lääkehoito+raskaus

[Eräs kyselijä]

Onko kukaan joutunut syömään raskauden aikana zoloft merkkistä masennuslääkettä? Tai seroquel nimistä lääkettä? Itse "joudun" syömään kumpaakin, seroquelia kyllä pienimmän mahdollisen annoksen, auttaa miuta nukkumaan.. Ja lääkärikin on antanut luvan että voin jatkaa raskaudesta huolimatta kyseisten lääkkeiden ottamista. Itseäni kuitenkin aika ajoin käy vaivaamaan että jospa niistä kuitenkin on jotain hirveää haittaa vauvalle.. Oon syönyt kyllä niitä koko raskauden jo ja nyt olen rv 29+0..
Olisi vaan jotenkin helpottavaa tietää jos joku muukin on "joutunut" syömään jompaa kumpaa lääkettä raskaana että onko vaikuttanut mitenkään vauvaan? Luin jostain että voisi tulla vastasyntyneelle vieroitusoireita kun syntyy niin kyseisistä lääkkeistä, onko se vakavaa ja meneekö ohitse kuinka pian? Vaikuttaako annostus mitenkään siihen että kehittyykö vieroitusoireet vai ei? Kiitoksia jo etukäteen jos joku vastaa.

 

[N]

huh seroquelithan on aika vahvoja lääkkeitä, miehelleni joskus niitä määrätty. Itse en koskaan voisi syödä mitään lääkkeitä raskausaikana ja täytyy myöntää että tuli mieleen ajatuskin että jos olet masentunut ja kärsit niin vakavista uniongelmista että tarvii noin vahvoilla lääkkeillä itseä lääkitä, että miksihän olet juuri nyt päättänyt lisääntyä, mutta toisaalta ei itselläkään ole ollut paras mahd. aika hankkia lapsia juuri nyt, joten en ole kukaan sanomaan ja ymmärrän kyllä sen että kovasti haluaa lasta, tuskin itsekään jos vastaavien ongelmien kanssa taistelisin jättäisin lapsen tekoa koska olen aina halunnut lasta. Mutta jos lääkäri on sanonut että lääkkeitä voi huoletta syödä, niin eiköhän asia niin ole. Joten tsemppiä sinulle ja hyviä vointeja!

 

[mielipide]

Lääkkeet vaikuttaa myös siköön eli vauva nukkuun myös (vrt alkoholi>vauva on myös humalassa). Jos lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, syntynyt vauva kärsii vieroitusoireista.

 

[Lumikki]

Hei,
suosittelisin sinua kysymään asiaa oikeilta ammattilaisilta.

 

[Mankeli]

Hei,
olen itsekin syönyt viimeiset 2,5 vuotta masennuslääkkeitä, näissä lääkkeissäni vaikuttavana aineena paroksetiini. Zoloftista ei ole kokemusta, seroquel oli aikoinaan sitä kokeiltaessa aivan liian vahva minulle, jostain syystä. Lopetin lääkkeiden käytön heti kun sain tietää raskaudestani eli RV 5-6. Ja vaikka lääke ei varsinaisesti ole tunnettu vieroitusoireistaan, olo oli erittäin tukala viikon ajan. Minun lääkkeiden käyttöäni ei kukaan kontrolloinut eli minulla ei ollut hoitavaa lääkäriä joten päätin vain ottaa ohjat omiin käsiin.
Mielestäni voit luottaa siihen mitä lääkäri on sanonut, ehkä voisit kysyä muutamalta lääkäriltä mielipidettä, jotta voit olla turvallisin mielin!
Ja vaikka asia onkin tunteitaherättävä, kehottaisin sinua luottamaan että kaikki menee hyvin ja unohtamaan täällä pyörivien ihmisten kommentit. Vertaistukea löytyy VARMASTI niiltä, jotka ovat itse joutuneet joskus ko. lääkkeitä syömään!
Ja henkilökohtaisesti päätin lisääntyä nyt, koska siinä vain kävi niin! Elämä ei ole minulle laskelmoitu suoritus! Ja olen erittäin onnellinen tilanteestani, ja onnellinen myös kokemuksista mitä masennus aikoinaan aiheutti! Ehkä tässä muuttuvassa elämäntilanteessa osaan hyödyntää itsetuntemustani masennuksen suhteen ja olla siinäsuhteessa luottavaisin mielin!

 

[hanna]

Mielestäni mitään masennuslääkettä ei saisi syödä raskauden aikana. Itse söin cipramilia ennen raskautta mutta lopetin heti raskauduttua. En tiedä onko käyttämäsi lääke vahva mutta cipramil kuulemma on mieto ja sitäkään ei suositella.

 

[ap]

Kiitos Mankeli ystävällisestä vastauksestasi Tosiaan on tullut huomattua että eipä sitä oikein sellaiset ihmiset ymmärrä jotka eivät masennusta ole kokeneet.. Päätin että nyt vielä kerran ensi viikolla tiedustelen lääkäriltä mahdollisia vaikutuksia sikiöön noista lääkkeistä, olen jo ainakin 3 kertaa kysellyt hältä niistä, aina saanut saman vastauksen että voin käyttää edelleen kyseisiä lääkkeitä. Nyt vaan olen päättänyt että sen seroquelin lopetan, annos tosiaan kun on pienin mahdollinen, 25mg. Olen monesta paikasta lukenut että aika moni tuota zoloftia on ihan turvallisin mielin raskaanakin syönyt, eniten juuri tuota seroquelia pelkäänkin että se aiheuttaisi jotain vauvalle. Noiden kummankaan lääkkeen ei pitäisi aiheuttaa riippuvuutta, silti lääkelaitoksen sivuilta lukasin että ainakin toisesta noista sikiölle voisi tulla vierotusoireita synnyttyään, ja siinäkin on että VOI, ei välttämättä. Nämähän ovat aika yksilöllisiä juttuja, että vaikea varmaan kenenkään mennä sanomaan varmasti että ei ole haittaa, nehän vissiin punnitaan niin että hyöty on isompi kuin haitta lääkkeen käytössä. Harmittaa kyllä kun en ihan alussa raskautta jo tajunnut lopettaa ainakin tuota seroquelia, varmasti oisi itelläkin nyt paljon levollisempi mieli. Ilmeisesti täällä käyneistä kukaan kuitenkaan ei ole "joutunut" syömään raskaana masennuslääkkeitä, mikä kyllä on hyvä juttu. Uskosin kuitenkin että on niitä ihmisiä minunkin lisäksi jotka ovat joutuneet syömään paljon vahvempiakin lääkkeitä raskaana, siitä niin harvoin varmaan puhutaan vaan.. Mutta onnellista odotusta nyt kuitenkin kaikille

 

[hemuli]

Minä käytin ennen raskautta kahta masennuslääkettä (Remeron ja Efexor), jotka lopetin kun sain tietää olevani raskaana. Näitä ei ainakaan suositeltu käytettäväksi raskauden aikana, koska etenkin Efexor on niin uusi lääke, ettei siitä ole vielä kokemusta raskauden aikaisessa käytössä. MInulla oli todella vahvat annokset kummastakin lääkkeestä ja pelkäsin, että en selviä ilman niitä.. Jätin ne kertaheitolla pois (vaikka lääkäri kyllä suositteli jättämään vähitellen..) ja minulla oli noin viikon verran aivan älyttömät vieroitusoireet. Varsinkin kaksi ensimmäistä päivää tein oikeasti melkein kuolemaa. Mutta päätin, että mitään lääkkeitä en raskausaikana syö. Vieroitusoireista selvittyäni olo on itse asiassa ollut paljon parempi kuin lääkkeitä syödessäni, eikä ole enää ollut minkäänlaista tarvetta edes noille lääkkeille onneksi. Minulla tämä raskaus oli täysi yllätys, vaikkakin erittäin iloinen sellainen. Eli jos olisimme yrittämällä yrittäneet lasta, olisin jättänyt lääkkeet tietenkin pois jo yritysvaiheessa...

Lääkärin kanssa juttelin asiasta silloin alkuraskaudesta ja hän oli sitä mieltä, että jos tuntuu, että tulisi tarvetta lääkitykselle niin esimerkiksi Zoloft on ns. turvallinen lääke raskausaikana. Eli sillä ei ole kai todettu haitallista vaikutusta sikiöön. Mutta tiedä häntä, jotenkin ainakin itseäni kammottaisi koko ajatus syödä mitään lääkkeitä raskaana ollessani. Kannattaa tosiaan varmasti jutella oman lääkärin kanssa asiasta...

