Kysyn, kun varmaan täällä joku tietää! Isyyden tunnustamattomuudesta jne.

[Vivia]

Kyselen läheisen nuoren naisen puolesta. On nyt raskaana noin viikolla 31. Raskaus on "vahinko", mutta vauvan isä on ollut kuvioissa tähän saakka. Nyt sitten ilmoitti, että ei tahdokaan ryhtyä isäksi, hänestä ei ole siihen, sori... Jätti siis tämän nuoren naisen, joka on hänelle raskaana ja sanoi, ettei sittenkään aio tunnustaa isyyttään. Ikää sekä tulevalla äidillä, että isällä on 19v. Isukki on kuulemma varma päätöksestään. Ei tahdo olla osallisena lapsen elämästä eikä aio ruveta tälle isäksi. Että näin...

No nuori tuleva äiti on tietysti itkenyt silmät päästään ja nyt on kaikki neuvot kultaiset tarpeen.

Voiko tuon isän pakottaa isyystesteihin? Rahaa hänellä ei ole, on ihan varaton, joten kannattaako mielestänne alkaa edes pakottaa isyyden tunnustusta? Äiti kait joka tapauksessa saa jotain valtion pientä yh-lisää?

Tuleva äiti ollut urheasti töissä (ja opinnot tauolla) nyt raskaana ollessaan, jotta saa paremmat äitiysrahat. On ostellut vauvalle jo kaikenlaista ja sisustellut kotia tuota vauvaa varten. Muuttivat tuon "isän" kanssa yhteen kun tuli raskaaksi, mutta nyt isukki on muuttanut heidän kotoa pois... Kyseessä on kaksio ja vuokra noin 600 euroa. Kannattaisiko äidin mielestänne nyt tässä vaiheessa hakea pienempää asuntoa, vai tuleeko rahat tuohon nykyiseen luultavasti riittämään äitiysloman+hoitovapaan+niiden jälkeisten opintojen ajan?

Kiitos! Toivon voivani olla tukena ja turvana ja hoitoapunakin tuolle lapselle kunhan syntyy ensin ja tietysti äidin toiveiden mukaan.

 

["vieras"]

Voi pakottaa ja kantapäänkautta on joskus opittava vastuunkantoa! Vaikka ei ole rahaa maksaa, tulee isyys virallistettua papereihin. Ja toivottavasti ikä tuo viisautta tullessaan. Kela maksaa etuuden, vaikka isä ei sitä tee ja kela myös huolehtii periä isältä rahat, kun on maksukykynen

 

[jhbgjdf]

miten itse parhaaksi näkee ton tunnustus asian..itse en vaatisi sitä,saman elatustuen saa silti kelalta kun esim jos isä varaton niin tod näkoisesti se elatustuki tulisi silti kelalta ja sama summa..mielummin pitää huoltajuuden itsellään tollasen isän kanssa..ompahan itsellä päätös valta asioista..ei kannata hakea pienempää asuntoa,pärjää kllä varmasti..saa asumistuke,toimeentulo tukea sen aikaa ennen kun palaa työelämään..

oman lapsenkin isä lähti kun lapsi 3kk,,itse jäin asumaan kolmionn lapsen kanssa..tiukkaahan tämä on rahallisesti mutta kyllä aina pärjää!!ja eniten täss nyt on inhottavaa ravata lasten valvojalla koko ajan sopimassa elari juttuja ja vituttaa kun isällä on aina niiiin isot kulut ettei ikinä joudu elareita maksaa vaan kela..etenkin kun isä on ton lapsen syntymän jälkeen kerenny jo 2 uuttakin tekee ja meiän muksu vasta 3v..helpommalla selvii vaan itekseen..noilla iseillä kun ei ole velvollisuuksia esim tavata lastaan ym..tulevat kun huvittaa ym..niillä meinaan käytännössä ei oo kun oikeuksia...

 

[pikkumy]

Kyllä viimeistään oikeuden kautta isän nimen papereihin saa (sitä isyystestimääräystä isä ei pysty pakenemaan).

Nyt jo voi laskeskella mikä tulee olemaan asumistuki (kelan sivuilla on laskurit), elatustuki tulee olemaan minimi ja selvittämään saako tarvittaessa toimeentulotukea etenkin siinä vaiheessa kun opinnot jatkuu (eri paikoissa erilaisia käytäntöjä tässä).

 

[HyäkkäysVaunu]

mä jättäisin tommosen tunnustukset hakematta, eipä tulis myöhemmin vaatimaan tapaamisia kun alkaa katumaan...

Pienempään kämppään muuttaisin jos vaan saisin takuuvuokrat yms. maksettua niin jää elämiseenkin (tosin saishan hää varmaan asumistukee yms)

 

["vieras"]

Mitäpä sitten jos äiti ei halua isyyttä selvitettävän, voiko isä vaatia sitä jos tuleekin katumapäälle?

