Lääkkeellinen raskauden keskeytys

[sari]

Mulla todettiin maanantaina ultrassa (viikkoja 9+4) että sikiö (11mm) oli muttei sydänääniä. Sain lähetteen sairaalaan jonne menin heti ja sain keltarauhashormonitabletin tutkimuksen jälkeen.
Tänään oli aika sairaalaan jossa laittoivat 4 tablettia emättimeen , sain pari panacod kipulääkettä ja supparit alkoivat parin tunnin päästä vaimeina. Joten sain suun kautta pari tabelttia lisää. Sitten alkoi kauheet supistukset jotka kesti puoli tuntia ja kipulääkettä en saanut silloin. Se oli kauheeta sai itkeä kipuja....
Mutta kunnon vuoto ei alkanutkaan...
Sain klo 15 pari tablettia suun kautta lisää ja sain lähteä kotiin.
Kotonahan alkoi sitten kunnon klönttivuoto. Vessaan valui tummaa verilimaa...
Nyt vuodeskelen kotona ja on haikea olo....
Vuotoa kestää noin 10 päivää kuulemma ja neljän viikon kuluttua menkat ja sitten voi alkaa yrittämään heti uutta lasta..
Viiden viikon kuluttua jälkitarkastukseen katsotaan onko kohtu varmasti tyhjentynyt.

Voimia kaikille tämän saman asian läpikäyneille.
:flower:

 

[Äide]

No voi! Luin sun juttusi tuolta odotusaika-puolelta, ja laitoin sinne oman kertomukseni. Mulla siis oli tuulimunaraskaus 2003. Se lähti vuotamaan 7+5.
Mullekin tehtiin lääkkeellinen kohdun putsaus. Neuvo: Kun tunnet isomman paakun tulevan kerralla, älä katso ellet ole varma, että haluat nähdä! Mulle jäi valtava trauma, kun pöksyyn tuli kökkäre ja katsoin. Se oli jotenkin niin surkea, kun siinä oli vain tyhjä sikiöpussi. Voisin kuvitella että sulle se vois olla vielä kaameampaa, kun siellä oli sikiökin.
Voi että, kun tunnen kaiken sen tuskan tässä taas uudelleen, vaimeampana tosin jo, onneksi! Olin niin pitkään toivonut tulevani raskaaksi ja sitten muutaman viikon iloisen odotuksen jälkeen kävi niin kuin kävi...
Kun sitten sain edes jollain lailla setvittyä ajatukseni (yhdeksän kuukautta siihen meni), tulin uudelleen raskaaksi. Nyt meillä on iloinen pieni tyttö, 7kk! Ja toinen tuloillaan, rv 15+5. Surusta päästyä tulikin roppakaupalla iloa! Toivon samaa sullekin, täydestä sydämestä!
Koeta jaksaa, vaikka on nyt varmasti tosi haikeaa. Kyllä se siitä :hug:

 

[ä-78]

siis hui kamalaa!!! :'(
En ole kuullutkaan tuommoisesta lääkkelisestä...
Itselleni tehtiin kaavinta ja se oli tarpeeksi traumaattinen kokemus!! :'( En ois tainnu tuommosta kestää...... Eikö ollenkaan enää ajatella äidin tunteita.....?? :hug:

 

[Äide]

Sepä se, itse tunsin, että minut ja mieheni jätettiin ihan yksin asian kanssa

 

[helena]

Minulla sama tilanne, ei sydänääniä, mutta minulle annettiin mahdollisuus valita joko lääkkeet tai kaavinta. Valitsin kaavinnnan koska sillä tavalla se olisi ohi nopeammin. Edellinen km oli helmikuussa (silloinkin joiduin kaavnintaan) ja tämä toinen 5 viikkoa sitten. Joskus ihmettelee miten jaksaa!
:hug:

 

[sari]

Kiitos halauksista.

Tänään jouduin käydä vielä ottamassa rokotuksen (anti -D immunoglobuliinisuojaus) polilla kun mulla on negatiivinen veriryhmä. Ettei tulevissa raskauksissa tulisi ongelmia...

Eilen illalla kotona menin vessanpytylle ja silloin ne suurimmat veriklöntit tuli mutta tippui suoraan pöntön pohjaan näin vaan nopeasti että limaista paksua vuotoa tuli paljon kerralla mutta ne upposi heti. Siellä meni kai sitten sikiöpussi. Eikös se vuodon alussa kuitenkin tule pois sieltä?

Muuten tämä keskeytys oli ihan ok mutta kun en saanut päivällä enempää kipulääkettä niin mulla oli kohtalaisia supistuksia noin 30 min ja oikeesti sain hengitellä niiden kanssa ja itkukin tuli.

