Kysymys
- Viestiketjun aloittaja kauris75
- Ensimmäinen viesti
Tukisin tietysti, mutta.
Masennus on niin salakavala tauti, että - siihen on pystyttävä pitämään etäisyyttä, ettei siihen pian itsekin kompastu. Eli päävastuu todellakin omasta jaksamisestaan ja parantumisen työstämisestä on potilaalla itsellään, kuin myös hänen tukijallaan omasta jaksamisestaan. Terve itsekkyys on tuolloin myös varsin hyvästä.
Masennus on niin salakavala tauti, että - siihen on pystyttävä pitämään etäisyyttä, ettei siihen pian itsekin kompastu. Eli päävastuu todellakin omasta jaksamisestaan ja parantumisen työstämisestä on potilaalla itsellään, kuin myös hänen tukijallaan omasta jaksamisestaan. Terve itsekkyys on tuolloin myös varsin hyvästä.
Tottakai tukisin. Aiempina vuosina miehellä on ollutkin taipumusta kaamosmasikseen. Ja minun tuellani niistä on selvitty 
Ja varmasti mieheni tukee minua, tällä hetkellä tukee ihanasti kun minulla on huolta äitini terveydestä. Olemme tässä liitossa toisiamme varten ja tällaiset asiat vain vahvistavat rakkautta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Ongelmia ei paeta vaan ne kohdataan käsi kädessä.
Ja varmasti mieheni tukee minua, tällä hetkellä tukee ihanasti kun minulla on huolta äitini terveydestä. Olemme tässä liitossa toisiamme varten ja tällaiset asiat vain vahvistavat rakkautta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Ongelmia ei paeta vaan ne kohdataan käsi kädessä.