Päätin tulla kirjoittamaan tänne oman kokemukseni keskenmenosta. Itse etsin keskenmenon tapahduttua tietoa netistä ja se auttoi minua. Ehkä tämä auttaa jotakuta muuta samassa tilanteessa olevaa. Keskenmenot on tietenkin aina yksilöllisiä, mutta näin se minulla meni:
Minulla oli kuutisen viikkoa sitten (11+0) aika np-ultraan, jossa järkytyksekseni sain kuulla, ettei sydänääniä löytynyt. Näin monitoreista heti itsekin, että pienen ihmisen näköinen otus makasi kohdussa paikallaan, eikä sitä varhaisultrasta tuttua sydämensykettä enää näkynyt. Sikiö vastasi kokoa 8+2.
Hoitaja ja lääkäri kertoivat, että vaihtoehdot olivat joko lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta. En tiennyt kummastakaan mitään ja he suosittelivat lääkkeellistä tyhjennystä. Valitsin sitten sen. Sain mukaani 4kpl Cytotecejä ja kipulääkkeet ja ohjeeksi laittaa ne kotona alakautta, kun mitään vuotoakaan ei ollut tullut missään vaiheessa.
Laitoin Cytotecit kotona ja noin neljän tunnin kuluttua alkoi tapahtua. Siteeseen tuli ensin vähän verta, mutta suihkuun mentyäni ponnistin hieman ja muutama iso hyytymä valahti suihkun lattialle ja siitä viemäriin. Sen jälkeen vuosin kuin seula seuraavat viitisen tuntia. Istuin enimmäkseen pytyllä ja kun, nousin ensimmäisen kerran seisoman pyörryin samantien. Toisen kerran taju lähti, kun mies yritti auttaa minua sänkyyn vessanpöntöltä. Oksensin samalla hänen päälleen. Kun viimein pääsin sänkyyn, vuoto tuntui tyrehtyvän ja nukahdin. Aamulla vuoto oli kovin vähäistä.
Jälkivuoto kesti pari viikkoa ja neljän viikon kuluttua menin yksityiselle jälkitarkastukseen.
Lääkäri ultrasi ja sanoi, ettei kohtu ollut edelleenkään tyhjä. Olin siis vuotanut omasta mielestäni aivan hirveästi, valtavia hyytymiä oli tullut toista kymmentä. Jälkivuodon jälkeen olin ollut vuotamatta pari viikkoa eikä kipuja ollut. Olin pettynyt. Lääkäri suositteli uudestaan Cytotecejä ja sain saman satsin uudelleen kotiin. Vuosin muutaman tunnin taas lorisemalla ja hyytymiä tipahteli pönttöön. Ajattelin, että nyt se oli siinä. Vuoto tyrehtyi melko mitättömäksi, mutta neljän päivän kuluttua noustessani päivällä seisomaan tuolilta, housuihin lorahti jotain. Nostin paidan helmaa ja housuni oli polviin asti veressä vaikka minulla oli side. Tuli muutama hyytymä ja kirkasta nestettä.
Seuraavana päivänä alkoi alavatsakivut. Sitkuttelin yhden päivän kotona, mutta seuraavana lähdin päivystykseen, kun kivut olivat jo melko kovat ja vuoto sameaa verensekaista, kun ennen oli ollut kirkasta verta.
Päivystyksessä minut ultrattiin ja lääkäri totesi kohdussa olevan vielä paljon tavaraa. Sikiökalvoa ja osia sikiöstäkin. Muutaman päivän takainen verinen hulahdus housuihin oli olleet lapsivedet. Kohtu oli tulehtunut ja minulle laitettiin tippa ja antibiootit sen kautta. Jouduin vielä kaavintaan.
Kaavinta oli loppuen lopuksi siedettävä kokemus, vaikka pelkäsin sitä aluksi kamalasti. Nukutus meni ok ja jouduin jäämään yöksi sairaalaan tarkkailuun.
Nyt kaavinnasta on viikkoa ja olo hyvä. Parin viikon kuluttua on vielä jälkitarkastus, jossa toivon viimein saavani hyviä uutisia ja luvan saada yrittää lasta uudelleen.
