Kysymys yliåainoisille jotka ei aiokkaan laihduttaa.

Oletko onnellinen ylipainoisena? Miten parisuhteesi voi? Miksi et ala treenaamaan?

 

Ei laihdutus vaadi treenausta.

 

Ei laihdutus vaadi treenausta.

Peesi.

En kohdallani ymmärrä, miten kysymys parisuhteesta liittyy asiaan. En ole aivan aloituksen kohderyhmää, sillä pudotan aktiivisesti painoa. Mutta miten ihmeessä laihtuminen vaikuttaisi parisuhteeseeni? Olen silti ihan sama ihminen.

Treenaamiselle ei ole aikaa, enkä pidä rääkistä. Kävelen. Laihanakaan en ole koskaan saanut nautintoa liikunnasta, en vähästä enkä paljosta. Painonhallintani perustuu ruokavaliolle eikä treenille.

 

Mitä tuossa aloituksessa on vaikea ymmärtää? Tottakai ylipainolla on mahdollisuus vaikuttaa parisuhteeseen.. Mikäli molemmat eivät sitten ole olleet ylipainosia jo suhteen alussa ja sujut asian kanssa. Ja mitä onnellisuuteen tulee niin tottakai onnellinen voi olla on sitten lihava tai laiha, mutta ap on kiinnostunut lihavien onnellisuustasosta ja siitä miksei lihava ihminen halua laihduttaa? Lihavuuskin kuiten yhtälailla huono juttu kuin alipainokin...

 

Oletko onnellinen ylipainoisena? Miten parisuhteesi voi? Miksi et ala treenaamaan?

- olen niin onnellinen kuin voin tässä elämän tilanteessa.
- parisuhteeni voi hyvin, tosin seksielämä on hiljaista.
- minulle on juuri tehty 6 suuri leikkaus - en saa treenata vielä aikoihin. saan lisäksi sytostaattihoitoja joten treenaukseen ei riitä nyt voimia. yritän pysyä hengissä lievästi ylipainoisena, olla onnellinen ja pitää parisuhteeni kasassa - ei minulla ole voimavaroja laihduttamiseen saati sitten kunnolliseen treenaukseen. hyvä kun saan pidettyä veriarvot edes jotenkin kasassa....

 

Kohtuu älytön avaus jopa minun mielestäni. Ap:lle kysymys: miten hienoksi tunnet itsesi, kun et enää paina kahtasataa kiloa vaan ainoastaan sataviisikymmentä, ja käyt kerran kahdessa viikossa salilla?

 

[QUOTE="Minä vaan";28981408]Mitä tuossa aloituksessa on vaikea ymmärtää? Tottakai ylipainolla on mahdollisuus vaikuttaa parisuhteeseen.. Mikäli molemmat eivät sitten ole olleet ylipainosia jo suhteen alussa ja sujut asian kanssa. Ja mitä onnellisuuteen tulee niin tottakai onnellinen voi olla on sitten lihava tai laiha, mutta ap on kiinnostunut lihavien onnellisuustasosta ja siitä miksei lihava ihminen halua laihduttaa? Lihavuuskin kuiten yhtälailla huono juttu kuin alipainokin...[/QUOTE]

Miks teidän joidenki on vaikia tajuta sellaasta tosiasiaa, että normaalipainoonen ihminen voi ruveta seurustelemaan ylipainoosen kans eikä vaadi toiselta sitä laihtumista? Eikä kyse silti ole mistää feedereistä tms. pervoosta vaan ihan tavallisista miehistä ja naisista. Niin kattos ku se ylipainoonen kumppani voi olla mieski eikä aina nainen kuten palstalogiikan mukaan näyttää menevän.

 

Parisuhde voi nii hyvin, ku mahdollista. Seksiä on vähemmän, ku ennen VAIKKA painan n.10kg vähemmän,
Ku pari vuotta sitten (silloin olin onnellisempi) nykyään mun paino on ihan sama asia, koska elämässä
on TODELLAKi tärkeempiä asioita, ku ihmisen paino. Sul ei ilmeisesti ollu pahempia vastoin käymisiä, ku
ajattelet noin.

 

olen tyytyväinen sellaisena kuin olen. ylipaino ei meillä vaikuta heikentävästi parisuhteeseen. siihen vaikuttaa ihan muut asiat.

