin tehdä hyväksesi" kuin hoffia, joka on sitä mieltä, että "ihan kiva idea tuokin, mutta mä teen nyt ensin näin". Ekaksi koiraksi kannattaa valita rotu, jolle yhdessä tekeminen on mahtavin juttu.[/QUOTE]

Joo mulla on itellänikin ollut saku aikoinaan, tai siis se oli exän koira. Aivan ihana koira, palveluskoira henkeen ja vereen. Mutta tosiaan vaatii aikamoisen auktoriteetin eli pitää sit tosissaan olla sitä itsevarmuutta. Mutta koira kuin koira vaatii johtajan itselleen ja aktiviteetteja. Yleisimmin ne koirien käytöshäiriöt tulevat sieltä hihnan toisesta päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Khimaira:
Millainenhan olisi bostoninterrieri ?
Click to expand...

TODELLA energinen rotu ja vaatii kovan koulutuksen, aikamoinen jäärä. Hieman kissamainen eli ajattelee että "Onko mulle tottelusta jotain hyötyä, jos ei, niin en tee..." Mun siskolla on bostis ja ranskan bulldoggi, eli siis kaksi melko samanlaista rotua. Kova koulutus on takana ja edelleen tulee kerran päivässä joku jääräpäisyyskohtaus :)
 
[QUOTE="Vieras";23356393]Berni[/QUOTE]

Meillä tämä ja 2,5v poika ja toinen tulossa. Koira täyttää 6v.

Meillä ei ole onelmia ollut narttukoiran kanssa, tosin koiraa on koulutettukin ja kilpailtu jopa sm-tasolla mutta se tärkeämpi minusta eli luonne on ollut sopiva lapsiperheeseen. Ainahan kaikissa on jotain parantamisen varaa, oma berni on aika "heikko hermoinen" eli stressaantuu helposti kovista äänistä. Vaatii omistajalta älyä osata lukea koiraansa ja mahdollistaa koirallekin oltavat jossa selviytyy muuttuvista elämän tilanteista.

Paljon olen myös nähnyt arkoja ja pelokkaita bernejä jotka eivät sovi lapsipehe koiraksi. Lähtisin teinä REHELLISESTI miettimään millainen teidän koti on ja minkälainen koira teille sopisi. Perkän rodun perusteella kun koiraa ei voi missään nimessä määrittää, teidän tulee löytää myös oikea kasvattaja ja pentue ja siltikään se ei takaa että koira olisi "perhe koira". Koiran luonteeseen vaikuttaa paljon perimä (eteenkin pelkojen perinnäillisyys 40-65% ) mutta myös koiran ensimmäisenä vuotena saama sopeutuminen perheeseen, kokemukset ja koulutus.

Kannattaa muistaa että ensimmäinen vuosi koiran kanssa on se kaikkein tärkein. Samaa aikaa veikkaisin menevän lapsen kanssa 15v eli lyhyeen aikaan kerkiää tekemään myös monta virhettä, lapsen kanssa aika on onneksi armollisempi!

Minulla kun ei ole kuin tästä rodusta tietoa ja kokemusta niin en ota kantaa esittämiisi rotuihin.
 
[QUOTE="Vieras";23358985]Staffordshirenbullterrieri, amstaffi tai ykkösenä ehkä amerikanbulldoggi.[/QUOTE]

Ap, kommenttia näistä? Kannattaa harkita ehkä muitakin kuin niitä perinteisempiä perhekoiraksi mainostettuja rotuja..monet on pettyneet valintaansa niissä.
 
[QUOTE="vieras";23362865]Lykkää koiran hankintaa niin kauan , että lapset murkkuiässä, näin vältyt ylimääräiseltä stressiltä ja vaaaranpaikoilta. koirat arvaamattomia!![/QUOTE]

Samasta syystä vois lopettaa käynnit päiväkodissa tai leikkipuistoissa; myös toiset pikkulapset ovat arvaamattomia! :) Kyllä se lemmikistä tuleva hyöty, ilo ja terapia-arvo ovat mittaamattomia. Ja perheestä jossa on koira, tulee tutkimustenkin mukaan enemmän empatiakykyisiä lapsia kuin perheistä joissa ei ole mitään lemmikkiä. Tämäkin tietysti riippuu ihan niistä vanhemmista, mitä arvoja ja esimerkkejä he lapsilleen opettavat.
Tuo Leonberg on muuten kans aivan ihana rotu ja niinkuin muutkin joita täällä mainittu. Olen ihan koirahullu ja jos minä saisin päättää, mulla olisi varmasti joku orpokoirakoti, sen verran rakkaita nuo hännänheiluttajat ovat :)
Kuten jo aiemmin sanoin, ainut mitä en pienten lasten kanssa ottaisi on chihu tai perhoskoira, toki nekin menevät perhekoirana mutta tietysti pitää sitten olla todella tarkkana etteivät lapset pääse ahdistelemaan nurkkaan. Ongelmana eivät välttämättä ole omat lapset vaan myös kyläilevät lapset pitää miettiä; meillä ainakin parille kaverille pitänyt ihan kovasti sanoa että jos haluaa rapsuttaa koiraan niin on mentävä polvilleen ja annettava koiran tulla luo, eikä niin että juostaan koiran perässä ja ahdistetaan se nurkkaan.
Meidän koirat on tuolla kaduillakin varsinaisia lapsi- ja juoppomagneetteja; molemmat tulevat yhtä innoissaan rapsuttamaan, kuten myös moni muu ihminen tulee kyselemään ja ihastelemaan hieman harvinaisempaa ja kaunista rotua. Olen sitä mieltä että koiraihmiset ovat paljon avoimempia kuin esim kotiäidit; leikkipuistoissa ei välttämättä kukaan tule juttelemaan ja pakoillaan kohtaamisia kaikin keinoin mutta koirapuistoissa tai lenkkipoluilla ei koskaan tartte olla ilman juttukaveria! Koiranomistajat jäävät aina juttusille :)
 