 

["jepa"]

Kannattaa tietenkin vaatia isyystestit. Ei äitikään voi päättää että nytpä en ole äiti, ja huomenna olen!

 

[saman kokenut]

Isyystestiin voi pakottaa ja valtio sen maksaa, siitä ei huolta.

Asuntoon saa luultavasti asumistukea, jos on tarvis, mut ei varmaan koko summaan, kun on niin kallis vuokra. Ehkä etsisin halvemman, vauvan kans pärjää pienessäkin asunnossa. Hyvä että tuleva äiti pystyy töihin, jotta saa paremmat rahat. Itse aikanaan sain kaikki minimituet vain, mutta hyvin pärjäsin vauvan kans ja koin olevani jopa rikas, kun en ollut milloinkaan isompaan tulotasoon tottunut.

 

[pikkumy]

[QUOTE="vieras";24920380]Mitäpä sitten jos äiti ei halua isyyttä selvitettävän, voiko isä vaatia sitä jos tuleekin katumapäälle?[/QUOTE]

Kyllä. Isä voi vaatia isyyden selvityksen ennen kuin lapsi täyttää muistaakseni vuoden. Yksi tuttu tuon on vaatinut, äiti ei tahtonut isyyttä selvitettävän (aluksi oli puhe ihan selvittää isyys samantien).

 

["fakta"]

[QUOTE="vieras";24920380]Mitäpä sitten jos äiti ei halua isyyttä selvitettävän, voiko isä vaatia sitä jos tuleekin katumapäälle?[/QUOTE]

Sekä äidillä, isällä että lapsella on jokaisella oikeus vaatia testit ja ne silloin tehdään valtion piikkiin, kun joku näistä kolmesta henkilöstä sitä pyytää.

 

["just"]

mä jättäisin tommosen tunnustukset hakematta, eipä tulis myöhemmin vaatimaan tapaamisia kun alkaa katumaan...

Pienempään kämppään muuttaisin jos vaan saisin takuuvuokrat yms. maksettua niin jää elämiseenkin (tosin saishan hää varmaan asumistukee yms)

Olisko se sun mielestä oikeesti lapsen etu ettei näkis isäänsä ikinä? Vai äidin kosto isälle?

Jos isä päättää ettei halua nähdä lasta kun lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mieli voi muuttua ja tottakai lapsen on PARAS tavata isäänsä jos siis isän ainoa vika on se että ei ole tarpeeksi kypsä, siis ei ole esim. juoppo tms.

 

[moekoe]

mä jättäisin tommosen tunnustukset hakematta, eipä tulis myöhemmin vaatimaan tapaamisia kun alkaa katumaan...

QUOTE]

Mä jätin just tästä syystä sit sen isyyden tunnustuttamatta. Mulla tosin oli jo melkein koko raskaus aikaa pohdiskella. Ajattlin tosiaan, että hitto, jos sille antaa mahdollisuuden suutuspääissään hankaloittaa meidän elämää, niin senhän se tekee. Saan toistaiseksi päättää muksun asioita ihan yksin ja itse ja se on nyt ajan kanssa (3v) vaan tuntunut paremmalta ja paremmalta ratkaisulta.

Musta se isän nimi papereissa olis vaan sitä, nimi.

 

[mismina]

[QUOTE="just";24920445]Olisko se sun mielestä oikeesti lapsen etu ettei näkis isäänsä ikinä? Vai äidin kosto isälle?

Jos isä päättää ettei halua nähdä lasta kun lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mieli voi muuttua ja tottakai lapsen on PARAS tavata isäänsä jos siis isän ainoa vika on se että ei ole tarpeeksi kypsä, siis ei ole esim. juoppo tms.[/QUOTE]

Mun mielestä on parempi, ettei isää ole edes nimenä paperissa jos ei halua olla tekemisissä. Miltä lapsesta tuntuu, kun kasvaa ja tajuaa,että isä tietää lapsestaan, eikä sitä kiinnosta?
Ja jos isyys on vahvistettu, niin isä voi ilmaantua milloin tahansa vaatimaan oikeuksiaan ja hankaloittaa perheen elämää melkoisesti.
Isyyden voi vahvistaa myöhemminkin, mullakin esikoinen taisi olla kuusivuotias kun laitoin isyyden selvittämisen vireille, verikokeisiinhan siinä mentiin kun isä yritti pakoilla vastuutaan. Mitään muutosta tuo selvittäminen ei tuonut, isukkia ei näkynyt, eikä maksanut elareita koskaan, sain minimit ja isältä perittiin niitä sitten takaisin, tai en mä perinyt, vaan sossuhan sen hoiti koska sinne isä oli velkaa, ei mulle.

