Lääkäriin

[taustalla]

Nyt mä kyllästyin ja varasin ajan lääkäriin.

Meillä ollaan yritelty vauvaa tammikuusta 2005 lähtien. Tuloksena yksi keskenmeno viime syksynä. Nyt ei sitten ole tapahtunut mitään.
Ovistestejä olen tehnyt muutaman kierron, enkä oikein kunnolla ole niillä ovista pongannut, kun ei tule tikkuun koskaan yhtä tummaa tai tummempaa viivaa kuin se kontrolliviiva. Elikkäs eikös se silloin tarkoita, ettei ovuloi?
Varasin ajan tavalliselle gynekologille, jospa se osaisi neuvoa ja laittaisi johonkin tutkimuksiin.
Toisaalta toivoo, että jotain vikaa löytyisi mutta kuitenkin toivoo, että kaikki olisi hyvin. Mutta sen tiedän varmasti, että toivon sitä pientä ihanaa nyyttiä syliin (kuten me kaikki täällä). =)

Jaksamisia! :flower:

 

[Kipinä]

Jaksamisia teillekin. Meillä ei ole löytynyt mitään syytä, yksi luomulapsi on ja toista yritetty viisi vuotta. Miehen sperma ei ole huippulaatua, se voi olla yksi osatekijä. Ovulointiin löytyy apua, ei kannata yrittää turhan kauan ilman apua. :flower:

 

[Sartsa]

Oon aina miettinyt että milloin sinne lääkäriin voi lähteä? Pitääkö painoindeksin tosiaan olla 30 tai alle että lääkärissä otetaan vakavasti? t.nimim. 6kk yritetty tuloksetta, ovisteisteillä ei tule plussaa...

 

[taustalla]

Kävin lääkärissä ja ihan hyvä mieli jäi. Tuntui kerrankin, että otettiin tosissaan. Ei kukaan sanonut, että no kyllähän te vielä kerkiätte tai älä nyt stressaa. Mitään ihmeempää ei sillä kerralla selvinnyt, laittoi verikokeisiin missä katsotaan prolaktiini ja progesteroni. Sitten soittelee vastauksista, jos niissä ei mitään niin tutkitaan miehen simpat.
Kerroin lääkärille, että ovistesteillä olen saanut "haamuja", niin hän epäili, että ovis kuitenkin tapahtuisi.
Sanoi vielä, että mikään ei viittaa siihe että minussa olisi mitään vikaa. :\| Toivottavasti ei miehessäkään.

Olen miettinyt, että omasta mielestäni en stressaa vauvatoiveilla kovastikkaan (mieheni on kyllä eri mieltä). Kuinka paljon muu stressi vaikuttaa raskautumiseen? Tässä nyt kun olen miettinyt, niin varmaan sitten olen stressaantunut ylipäätään kaikesta. Olemme muuttaneet vasta paikkakunnalle, mihin en olisi välttämättä halunnut muuttaa. Kuljen töissä 60km päässä, työ on mukavaa, mutta siinä on paljon vastuuta, ylitöitä, on melko raskasta ruumiillisesti ja varsinkin henkisesti. Saatan yölläkin herätä siihen, että olen koko yön "tehnyt töitä". Tällähetkellä minulla ei ole paljoakaan harrastuksia, sillä töitten jälkeen en jaksa lähteä mihinkään. Satunnaisesti käyn ratsastamassa ja kuntosalilla. Lähes joka lauantai minulla on kauhea migreeni (ensimmäinen vapaapäivä), Lauantait saatan muutenkin mököttää vaan sohvalla, kun en saa aikaiseksi lähteä mihinkään tai tehdä mitään. Minua ei kiinnosta tavat ketään vaan haluaisin olla vaan kotona. Raha- asiat painavat kovasti mieltä, tuntuu että pini palkka ei riitä mihinkään.

No jospa tämä stressikin tässä kesän tullessa helpottaa.

Kerron sitten taas kuulumisia verikokeista.