Noista vaihtoehdoista valitsisin itse labbiksen. Itselläni ollut noista sakemanneja ja labbiksia. Kultainen noutajakin on ihan ok. Sakemannikin menee varsinkin näyttelylinjainen, minusta on ollut helppo rotu kouluttaa joskin aika huumorintajuton :D Labbista ei saa varmaan pilattua köpömpikään kouluttaja ja on tosi viisas ja uskollinen koira, miinuksena pohjaton ahneus. Ja labbis on turvallinen koira lasten kanssa ja tiukassa paikassa turvaakin on.
 
Itsellä majailee kultsuja ja hoffi, tunnen erittäin monta labbista ja sakemannia hyvin. Suosittelen kultsua. Jos ihan oikeasti tarviit turvaa (mitä vastaan?) niin ota hoffi, mutta varaudu todellakin kouluttamaan erittäin huolellisesti. Itse harrastan ja koulutan useampaa lajia ja silti ollaan oltu helisemässä useamman kerran ja hammasta on saanut tutut muksut (peräkontista) ja vähän on käyty vahtimismielessä näykkimässä hihoistakin (ei jälkiä), TODELLA raivostuttavaa. Siis ei tarvitse sulkea pois kun tulee talo täyteen muksuja, mutta perään joutuu vähän katsomaan. Kulsut on perhekoirina kuin unelmia -toki nämä viettävät aktiivista elämää harrastaen, tiedä sitten minkälaisia ongelmia olisi jos ei olisi kunnolla koulutettu!
 
[QUOTE="aloittaja";23353747]Me kaivataan sellaista meidän kanssa toimeen tuleva, lapsista tykkäävää, helpohkoa kouluttaa/opettaa, lenkkiseuraa, vahtia pitävää/suojaa antavaa, ulkoilua rakastavaa mutta myös sitä sohvalla köllijää :)

aika monimuotoista siis :D[/QUOTE]

Me otettiin labradorinnoutaja. On just noihin tarkotuksiin otettu ja on helppo kouluttaa, aika moinen höseltäjä kyl vielä, ikää koht puoltoista vuotta. Mun mielestä oli hyvä valinta lapsiperheeseen. Olettehan huomioineet, että kun taloon tulee koira, ni imuroida täytyy kerran tai kahesti päivässä. Ainaki meijän labbiksesta lähtee karvaa kokoajan. Mut vauvoista ja lapsista on tykänny heti <3 suosittelen!
 
Sekarotuinen! Tottakai vanhempien rodut vaikuttaa. Näillä vähemmän perinnöllisiä sairauksia kuin pitkälle jalostetuilla rotukoirilla, edullisempiakin ovat. Meillä nyt kolmas sekarotuinen (suomenpystykorvaa, lapinkoiraa tai pohjanpystykorvaa ja vielä jotakin muuta :D), ei ole koskaan sairas ja ihanan vilkas luonne, välillä tosin liiankin vilkas :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja pupeltaja:
Me otettiin labradorinnoutaja. On just noihin tarkotuksiin otettu ja on helppo kouluttaa, aika moinen höseltäjä kyl vielä, ikää koht puoltoista vuotta. Mun mielestä oli hyvä valinta lapsiperheeseen. Olettehan huomioineet, että kun taloon tulee koira, ni imuroida täytyy kerran tai kahesti päivässä. Ainaki meijän labbiksesta lähtee karvaa kokoajan. Mut vauvoista ja lapsista on tykänny heti <3 suosittelen!
Click to expand...

Suosittelen furminatoria!!!! Sillä saat harvennettua imurointia jonkin verran. Lyhytkarvaisella toimii paremmin kuin pitkäkarvaisella, ainakin mun kokemuksen mukaan.
 
[QUOTE="mä";23353424]Ei saksanpaimenkoiraa ensimmäiseksi koiraksi.[/QUOTE]

Eikö? Mulla oli parikymppisenä ja oli tosi ihana, sitä ennen mulla oli kokemusta vanhempieni koirista, joissa ensimmäisessä oli saksanpaimenkoiraa.
 
[QUOTE="hilda";24324270]Sekarotuinen! Tottakai vanhempien rodut vaikuttaa. Näillä vähemmän perinnöllisiä sairauksia kuin pitkälle jalostetuilla rotukoirilla, edullisempiakin ovat. Meillä nyt kolmas sekarotuinen (suomenpystykorvaa, lapinkoiraa tai pohjanpystykorvaa ja vielä jotakin muuta :D), ei ole koskaan sairas ja ihanan vilkas luonne, välillä tosin liiankin vilkas :)[/QUOTE]

Mullakin kokemusta, että sekarotuiset ovat todella terveitä (ei mitään sairauksia) ja elävät pitkään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa