Kyyniseksi hoitotyössä?

["vieras"]

Onko kukaan muu hoitaja huomannut tulleensa kyynisemmäksi työn takia? Mä juuri tajusin, että suhtaudun nykyään aika tunteettomasti moneenkin asiaan.. Esimerkkinä juuri tuo Kari Tapion kuolema. Ensiajatus oli "oho, no sellasta se on". Mua ei pahemmin ihmisten kuolema hetkauta, olen asenteella "kaikkihan me joskus kuollaan". Tiedän, että pahoja asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. Monet sairastuu vakavasti. Töissä ihmettelen, miksi vanhuksia hoidetaan vielä silloinkin, kun kunto on se ettei ihmisestä sen parempaa enää tule. Mitä elämää on maata letkuissa sängyssä ehkä vuosiakin? Olen tehnyt hoitotestamentin, koska en ikimaailmassa halua itse olla samassa jamassa.

En mä aikaisemmin ollut tälläinen. Onko sairaalassa työskentely tappanut musta sen empaattisen puolen, vai mikä mua vaivaa? Onko muut hoitajat huomanneet saman?

 

["nina"]

Erityisesti yli 50v kuolemat ei"kosketa". Luonnollista. Olen kai sitten kyynistynyt...

Sairaanhoitajana vuodesta 1996.

 

["vieras"]

Jep. Olen huomannut. Ihmiset vain kuolee. Karmivallakin tavalla, yks kaks tai pitkään kituen. Jotenkin kuitenkin. Ei se empatia ole kuollut, se vain ei enää nouse pintaan ihan helposti. Joskus jonkun kuolema mietityttää, riipii ja surettaa, mutta pian se unohtuu, tulee toisia kuolemia...

 

[lkjl]

Samat fiilikset. Tosin olen hakeutumassa pois hoitoalalta, 15v riittää ja kiintiö on täynnä...

 

[emppu75]

olen huomannut, tosin olen perusnegatiivinen ja kyynisyyteen taipuvainen muutenkin, ei kari tapion kuolema nyt mua olis muutenkaan itkun partaalle vienyt.. tietyt asiat koskettaa edelleen kovasti, mutta olen niin monta vuotta katsellut ihmisiä, jotka voisivat todellakin paljon paremmin, jos edes vähän itse viitsisivät panostaa terveyteensä. se tekee kyyniseksi ja turhautuneeksi, eikä aina oikein sympatiat heru.. siksi tauko työstä olis monellekin paikallaan.. katkeraksi ämmäksi ei haluu kai kukaan..

 

[vasta valmistunut]

Itse olen tehnyt sairaalan vuodeosastolla töitä vasta vuoden, joten en ole päässyt "tunteettomaksi" kuoleman kanssa vielä. Mutta luulen että nekin ajat koittaa. Tänään juuri oli melkoisen harras tunnelma erään saattohoidossa olevan potilaan huoneessa, omaiset itkivät, ja kiittelivät hyvästä hoidosta. Harvinaista herkkua. Yleensä kun omaiset osaa olla melkoisen kusipäisiä.

 

["vieras"]

Itse olen tehnyt sairaalan vuodeosastolla töitä vasta vuoden, joten en ole päässyt "tunteettomaksi" kuoleman kanssa vielä. Mutta luulen että nekin ajat koittaa. Tänään juuri oli melkoisen harras tunnelma erään saattohoidossa olevan potilaan huoneessa, omaiset itkivät, ja kiittelivät hyvästä hoidosta. Harvinaista herkkua. Yleensä kun omaiset osaa olla melkoisen kusipäisiä.

Monesti pitkään potilaana olevan omaiset kiittelee ja kehuu. Ovat kai nähneet enemmän sairaalan arkea ja touhua sielä. Tietävät, että (lähes) kaikki tekee parhaansa. En minä näytä tunteettomuuttani. Samoin kun en näytä suurta vittuuntumistani. Ammattitaito ja työminä astuu siinä vaiheessa kehiin, kun pitää tsempata jollain tapaa.