 

[N]

Olen miettinyt jonkin aikaa, että kannattaako minun lisätä tätä vastaukseeni.. mutta selvittääkseni asennoitumistani asiaan, kerron nyt kuitenkin (tarkoituksenani ei ole pahoittaa kenenkään mieltä tai mitään sellaista!!) elikkä siksi kyselin, että miksi lisääntyä kun kärsii mielenterveysongelmista (vaikka nehän on kyllä eriasteisia ja jonkinasteisia sellaisia on varmasti suurimmalla osalla väestöstä) koska oma äitini oli vakavasti masentunut, joutui sairaalaan ensimmäisen kerran ollessani 6-vuotias ja tappoi itsensä lääkkeillä ollessani 9-vuotias.
Toki tiedän että kaikille ei käy näin ja olenkin varma että pärjäätte! Ja toki lääkkeet kannattaa syödä jos niistä on oikeasti apua ja tuntuu mahdottomalta ilman niitä.

 

[Mankeli 14+6]

N- olen pahoillani, että juuri sinulle on käynyt niin kuin on!
En tiedä pystynkö lohduttamaan, mutta mutta...haluan sanoa jotain. Mielestäni masennus on sairaus siinä kuin muutkin ja hyvin harvalla meistä on täysin terveitä ja tasapainoisia vanhempia, mutta siitä huolimatta hekin ovat aikanaan päättäneet lisääntyä! Mielestäni olisi aika julmaa ajatella, että esim. kaikki masentuneet eivät saisi lisääntyä...itse kannattaisin samaa linjavetoa esim. alkoholisteihin- isäni siis oli/on alkoholisti ja sai 50-vuotiaana alkoholidementian ja tässä ollaan 7vuotta odoteltu, että millonka se iskä kuolee...ELI kaikilla meillä on oma tarinamme historiassa, mutta yritetään elää siten ettei se sävyttäisi ajatusmaailmaamme ainakaan negatiivisesti TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Meillä kaikenmaailman aikuisten lapsilla on nyt oma aikamme elää elämäämme ja tehdä valintojamme ja minä en ainakaan halua kantaa vanhempieni aiheuttamia asioita taakkana enää mukanani. Haluan elää OMAN elämän! Ja vaikka olen sairastunut masennukseen aikoinaan, en halua luovuttaa ja lopettaa elämästä. Elämä on elämisen arvoista vaikkei se niin kiiltävää aina olisikaan!
Voimia kaikille, lääkkeillä tai ilman

 

[mää]

Masennus tosiaan on sairaus siinä missä muutkin sairaudet ja kyllähän kai kuka tahansa voi sairastua masennukseen tai toki mihin tahansa vakavaan sairauteen elämänsä varrella. Mielestäni ei voi alkaa ajatella, ettei voisi hankkia lapsia, koska joskus voi sairastua mahdollisesti ehkä johonkin.. Ja masennustahan on hyvin erilaista ja nykyään on varmasti myös hyvää hoitoa masennukseen kuten muihinkin sairauksiin saatavilla. Ymmärrän kyllä N tavallaan pointtisi kipeiden kokemustesi vuoksi.

 

[Mari]

Moi. Mä kanssa lopetin Efexorit ja Diapamit ku seinään sillon ku sain kuulla olevani raskaana ja kyllähän oli hirveät vieroitusoireet. Pameista ihan kunnon tärinät ja hikoilut ja vapinat ja sit Efexoreista parin viikon järjettömät huimaskohtaukset ynnä muut. Mun lääkäri kyllä ehdotti jo sillon että jos haluan vaihtaa masennuslääkkeeni sellaisiksi mitä voi käyttää raskauden aikana ihan huoletta. Eli siis sellaisiakin masennuslääkkeitä kyllä on. Joten alkuperäinen, luota siihen että sun lääkäri on määrännyt sulle sellaiset lääkkeet mitkä sun vauvalle ei haitallisia ole. Mutta jos huolettaa sen toisen Seroquel(?) lääkkeen vieroitusoireet ni oiskos mahdollista esim vähitellen noin reilu kuukaus ennen laskettua aikaa lopettaa se kyseinen lääke niin vauvall ei sitten synnyttyään tulis viekkaireita ainaka siitä.. Muistelisin kuulleeni että joidenki masennuslääkkeiden kanssa ainakin vois toimia niin. Kysy lääkäriltäsi, tämmönen mulle tuli mieleen.
Tsemppiä masennuksen päihittämiseen ja onnellista loppuodotusaikaa!!

