kysyn vaan onko vika minussa vai muissa?

[paukkupakkanen]

Ihmetyttää kun olen tällainen aika sosiaalinen ja empaattinen tapaus jolla on puhelin täynnä kavereiden nroita, mutta kukaan ei koskaan soita ja kysy kuulumisia tai pyydä mihinkään! Kun itse sitten soitan aina on jotain kiirettä ja muuta ohjelmaa ettei ehditä höpistä puhelimessa ja asiaan luvataan palata, mutta mitään ei kuulu! Ihmettelen sitäkin kun kavereilla on lapsia ja häitä yms pippaloita, mutta minua ei koskaan kutsuta mihinkään ja aina vaan selitetään ettei mitään juhlia ollutkaan tai joskus joltakin saattaa lipsahtaa muuta ja sitten selitetään, että "ne oli vaan sellaset ihan pienimuotoset lähimmille." Eli siis tästä kai voin päätellä etten kuulu oikeastaan kenenkään lähimpiin?! Mutta kun elämä potkii päähän tai joku tarvitsee makutuomaria v tai muuta jännittävseen yms tai jotain on kosittu tai muuta jännittävää tapahtunut niin minunkin puhelin alkaa soimaan....tämä on nyt alkanut vähän vaivaamaan ja mieltä pahottamaan, että onko vika sittenkin minussa vai onko mahdollista, että minulle on valikoitunut näin "kurja ja laaja"ystäväpiiri joka ei edes ystävänpäivänä ehdi muistaa lyhyellä viestillä tai puhelulla? Kiireet on kiireitä ja niitä minultakin 3 lapsen työssäkäyvänä äitinä löytyy, mutta kun oikeesti esim.lyhyeen tekstarin lähettämiseen ei mene kauan aikaa ja minultakin siihen aina aikaa löytyy, mutta vaadinko minä nyt ihan liikaa ja olenko muutenkin metsässä juttuineni?

 

[vieras]

Ystäväsi eivät ole oikeasti ystäviäsi. Siltä tuo ainakin kuulostaa.

 

[Äiti-Kengu]

No ei ystävät toisaan noin kohtele.
Kannattaa etsiä uusia ystäviä ja jättää tuollaiset elämästään pois.

 

[vieras]

Samanlaisia fiiliksiä. Kiireitä on mullakin, mutta silti tuollaiset pienet tekstarit, soitot sun muut piristävät elämää. Ei mulla niin kiire ole etten ehdisi vähän pitää yhtettä kavereihin, mutta ei sitä monta kertaa viitsi, jollei toinen yhtään pidä yhteyttä, kun tulee olo, että mikä mussa on vikana kun ei kukaan halua pitää yteytä

 

[juuh]

Joo, kuulostaa siltä, että he ovat pikemminkin kavereita..ei ystäviä :/ Mitäs jos ihan reippaasti karsit tota "ystävä"piiriä? Ei sen tartte laaja olla, riittää että on muutama hyvä ystävä..kavereitahan voi olla ja niiden kans aina porista, mut niitten tähen ei kannata ottaa nokkiinsa tai niiden varaan ei kannata mitään laskea. Sitten oikeat ystävät on semmosia, joiden eteen puolin ja toisin jaetaan ilot ja surut..ja jospa se kutsu häihinkin ym tulisi. Tietysti häät on aina kalliita, että jos et kuulu vaikkapa top3 ystäviin, niin täts it.

Lakkaat soittelemasta niille, jotka ei ainakaan koskaan pidä yhteyttä ja joilla on aina kiire. Pidä yhteyttä niihin, joita kiinnostaa kuunnella usnki kuulumiset. Ja joiden kuulumisia sua kiinnostaa kuunnella.

Toki voit kuulua siihen porukkaan, jotka aina vaan valittaa ja marisee..silloin harvemmin jaksetaan sellaista seuraa. Tämmösistä ihmisistä tuntuu, että he oikeen vetävät energiat itseltäkin. Mutta jospa et näihin kuuluiisi, niin sittenhän asiat ovat hyvin =)

 

[sartsukka]

tutun kuuloista

 

[m]

Edelliseltä lainattua:

Toki voit kuulua siihen porukkaan, jotka aina vaan valittaa ja marisee..silloin harvemmin jaksetaan sellaista seuraa. Tämmösistä ihmisistä tuntuu, että he oikeen vetävät energiat itseltäkin. Mutta jospa et näihin kuuluiisi, niin sittenhän asiat ovat hyvin =)

Itse olen huono yhteydenpitäjä kehenkään ns. kaveriini. Mä en vaan jaksa.
Mutta erään henkilön yhteydenottoja en todellakaan jaksanut: Päin vastoin yritin keksiä kaikkia verukkeita, ettei tarvitsisi tavata, jopa puhelinsoitot yritin lopettaa "akku loppuu" -tyylillä.

Silloisella kaverillani oli nimittäin ikävä tapa löytää asioista ja ihmisistä kaikki huonommat puolet. (niin kuin itsekin juuri teen...) En jaksanut kuunnella, kun hän haukkui toista kaveriaan, mikä ei ollut moikannut kadulla tai toista, joka ei pitänyt tarpeeksi usein yhteyttä.

Kun yritin vaihtaa puheenaihetta, esimerkiksi lomareissuun, minkä hän oli tehnyt, niin hän alkoi kertomaan hankalista matkaseuralaisistaan. Huh Huh, en minä ainakaan jaksanut joka kerta näitä valituksia.

Ehkäpä sinä olet positiivisempi, taitava kuuntelija yms. silloin "vika" on kavereissasi. Minä saattaisin kuulua sinun kaverijoukkoosi, niin tutulta kuulostaa. Ehkäpä minä otan tästä opikseni ja soitan jollekin kaverilleni. Kun nyt ensin saan tiskit tiskattua, kävelylenkin tehtyä, kauppassakin tarviisi käydä, mahtaako autokaan lähteä käyntiin tällaisella pakkasella, ehkä sittenkin soitan vasta huomenna...