 

[kikatus]

[QUOTE="fakta";24920426]Sekä äidillä, isällä että lapsella on jokaisella oikeus vaatia testit ja ne silloin tehdään valtion piikkiin, kun joku näistä kolmesta henkilöstä sitä pyytää.[/QUOTE]

Äiti voi kyllä kieltäytyä isyyden selvittämisestä vaikka joku mies ilmoittaisi olevansa isä.

 

["vieras"]

Äiti voi kyllä kieltäytyä isyyden selvittämisestä vaikka joku mies ilmoittaisi olevansa isä.

Oikeesti?

 

[näin]

[QUOTE="vieras";24920380]Mitäpä sitten jos äiti ei halua isyyttä selvitettävän, voiko isä vaatia sitä jos tuleekin katumapäälle?[/QUOTE]

Minä en halunnut eroni jälkeen uuden kaverin isyyttä selvitettävän. Meni vain joku mönkään, ei oikein tullut toimeen isompien lasten kanssa. Saan elatusmaksun Kelalta ja lapsi kyllä tavannut isäänsä, pitkän matkan vuoksi vain pari kertaa vuoteen. Siis nyt isompana koululaisena. Pienenä vain keskenään soittelimme. Ihan hyvin menee. Lapsi toki olisi saanut 15 täytettyään itsekin selvittää isyyden, mutta ei halua. Ihan kavereita ovat.

 

[kikatus]

[QUOTE="vieras";24920680]Oikeesti?[/QUOTE]

Jep. kun mun tyttö syntyi, lapsen isä kertoi lv:lle että on isä todnäk mutta vaatii verikokeet. LV soitti mulle ja kysyi, suostunko verikokeeseen vai vastustanko siyyden selvitystä jolloin verikoetta ei tehdä ja asia jäisi siihen. Suostuin kuitenkin itse dna testiin.

 

[---]

Mun mielestä on parempi, ettei isää ole edes nimenä paperissa jos ei halua olla tekemisissä. Miltä lapsesta tuntuu, kun kasvaa ja tajuaa,että isä tietää lapsestaan, eikä sitä kiinnosta?
Ja jos isyys on vahvistettu, niin isä voi ilmaantua milloin tahansa vaatimaan oikeuksiaan ja hankaloittaa perheen elämää melkoisesti.
Isyyden voi vahvistaa myöhemminkin, mullakin esikoinen taisi olla kuusivuotias kun laitoin isyyden selvittämisen vireille, verikokeisiinhan siinä mentiin kun isä yritti pakoilla vastuutaan. Mitään muutosta tuo selvittäminen ei tuonut, isukkia ei näkynyt, eikä maksanut elareita koskaan, sain minimit ja isältä perittiin niitä sitten takaisin, tai en mä perinyt, vaan sossuhan sen hoiti koska sinne isä oli velkaa, ei mulle.

Miksi olet halunnut selvittää isyyden lapsen ollessa 6v jos kuitenkin olet sitä mieltä, että on parempi jos isää ei ole edes nimenä papereissa jos ei halua olla tekemisissä?

 

[HyäkkäysVaunu]

[QUOTE="just";24920445]Olisko se sun mielestä oikeesti lapsen etu ettei näkis isäänsä ikinä? Vai äidin kosto isälle?

Jos isä päättää ettei halua nähdä lasta kun lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mieli voi muuttua ja tottakai lapsen on PARAS tavata isäänsä jos siis isän ainoa vika on se että ei ole tarpeeksi kypsä, siis ei ole esim. juoppo tms.[/QUOTE]

Onkose lapsen etu että näkee isäänsä joka on pakotettu siihen?
Lapselle on paras tuntea olevansa haluttu, pääasia että on edes yksi vanhempi joka välittää. Miten se horjuttais lapsen mieltä kun yks kaks tuleekin ventovieras joka sanoo että moi mä oon sun isäs ja pitäisi käyttäytyä sen mukaisesti.
Eipä oo kenestäkään mun tutusta tullu sekopäistä vaikka vissiin neljä sukupolvee ollaan jo menty isättä, mun elämään isä on kuulunut nyt vasta aikuisiällä etäisesti koska en vierasta elämääni halunnu aiemmin. Mun lapsilla on isä - ihana isä onkin, mutta jos tuo olis päättäny lähtee raskausaikana niin olisin kyllä kynsinhampain kieltäny isyydentunnustamisen ja kasvattanut lapseni yksin. Ei se ole kosto - se on valinta lapsen hyvin voinnin puolesta; ei lasta saa riepotella monen kodin välillä ja ap:n tapauksessahan isä ei edes halunnut tunnustaa lasta omakseen.