 

[Justiinsa]

N:lle "Itse en koskaan voisi syödä mitään lääkkeitä raskauden aikana." Aika kärkkäästi sanottu. Mitäpä jos sinulla olisi vaikka astma? Tukehtuisitko mieluummin? Entäpä jos sinulle tulisi joku tulehdus, jättäisitkö antibiootit ottamatta ja heittäytyisit herran haltuun? Pitäisiköhän taas hetki miettiä, ennen kuin aukaisee suunsa.. Nykyään sellaisia ihmisiä, joiden ei koskaan tarvitse lääkkeitä syödä, on todella harvassa. Lääkkeet joita raskaanaoleville naisille määrätään ovat käsittääkseni turvallisia. En ymmärrä miksi pitää lääkkeittenkin käytöstä syyllistää, kun se on asia jolle ei voi mitään. Mutta onhan sekin taas tapa saada oma sädekehä kiiltämään!!!

 

[N]

No voi herra jumala sentään, en ainakaan tietoisesti syyllistänyt ketään, sanoinhan etten itse söisi lääkkeitä. Ja tarkennan nyt PSYYKELÄÄKKEITÄ.

Lisäsin myös vastaukseeni myöhemmin että toki kannattaa lääkkeet syödä jos ei pärjää ilman.
Myöskin siinä oli epäsuorasti perustelua siihenkin miksi en henk. koht. pidä lääkkeistä (ja varmaan ikävältä kuulostavaan kysymykseeni, jonka ei ollut tarkoitus kuitenkaan ketään loukata, jos näin teki niin pyydän anteeksi). En ole koskaan ollut ihminen joka helpolla söisi mitään lääkkeitä, siis toistan vielä että puhuin itsestäni, en syyttänyt ketään.

Justiinsa: sinä olet justiinsa syyllistynyt siihen mistä syyllistit minua.

 

[N]

Ja itse en USKALTAISI syödä seroquelia raskausaikana, sehän on neuroleptin kaltainen hyvin vahva lääke. Sillähän saisi varmaan hevosenkin nukahtamaan. Olen nähnyt seroquel-lääkityksellä olevia (eivät ole syöneet säännöllisesti) ja mielestäni sillä oli myös hyvin outoja sivuvaikutuksia, jotka kyllä varmaan häviää säännöllisen käytön myötä. Mutta nämä ihmiset joita näin olivat seuraavana päivänäkin ihan pöpperössä ja puhe hidasta yms. Ja seroquel-unesta ei saa ketään hereille, ainakaan jos annos on suuri. Mutta minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä haittoja sikiölle neurolepteistä on, mutta varmasti on miedompia vaikeuksia unilääkkeelle, nuohan ovat alunperin skitsofrenian ja sen kaltaisten sairauksien hoitoon tarkotettuja valmisteita.

 

[ap]

Niin on seroquel alunperin skitsofrenian hoitoon, mutta mutta.. lääkärihän voi määrätä lääkkeitä johonkin muuhunkin tarkoitukseen kuin mihin niitä yleensä määrätään. Miulla juuri tuo seroquel on tuohon nukahtamiseen. Ei se 25mg niin kauheasti väsytä kuin verrattavissa siihen mitä se suurimpina annoksina voi väsyttää. tuo 25mg mikä miulla on niin on pienin mahdollinen annos, jota ei siis voi enään puolittaa, tai voi mutta siinä tabletissa ei ole niitä jako uurteita, eli siis syön sitä ihan pienimmän annoksen iltaisin. Olen lukenut että suurin mitä joillekkin on sitä määrätty olisi jopa 1500mg, että siihen verrattuna tuo 25mg on pieni annos kyllä. Olen kyllä ihmetellyt monesti kun tiedän itsekkin että kyseinen lääke on vahva, että miksi lääkäri sitten on antanut miulle luvan sitä syödä.. Mutta tässä pari päivää ihan kunnolla asiaa mietittyäni ja kyseltyäni ihan alan ammattilaisilta, ovat sanoneet että ei lääkäri sitä olisi antanut miun jatkaa raskaana jos tietäisi että olisi haittaa vauvalle. Siinä asiassa kyllä mieluusti luotan ihan tuohon lääkärin sanaan, pitäähän lääkäriin pystyä luottamaan. Tottakai se jakaa mielipiteet kahtia kun kuitenkin on vahva lääke, itseänikin se siksi vaivaa, mutta jos lääkäri kerta on sitä mieltä että voin sitä huoletta syödä, luotan siihen. Suunnitelmissa kyllä on että yritän kyllä lopettaa sen ennen synnytystä, juuri tuon takia ettei vauva saisi siitä vieroitusoireita, en todellakaan tahdo vauvalle mitään pahaa. Jotkut sanovat että on pahempi että äidin masennusta/unihäiriöitä ei hoideta kuin se että syö niihin pienen annoksen mielialalääkkeitä. Itse tosiaan en ole ammattilainen, mutta ammattilaisen sanomisiin uskosin että tässä uskaltaa kuitenkin luottaa. Siis masennukseni ei ole mikään pahimmasta päästä, tiedän ihmisiä jotka todella siitä kärsivät, ehkä juuri tuo lääkehoito auttaakin että olo on hyvä. Pälkähtäähän se itsellekkin välillä päähän että enkö sitten ole tarpeeksi hyvä että voisin saada lapsia kun kerta sairastan masennusta, mutta mutta.. masennukseni tosiaan kun ei ole sieltä pahimmasta päästä ja uskon kyllä kykeneväni huolehtimaan lapsesta, toinen juttu olisi jos en jaksaisi edes itsestäni huolehtia, mutta kun tilanne tosiaan ei ole niin paha kuin ehkä saattaa näin netin kautta kuvan miusta saada Kaikille hyvää odotus aikaa

 

[N]

Miedompia vaihtoehtoja unilääkkeelle piti kirjoittamani tuossa aiemmin

 

[splnght]

En tiedä mikä kyselijää vaivaa, mutta käsitykseni mukaan seroquel ja zoloft on niitä kaikkein paskimpia lääkkeitä, jotka tuhoaa nukahtamiskyvyn. Käsittääkseni ei pidä missään tapauksessa raskaana käyttää, jos todella on raskaana.

Heath Ledger kuoli Zoloftin lopettamisyritykseen [Batman elokuvan Joker näyttelijä], veti bentsodiapiineja reilunlaisesti että saisi nukuttua, mutta kuoli sitten pois.

En tiedä Zoloft:sta, mutta Seroquel väsyttää voimakkaasti, koska se jumittaa selkäytimen toiminnan voimakkaasti. Selvää on että pidemmän päälle tätä ei aivot kestä vaan aivot rapautuu ja tuhoutuu ja kuolet nuorena pois. Tämän takia pidempään käytetty seroquel on myös vaikeaa lopettaa. Koska seroquelin puoliintumisaika on hyvin lyhyt niin tasainen annoksen lasku ei kai ole oikea tapa lopettaa vaan nopeahko lopettaminen yli 200mg annokselta tai seroquel XR lääkkeen käyttö pienemmillä annoksilla.

Jos todella olet mielisairas ja olet hyppimässä jyrkänteeltä alas tai sitten elät psykooseissa omissa harhoissasi etkä ymmärrä mistään mitään niin sitten kai kannattaa aivonsa tuhota myrkyillä.

Lääkärit määräilee ikäviä myrkkyjä ihmisille, jotka heidän mielestään valittavat jostain turhasta.
"Sua huijataan." Netissä on kanssa paljon paskaa Seroquelista ja muista myrkyistä.

Jos olet käyttänyt Seroquelia jo pidempään korkea-annoksisena, ei kannata lopettaa suin päin vaan pyrkiä löytämään joku psykiatria tai lääkäri johon todella voit luottaa (lähisukulainen tai todella hyvä ystävä?). En tiedä onko turvallista lopettaa Seroquelia lainkaan.

SEROQUEL EI OLE UNILÄÄKE. JOS OLET VASTA ALOITTANUT JA SYÖ SITÄ VAIN UNETTOMUUTEEN TAI ET MIELESTÄSI SITÄ TARVITSE LOPETA VÄLITTÖMÄSTI.


Seroquelia määrätään liiankin helposti silloin jos lääkärin mielestä valitat jostain turhasta eli sinulla on (psyko)somaattisia ongelmia. Jos lääkäri ehdottaa antipsykoottia pieniin ongelmiin tämä on vittuilua ja tarkoittaa "Tapa itsesi."/"Sinulla on mielenterveysongelma.".

=> Vaihda lääkäriä ja jos kyseessä on psykiatria niin lopeta tapaamiset hyvin kohteliaasti ja hienovaraisesti (Jos lääkärien mielestä sinulla todella on ongelmia niin tämä ei onnistu) ja mene yksityiselle lääkärille tai terapeutille.