 

ruikun ruikun, miksei läskit laihduta, ruikun.... jos joku helvetin paino heikentää parisuhdetta niin ei tainnut suhde olla kovin vakaalla pohjalla alunperinkään. jos on alkanut seurustelemaan ylipainoisen kanssa niin myöhemmin on turha vinkua asiasta. ja jos taas puolisko sattuu lihomaan niin se pitää vaan hyväksyä. koko ajan on joku täällä vinkumassa että ei voi sietää kun toinen on läski... no perkele, pitää se sietää! aikuisen ihmisen nyt vaan pitää kypsässä parisuhteessa nähdä pintaa syvemmälle ja kestää kumppanin muutoksia ja epätäydellisyyksiä, tai sitten ei rupea koko hommaan ollenkaan.

 

Miksi se pitää vain sietää. Jos itse syö terveellisesti ja pitää kunnostaan huolta, niin miksi se toisen muuttuminen ihrakasaksi, ilman mitään perusteltua syytä, pitäisi vain sietää. Ylipaino kyllä väsyttää, ja jos yhteisenä rakkaana harrastuksena on ollut vaikka ruska-aikaan patikoiminen, niin eihän siitäkään mitään tule, kun kenkä puristaa, eikä jaksa ja siinä se normaalipainoinen sais miettiä, että eihän tuo hyvä jumala sentään ole saamassa sydänkohtausta. Ylipainoisilla miehillä on usein sydänongelmia, jotka vaikuttavat erektioon ja sekö ei sitten vaikuta parisuhteeseen?
Samalla ne epäterveelliset elämäntavat opetetaan niille lapsillekin. Ei muuta kuin mässyä vaan niillekin aamusta iltaan.

Ja voihan tuota parisuhteen aikana lihomista verrata vaikka siihen, että meni raittiin ihmisen kanssa naimisiin, mutta pikkuhiljaa se alkoi poltella ja nykyään kiskoo kaksi askia päivässä. Kyllä se vain pitäisi sietää.

Ymmärrän kyllä, että sairastumiset tai erilaiset elämäntilanteet voivat lihottaa ja sellaiset kyllä on siedettävissä. Mutta kyllä se muutoin omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu elämään.

 

Miksi se pitää vain sietää. Jos itse syö terveellisesti ja pitää kunnostaan huolta, niin miksi se toisen muuttuminen ihrakasaksi, ilman mitään perusteltua syytä, pitäisi vain sietää.
- - -
Ja voihan tuota parisuhteen aikana lihomista verrata vaikka siihen, että meni raittiin ihmisen kanssa naimisiin, mutta pikkuhiljaa se alkoi poltella ja nykyään kiskoo kaksi askia päivässä. Kyllä se vain pitäisi sietää.

Ymmärrän kyllä, että sairastumiset tai erilaiset elämäntilanteet voivat lihottaa ja sellaiset kyllä on siedettävissä. Mutta kyllä se muutoin omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu elämään.

Minä en tietääkseni ole parisuhteen alussa sitoutunut olemaan tasan sama ihminen hamaan kuolemaani asti. En ole luvannut pysytellä 62-kiloisena, pitkätukkaisena, luonnollisen näköisenä saati harrastaa samoja asioita koko ikäni. Enkä myöskään odota sellaista puolisoltani. Hän saa lopettaa treenaamisen halutessaan, eikä mulla ole varaa itkeä minkään hauislihasten perään. Ei hän niitä mua varten ole hankkinut vaan itseään, ja jos hän alkaa arvostaa jotain muuta vapaa-ajallaan punttisalin sijaan, lihasten kustannuksella, se on hänen asiansa.

Mua kyllä harmitti, kun hän alkoi polttaa, sillä surin (hiljaa itsekseni) sekä terveydellisiä uhkia, rahanmenoa että hengityksen hajua, mutta olisiko mun pitänyt painostaa häntä vai erota? Vai mitä muuta se "sietämättä jättäminen" olisi konkreettisesti tarkoittanut? Vaihe meni ohi ja hän on jo vuosia ollut polttamatta.

Mies pitää pitkistä hiuksistani, mutta en usko, että suhde loppuisi siihen, jos leikkaisin ne pois juurta myöden. Kyllä hän sitä ihmettelisi, mutta ei puuttuisi asiaan. Siitä huolimatta, että meillä on parisuhde, kumpikin päättää itsestään yksilönä.

 

Mä en todellakaan aio laihduttaa, mutta se on sitten toinen asia jos laihdun.

Tai oonhan mä tässä jo laihtunut laihduttamatta.

Ylipainoinen olen ja parisuhde voi hyvin. Käyn pari kertaa viikossa jumpalla ja lenkillä lasten kanssa. Pyrin laittamaan terveellistä ruokaa ihan lastenkin takia, mutta herkutellaan myös.

Olo on parempi kuin vuosiin. Alan olla sinut itseni kanssa.

 

Eihän se pakko ole sietää toisen lihavuuttaa. Voi pistää ystävyys- tai parisuhteen poikki jos toisen paino on niin tärkeä asia. Sitä pitää ihan itse pohtia omassa päässään että kuinka vakava asia se toinen paino on. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan pakottaa laihtumaan, eikä todellakaan ole suotavaa, että sitä omaa läheistään sitten mollaisi painon takia.

Itse en kyllä usko, että voisin pistää mitään ihmissuhdetta poikki toisen ulkonäössä tapahtuvien muutosten takia. Jos muutos on todella radikaali, esim. 100 kiloa ylipainoa tai lakkaa kokonaan pesemästä itseään tms. niin taustalla on jo muita ongelmia, kysymys ei ole enää pelkästään ulkonäöstä. Voi olla mahdollista että näiden muiden ongelmien takia se ihmissuhde sitten ei kestä, mutta se pelkkä ulkonäkö ei sitä riko.

Toisen terveydestä saa ja pitääkin olla huolissaan, mutta aivan liian usein taustalla on turhamaisuus eikä oikea huoli, hävettää vain näytellä sitä lihonutta puolisoa muille. Jos todella välittää, niin auttaa ja kannustaa toista, ei vikise ulkonäöstä ja pakota toista tekemään jotain mitä toinen ei halua. Joissakin tapauksissa se erokin voi olla paikallaan, jos ihmiset ovat todella niin erilaisia, että toisen elämäntapaa on vaikea sietää.

 

Hyvin menee,kiitos vaan kysymästä.
Parisuhde voi mainiosti,juuri puhuttiin miehen kanssa että miten tunteet ovat vain kasvaneet vuosien saatossa,ja itse mietin kuinka vieläkin 10v jälkeen kun katson miestäni tunnen sen tunteen joka tuntui kun rakastuttiin.
Seksielämäkin toimii todella hyvin,seksiä joka viikko vähintään joka toinen päivä.
Lisäkiloja minulle on tullut 10v aikana sellainen noin 20kg ja asiasta olen mieheltä kysynyt,mutta häntä se ei haittaa.Kehuja saan joka päivä ja varsinkin mies on hullaantunut uuteen pyörempään peppuuni

Laihduttamaan en rupea,liikun kuitenkin päivittäin töihin pyörällä jne.. Lähtee jos lähtee ja jos ei niin ei se minun maailmaani kaada.

 

Miksi se pitää vain sietää. Jos itse syö terveellisesti ja pitää kunnostaan huolta, niin miksi se toisen muuttuminen ihrakasaksi, ilman mitään perusteltua syytä, pitäisi vain sietää. Ylipaino kyllä väsyttää, ja jos yhteisenä rakkaana harrastuksena on ollut vaikka ruska-aikaan patikoiminen, niin eihän siitäkään mitään tule, kun kenkä puristaa, eikä jaksa ja siinä se normaalipainoinen sais miettiä, että eihän tuo hyvä jumala sentään ole saamassa sydänkohtausta. Ylipainoisilla miehillä on usein sydänongelmia, jotka vaikuttavat erektioon ja sekö ei sitten vaikuta parisuhteeseen?
Samalla ne epäterveelliset elämäntavat opetetaan niille lapsillekin. Ei muuta kuin mässyä vaan niillekin aamusta iltaan.

Ja voihan tuota parisuhteen aikana lihomista verrata vaikka siihen, että meni raittiin ihmisen kanssa naimisiin, mutta pikkuhiljaa se alkoi poltella ja nykyään kiskoo kaksi askia päivässä. Kyllä se vain pitäisi sietää.

Ymmärrän kyllä, että sairastumiset tai erilaiset elämäntilanteet voivat lihottaa ja sellaiset kyllä on siedettävissä. Mutta kyllä se muutoin omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu elämään.

Ihan älytöntä verrata lihomista ja tupakanpolttoa keskenään, kyse on ihan erilaisista asioista. Tupakanpolton voi lopettaa kokonaan, mutta syömisen lopettamista en suosittele.