Oikeesti kipulääkettä olisin saanut mutta hoitaja sanoi että vuoto ei välttämättä ala kunnolla kun kipulääke voi turruttaa sen joten sanoin että kestän kivut sitten. Ehkä olin liian kiltti mutta ajattelin vain että saisin asian pois päiväjärjestyksestä.

Nyt ei tule enää runsasta vuotoa kun menkat olisi.
Kipulääkettäkään en ole ottanut kun ei ole kun pientä tuntemusta vaan...

 

[Äide]

Jaksamista, Sari!
Olinkin miettinyt, mitä sulle kuuluu.

Kyllä se sinne pyttyyn meni. Ihan hyvä niin. Ei sitä ole kiva nähdä :'(

Mullakin oli ne kivut lopulta lääkkeistä huolimatta niin kovat, että itkin sekä kivusta että surusta yhtä aikaa. Oli se rankkaa! Pahin kokemus tähänastisessa elämässä.

Mullekin annettiin muuten mahdollisuus valita lääkkeellisen ja normaalikaavinnan välillä, mutta lääkkeellistä mainostettiin parempana sillä perusteella, että olisi helpompi tulla uudelleen raskaaksi, kun limakalvoja ei ronkita. Tiedä häntä... Jos olisin tiennyt miten traumaattinen kokemus siitä tulisi, olisin taatusti valinnut toisin! Mun mielestä niiden siellä sairaalassa olisi pikkuisen pitänyt valistaa, että sieltä sitten todella tulee sellainen klöntti mistä näkee mitä kohdussa on kasvanut. Siinä vaiheessa olin nimittäin koko jutusta niin surullinen ja sekaisin, etten osannut valintahetkellä miettiä mitään tällaisia asioita.

 

[Rellu]

"eilinen päivä oli todella kamala. toivottavasti kukaan ei joudu kokemaan vastaavaa. aamulla sain lääkettä emätti meen joka poistaisi kuolleet sikiöt sisältäni. kivut alkoivat heti. olo oli niin tyhjä. sillä hetkellä en osannut ajatella kun että saisin nopeasti pois alta tämän fyysisen tuskan. joskus kolmen jälkeen kovien supistusten saattelemana toinen sikiöistä tuli ulos, se oli kauhea tunne mä vaan itkin kun ponnistin. vastasi rv 13 ja oli päällisin puolin terve. itkin lisää koska eihän terveitä lapsia noin vaan kuole. joskus tunti tämän jälkeen ponnistin toisen pikkuisen. se tuli nopeasti enkä kerennyt pöntölle joten hoitja otti sen siteestä. näin vauvaa hieman ja se näky itkettää... ja surettaa... pieni pää... vastasi myös rv 13 mutta oli jotenkin epämuodostunut. tämä sikiö oli ollut todella sairas ja lopettanut istukan toiminnan jotenkin. näin lääkäri sanoi. sikiöt olivat kuolleet mitä todennäköisimmin juuri np-ultra aamuna. lohduttaudun sillä että luoja hoiti sairaat pois, eikä minun tarvinnut tehdä vaikeita päätöksiä jatkosta. nyt kotiin tultaessa olo on tyhjimmistä tyhjin. miten juuri mulle kävi näin? miksi juuri kun suvun ekat kaksoset olis syntyneet? liian monia kysymyksiä... täytyy itkeä nyt kun itkettää, ehkä aika parantaa. onneksi minulla ihana 1v poika kotona lohduttamassa äitiä.
Niin äkkiä lähditte luotamme pois,
on niin kuin unta se vieläkin ois.
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää,
miten lähellä onkaan määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö ikuinen.

lennelkää enkeleinä katsomaan äitiä ja isiä sekä reipasta julius-isoveljeä "

voimia sulle sari! voin sanoa että tiedän tunteesi! kamalaa. täällä it6ketään myös kovasti, mutta aika parantaa. voimia sinulle!! kestetään yhdessä! :hug:

 

[Sari myöskin]