Jos tulevaisuudessa saisin keskenmenon, valitsisin kaavinnan. Lääkkeet eivät minulla muuta kuin pitkittäneet asioita. Tämä on tietysti kovin yksilöllistä, mutta näin minulla.
Minulla oli kuutisen viikkoa sitten (11+0) aika np-ultraan, jossa järkytyksekseni sain kuulla, ettei sydänääniä löytynyt. Näin monitoreista heti itsekin, että pienen ihmisen näköinen otus makasi kohdussa paikallaan, eikä sitä varhaisultrasta tuttua sydämensykettä enää näkynyt. Sikiö vastasi kokoa 8+2.
Hoitaja ja lääkäri kertoivat, että vaihtoehdot olivat joko lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta. En tiennyt kummastakaan mitään ja he suosittelivat lääkkeellistä tyhjennystä. Valitsin sitten sen. Sain mukaani 4kpl Cytotecejä ja kipulääkkeet ja ohjeeksi laittaa ne kotona alakautta, kun mitään vuotoakaan ei ollut tullut missään vaiheessa.
Laitoin Cytotecit kotona ja noin neljän tunnin kuluttua alkoi tapahtua. Siteeseen tuli ensin vähän verta, mutta suihkuun mentyäni ponnistin hieman ja muutama iso hyytymä valahti suihkun lattialle ja siitä viemäriin. Sen jälkeen vuosin kuin seula seuraavat viitisen tuntia. Istuin enimmäkseen pytyllä ja kun, nousin ensimmäisen kerran seisoman pyörryin samantien. Toisen kerran taju lähti, kun mies yritti auttaa minua sänkyyn vessanpöntöltä. Oksensin samalla hänen päälleen. Kun viimein pääsin sänkyyn, vuoto tuntui tyrehtyvän ja nukahdin. Aamulla vuoto oli kovin vähäistä.
Jälkivuoto kesti pari viikkoa ja neljän viikon kuluttua menin yksityiselle jälkitarkastukseen.
Lääkäri ultrasi ja sanoi, ettei kohtu ollut edelleenkään tyhjä. Olin siis vuotanut omasta mielestäni aivan hirveästi, valtavia hyytymiä oli tullut toista kymmentä. Jälkivuodon jälkeen olin ollut vuotamatta pari viikkoa eikä kipuja ollut. Olin pettynyt. Lääkäri suositteli uudestaan Cytotecejä ja sain saman satsin uudelleen kotiin. Vuosin muutaman tunnin taas lorisemalla ja hyytymiä tipahteli pönttöön. Ajattelin, että nyt se oli siinä. Vuoto tyrehtyi melko mitättömäksi, mutta neljän päivän kuluttua noustessani päivällä seisomaan tuolilta, housuihin lorahti jotain. Nostin paidan helmaa ja housuni oli polviin asti veressä vaikka minulla oli side. Tuli muutama hyytymä ja kirkasta nestettä.
Seuraavana päivänä alkoi alavatsakivut. Sitkuttelin yhden päivän kotona, mutta seuraavana lähdin päivystykseen, kun kivut olivat jo melko kovat ja vuoto sameaa verensekaista, kun ennen oli ollut kirkasta verta.
Päivystyksessä minut ultrattiin ja lääkäri totesi kohdussa olevan vielä paljon tavaraa. Sikiökalvoa ja osia sikiöstäkin. Muutaman päivän takainen verinen hulahdus housuihin oli olleet lapsivedet. Kohtu oli tulehtunut ja minulle laitettiin tippa ja antibiootit sen kautta. Jouduin vielä kaavintaan.
Kaavinta oli loppuen lopuksi siedettävä kokemus, vaikka pelkäsin sitä aluksi kamalasti. Nukutus meni ok ja jouduin jäämään yöksi sairaalaan tarkkailuun.
Nyt kaavinnasta on viikkoa ja olo hyvä. Parin viikon kuluttua on vielä jälkitarkastus, jossa toivon viimein saavani hyviä uutisia ja luvan saada yrittää lasta uudelleen.
Jos tulevaisuudessa saisin keskenmenon, valitsisin kaavinnan. Lääkkeet eivät minulla muuta kuin pitkittäneet asioita. Tämä on tietysti kovin yksilöllistä, mutta näin minulla.