 

Mulle tulee aina mielikuva kun aletaan puhua painosta että lihavien on pakko pitää ulospäin kulissia onnellisuudesta pystyssä. Tässäkin keskustelussa sen huomaa, että heti kun joku kysyy jotain lihavalta menee herneet nenään. Jos olisit painon kanssa sinut eikö silloin olisi helppo puhuakkin siitä? Mä voin sanoa että itse laihdutan, en siksi siis edes oikeastaan kuuluisi tähän ketjuun. En ole onnellinen näissä mitoissa ja uskon parisuhteenikin voivan paremmin kun pääsen taas "omiin" mittoihini. Ennen tapaamistamme olin todella laiha ja olisin todellakin mieluummin anorektikko kuin lihava. Jaksana paremmin ja pidän myös niistä ihailevista katseista joita laihemmat saa. Niitä mittoja ei kukaan ihaillut mistä aloin laihduttaa.

 

Mulle tulee aina mielikuva kun aletaan puhua painosta että lihavien on pakko pitää ulospäin kulissia onnellisuudesta pystyssä. Tässäkin keskustelussa sen huomaa, että heti kun joku kysyy jotain lihavalta menee herneet nenään. Jos olisit painon kanssa sinut eikö silloin olisi helppo puhuakkin siitä? Mä voin sanoa että itse laihdutan, en siksi siis edes oikeastaan kuuluisi tähän ketjuun. En ole onnellinen näissä mitoissa ja uskon parisuhteenikin voivan paremmin kun pääsen taas "omiin" mittoihini. Ennen tapaamistamme olin todella laiha ja olisin todellakin mieluummin anorektikko kuin lihava. Jaksana paremmin ja pidän myös niistä ihailevista katseista joita laihemmat saa. Niitä mittoja ei kukaan ihaillut mistä aloin laihduttaa.

Minun on helppo puha painostain.Olen ylipainoinen,entä sitten? se ei minun elämääni kaada vaikka en ikinä painaisi sitä mitä joskus painoin.Parisuhteeni on kunnossa,siihen ei paino vaikuta mitenkään,jos ongelmia tulee niin ne johtuu jostain muusta kuin minun tai kumppanini painosta tai muutenkaan ulkonäöstä.

Ehkä se on niin että minä vain olen sinut itseni kanssa ja painoni kanssa.

 

Minun on helppo puha painostain.Olen ylipainoinen,entä sitten? se ei minun elämääni kaada vaikka en ikinä painaisi sitä mitä joskus painoin.Parisuhteeni on kunnossa,siihen ei paino vaikuta mitenkään,jos ongelmia tulee niin ne johtuu jostain muusta kuin minun tai kumppanini painosta tai muutenkaan ulkonäöstä.

Ehkä se on niin että minä vain olen sinut itseni kanssa ja painoni kanssa.

Näin varmasti onkin. Itse en ole sinut itseni kanssa tällä hetkellä ja tietysti se vaikuttaa myös parisuhteeseeni.

 

Ihmisten pitäisi vaan oikeasti ymmärtää se, että ihmiset on erilaisia ja ajettelevat eri tavalla. Vaikka itseä omat tai puolison läskit ällöttää, niin kaikkia muita ei ällötä. Ihan oikeasti. He eivät ole lihavan kanssa säälistä tai koska eivät saisi parempaa tai muutakaan naurettavaa paskaa. Jos jää suhteeseen, jossa on tyytymätön niin se on oma valinta, se ei ole kenenkään läskien vika. Joitakin ei oma tai toisen paino taas kiinnosta hölkäsen pöläystä.

Itseäni muiden paino ei hirveästi kiinnosta, mutta oma paino kiinnostaa. Toisaalta olen mukavuudenhaluinen ja herkuttelija. Tämän kanssa sitten pitää koittaa tasapainotella, että löytyisi sellainen mukavuusalue. Eikä puolison ei ole pakko löytää sitä omaa mukavuusaluettaan tismalleen samasta kohdasta.

 

En ole parisuhteessa, se ei liity lihavuuteen. Välillä olen onnellinen ja välillä onneton, kuten elämässä yleensäki. Ei ole energiaa laihduttaa koska vaativa työ ja omaishoito vie voimat.

 

Kysymys aloittajalle (treenaaja). Onko treenaus maailman tärkein asia? Kompensoitko treenaamisella muita elämänalueita, joilla et ole hyvä? Et ainakaan osaa kirjoittaa, koska sait jo pelkkään otsikkoon mahtumaan kolme kirjoitusvirhettä.