Pakko nyt kirjoittaa edes vähän parempi kokemus lääkkeellisestä keskeytyksestä.Mulla todettiin reilu pari viikkoa sitten keskeytynyt km niskaturvotus ultrassa rv 13+0.Silloin jo heti olin sitä mieltä,että haluan ehdottomasti lääkkeellisen tyhjennyksen,jos vaan valita saan.Mulle on kaavinta tehty -98 kun oli edellinen km,ja musta se oli aika karmee kokemus.Ja tosiaan kohtu joutuu aika koville kun teräsinstrumentilla kaavitaan...
Viime lauantaina menin sairaalaan tyhjennykseen.Kamalinta tässä prosessissa oli,että piti 9 päivää odottaa kuollut sikiö mahassa :'( Itse tyhjennys meni mun osalta tosi hyvin noin fyysisesti ajatellen.Puol 9 laitettiin cytyotecit ja melkein heti alkoi pienet supistukset ja vuoto.Ne aluksi saamani porekipulääkkeet riitti ihan hyvin pitämään kivut pois ainakin suurimmaksi osaksi.Joskus ennen puolta 11 tunsin,että nyt on pikkuiseni tulossa.Katselin häntä,eikä ollut ollenkaan kamala näky.Tai no tietysti kamalaa,kun oli kuollut,mutta ei sillä lailla kamalaa kun olin pelännyt.Niin kovin valmiin näköinen ja kuitenkin niin keskeneräinen :'( Tää tapa oli kyllä mulle parempi,koska halusin ehdottomasti nähdä vauvani.Ja tosiaan fyysisesti ei ollut mitenkään paha kokemus.Sairaalassa olin yhteensä 5 tuntia ja siellä kyllä kohdeltiin erittäin hyvin!Silti sydämestäni toivon,ettei toiste tarvitsisi kokea.Menetys oli kuitenkin todella suuri ja iso ikävä jäi,vaikka meillä lapsia ennestäänkin.
:hug: kaikille kohtalotovereille ja katse parempaan huomiseen!

 

[Minä myös]

Minäkin vielä lisään "hyvän" kokemuksen lääkkeellisestä tyhjennyksestä.

Eli pari päivää sitten olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä. Jännitin toimenpidettä aivan kamalasti, mutta valitsin sen silti mieluummin, kuin kaavinnan, koska ajattelen lääkkeellisen menetelmän olevan "luonnollisempi".

No, lääkkeet annettiin suun kautta noin 8.30 ja samalla sain myös kipulääkettä. Pari tuntia meni leppoisasti huonetoverin kanssa jutellen, ja yhdessä odottelimme kipuja alkavaksi. Itse aloin tuntea pientä jomotusta ja muutaman kouristuksen, mutta en sen kummempaa. Yhdentoista jälkeen päätin käydä vessassa koettamassa, josko vuoto olisi voimistunut. Ja Olihan se, joten sain luvan lähteä samantien kotiin. Ilta meni hyvin kipulääkkeiden kanssa.
Seuraavakin päivä alkoi ihan rauhaisasti, mutta iltapäivällä alkoivat valtavan kovat supistukset, joihin eivät kipulääkkeetkään auttaneet. Parin tunnin aikana syntyi monta "klönttiä" ja verta tuli paljon. Pikku hiljaa kivut sitten alkoivat hellittää ja vuotokin tasoittui. Tänään on taas ihan "normaali" olo ja olen aika helpottunut siitä, että kohtu on nyt luultavasti aika hyvin tyhjentynyt. Tällä hetkellä olen siis oikein tyytyväinen, että valitsin lääkkeellisen tyhjennyksen!

 

[iltatähti]

Osanottoni kaikille teille keskeytyksen kokeneille.
Itselläni on ollut 2 km ja tämä kolmas keskeytys joka nähtävästi oli tuulimuna. Toista keskenmenoa jelpattiin lisänä cytotekeillä ja tämän tuulimuna raskauden sain valita joko kaavinta tai lääkkeet, kun viikot olivat 9+. Ilman muuta halusin lääkkeet aikaisemmasta kokemuksesta ja kaavinta ei ole koskaan hyvästä, kun joudutaan menemään kohdun herkille limakalvoille. Keskeytyksestä on nyt aikaa n. 1,5 kk:tta ja jälkitarkastuksessa näkyi vielä jotain kohtuun jääneen eli nyt jännäilen ja toivon, että parin viikon päästä kaikki olisi ok, koska muuten on kaavinta minullakin edessä.

 

[Ania]

Sari, todella ahdistavaa ja vastuutonta sairaalan käytös laittaa sinut kotiin kesken kaiken.
Itselläni on lääkkeellisestä keskenmenosta vain hyviä kokemuksia, jos keskenmenossa nyt mitään hyvää voi ikinä olla.
Sain itse valita kaavinnan ja lääkkeellisen välillä ja valitsin lääkkeellisen juuri sen vuoksi, etten kestänyt ajatella, että pienokainen ronkittaisiin ulos raa'asti sisältäni.
Meilläkin niskapoimu-ultrassa todettiin epäilyttävän suuri arvo ja viikon päähän annettiin uusi ultra-aika varmistukseen. Viikon aikana pienokainen olikin jo menehtynyt ja ultrassa näkyi masentavan eloton sikiö.
Pääsin samantien osastolle sisään ja mies tuli mukaan. Meille oli varattu oma kahden hengen huone, missä saimme olla kahdestaan. Iltapäivällä neljän tietämillä sain suun kautta lääkettä ja muistaakseni vielä jotain suppoa alapäähän. Supistukset alkoivat illalla seitsämän tienoilla ja olivat todella samanlaisia kuin "oikeat" synnytyssupistukset. Pyysin särkylääkettä ja sain sitä todella avokätisesti, antoivat montaa eri sorttia sekä tablettina ja pistoksena. Lääkkeitä annettiin niin paljon, että olin suorastaan lääketokkurassa.

Kymmenen aikoihin illalla tunsin kun alapäässä hulahti nestettä, ilmeisesti sekin vähäinen lapsivesi tuli ulos ja menin vessaan seisalleen. Tunsin kuinka sikiö valui ulos sisältäni kaarimaljaan.
Hoitaja tuli ottamaan kaarimaljan minulta ja peitteli sen paperilla. Kerkesin kuitenkin nähdä sikiön ja pidin sikiön näkemistä enemmänkin terapeuttisena siitäkin huolimatta että lapsi oli kuollut ja pahasti vammainen. Ihmiseltä se kuitenkin silmissäni näytti.

Jäimme mieheni kanssa yöksi sairaalaan yhdessä sylikkäin nukkumaan ja vielä aamulla tehtiin ultra ja tarkastettiin, että varmasti kaikki oli tullut ulos, eikä jäänyt tulehdusriskiä.

Henkilökunta oli todella empaattista ja antoivat meidän itkeä itkumme rauhassa osastolla. Joten jos nyt keskenmeno voi ylipäätään olla "hyvä" niin sitä se meillä onneksi oli.

 

[sari]

Sari taas täällä.

Sitä ihmettelen kun keskiviikkona sairaalassa ei kunnon vuoto alkanutkaan ja illalla kotona alkoi veristä klönttivuotoa joka jatkui ja olen saanut ottaa kipulääkkeitä tiuhaan tahtiin sunnuntaihin asti.
Perjantai iltana kotona tunsin jotain isompaa tulevan ja menin pöntölle ja sieltä tippui isompi klöntti ja tajusin heti että sikiö taisi olla joten vedin vessan nopeasti.
Se oli nopea reaktio jotenkin pelkäsin että jos näen sen se jää mieleeni pahana. Toisaalta oli kauhea vetää vaan vessaan...
Sen jälkeen isompi vuoto loppunut mutta verivuotoa silti tulee.

Unohdin mainita että sairaalassa kun lähettivät minut kotiin keskiviikkona kun ei käynnistys alkanut kunnolla tarjosivat kyllä vaihtoehtoa mennä osastolle mutta en halunnut. Halusin vain kotiin. Hoitaja mainitsi vaan että uskallatko olla kotona ettet pelästy ja silloin en tajunnut mitä tarkoitti mutta ilmeisesti tarkoitti limakalvojen ja sikiön vuotamista ulos kohdusta....

Muuten tämä lääkkeellinen keskeytys oli ihan ok mutta se ainoa puolen tunnin kärsiminen oli kauheeta niiden supistusten kanssa ja kun hoitaja alussa nimenomaan sanoi ettei kenenkään tarvitse kärsiä. Ja sitten kun ei saanutkaan kipulääkettä lisää kun pyysin. Mullahan ei aluksi mennyt kyllä niin kuin piti.
Kaikki taitaa olla yksilöllistä.

Mulla ei muuten sairaalassa kysytty haluanko lääkkeellisen vai kaavinnan? Vaan heti puhuttiin lääkkeellisestä.

:flower:

 

[maisa26]

:headwall: Hei! minäkin ajattelin tähän omani laittaa.. MINULLA taasoli edessä suoraan kaavinta, mulle ei ees tarjottu lääkkeellistä, että en kyl nyt osaa sanoa mikä on parempi. mulla ja todettiin vkolla 13+1 vastaava mut eloton sikiö, ei vuotoa ei tuntemuksia. Aamu9ltä just toi sytotec pimppaan ja sit odotteleen. klo 11 aikaan alkoi se vuoto ja n. klo 13.00 nukutuksessa kaavittiin. saliaika kesti 8 min. että kohtuunopeaa. kipulääkettä sain ja kotiin myös mut mikäpä sydämen korjais. vuosin tihkua pari viikkoa josta 2 vkon päästä menkat joista seuraavaksi napsahti poika ja vielä toinenkin on jo ehtinyt tulla. tämä tapahtui -02 ja voiko tuohon nyt sit sanoo et onneks ei tarvint tietäessään kantaa sitä pientä reppanaa kun ti-to enneks pääs toimenpiteeseen.ekan pojan kaa synnäris pystyin vieraalle kertoon km:sta