Kysymys te joiden oli/on pakko viedä alle 1-vuotias päivähoitoon!

["aapee"]

[QUOTE="suvi";26851106]Miksi joidenkin on niin vaikea ymmärtää, että elämässä voi olla hyvin monenlaisia tilanteita. Kaikki ratkaisut eivät mahdu siihen tavalliseen muottiin, että mennäkkö töihin vai elääkö hoitorahalla. Et voi tietää tai edes aavistaa millaisia erilaisia mahdollisia "pakko" -tilanteita eri perheillä voi olla. Mä en halua meidän tilannetta tässä kuitenkaan alkaa avaamaan tällä palstalla.[/QUOTE]

No siksihän mä juuri kysyn, jotta oppisin ymmärtämään ja kenties jopa laajentamaan näkemyksiäni! On vaikea ymmärtää asiaa, josta ei ole omaa kokemusta tai jos mielikuvitus ei riitä keksimään tarpeeksi erilaisia elämäntilanteita. "Et voi edes aavistaa", voi vee mitä ylimielisyyttä! Ihan kuin säkään tietäisit toisten perheiden asioista yhtään enempää. Sun ei ole tosiaankaan ole pakko kertoa elämästäsi sanallakaan, mutta kannattaisi olla vetämättä hernettä nenään silloin, kun kysyjä ei edes ole arvostelumielessä liikkeellä.

Kiitos kuitenkin muille monista avartavista vastauksista. Yrittäjien tai uudessa työssä aloittajien tilanne voi tosiaankin olla vaihtoehtoja rajoittava.

 

[Littledeath]

Poika meni hoitoon 11kk ikäisenä. En ehkä kuulu tähän ketjuun koska olen yh. En vaan tullut kotihoidontuella toimeen, siitä ei riittänyt elämiseen mulle ja lapselle.

 

["..."]

Katsos kun joillakin on vähän muita tavotteita kun käydä sossun luukulla
Jotkut haluavat että jääkaapissa on muutakin kuin valo sekä tarjota lapselle uusia hienoja vaatteita joista sinä ap voit vain haaveilla

 

[Äiti-ope]

Menin töihin kun lapsi oli 9 kk, kun tarjoutui opensijaisuus. Kyseinen sijaisuus avattiin vuoden kuluttua viraksi, jonka sitten sain kun olin ollut vuoden työtä jo hoitamassa. Nyt olen virkaope ja saan palkkaa myös kesä ja joululomiltani, eikä tarvitse hakea sijaisuutta joka kevät. Lapsi viihtyy päiväkodissa erittäin hyvin, ihanat ja ammattitaitoisen hoitajat.

 

["Liisa"]

Piti valita olenko yhden vai kahden lapsen kanssa kotona pidempään eli hoitovapaalla. Järkevintä oli viedä esikoinen hoitoon vanhempainvapaan jälkeen. Kakkosen syntymän jälkeen sain olla molempien lasten kanssa kotona kaksi vuotta. Rahkeet riittivät vain vuoden hoitovapaaseen.

 

[hhhh]

Mulla ei ollut mikään pakko mennä töihin, mutta jotenkin en edes ajatellut jääväni hoitovapaalle. Menin töihin kun poika oli 9 kk ja mies oli kotona muutaman kuukauden. Poika aloitti hoidon kun täytti 1 v., mutta olis mennyt päiväkotiin jo 11 kk, jos päiväkodista olis auennut silloin paikka.

Mulla oli töissä (tutkija) meneillään projekti, jota piti rahoituskuvioiden vuoksi jatkaa ja kyllä sitä rahaakin tarvittiin, kun molemmat miehen kanssa oltiin pätkätöissä ja surkeilla apurahalla.

Olin myös jo kypsä kotona olemiseen, kun ei ollut ketään kavereita päivisin. Enkä oikein jaksanut lähteä etsimään seuraa mistään porukoista (mammakahvilat, vauvajumpat), missä ainoa yhteinen asia on se, että kaikilla on lapsi... Taisin olla vähän jäänyt synnytyksen jälkeiseen alakuloonkin. Ja tuli sieltä työpaikaltakin aika kovaa painostusta, että projektia pitää saada eteenpäin, eikä apurahatutkijalla ole mitään lakisääteistä taetta homman jatkosta, kun ei ole edes sitä työsuhdetta...

Mun täytyy sanoa, ettei mua oo harmittanut jälkeenpäin, tää ratkaisu oli tosi hyvä meidän perheelle ja koin sen ihan luonnollisena valintana. Saatiin tärkeää tukea kasvatukseen sieltä päiväkodista, meillä se kasvatuskumppanuus toteutui täysin nimensä mukaisesti! Se oli kyllä harvinaisen hyvä ja kiireetön päiväkoti. Sama lastentarhanopettaja oli mukana lapsen kasvussa seuraavat 2 vuotta ja muodostui todella tärkeäksi ihmiseksi meidän koko perheelle.

Varmasti moni nyt puhisee siellä, että taas on laitettu ura lapsen edelle, mutta näin meillä.

 

["Vieras"]

[QUOTE="...";26851789]Katsos kun joillakin on vähän muita tavotteita kun käydä sossun luukulla
Jotkut haluavat että jääkaapissa on muutakin kuin valo sekä tarjota lapselle uusia hienoja vaatteita joista sinä ap voit vain haaveilla [/QUOTE]

Tässä oli kyse siis siitä että vie 9kk ikäisen hoitoon versus että vie 1-vuotiaan
Hoitoon. Uskoisin että sen kolmekiukautta voi elää toimeentulotuella. Enkä usko että se 9kk ikäinen niin kauheasti arvostaa niitä uusia hienoja vaatteita.

Korjatkaa jos olen väärässä tuosta yh-asiasta, mutta eikö he saa toimentulotukea ihan samalla tavalla ku muutki jos kht+asumistuki+elarit jää liian alhaisiksi?

 

[SuklaaSuukkonen]

Ei huvittanu olla himas enää yhtään kauempaa

 

["aapee"]

[QUOTE="...";26851789]Katsos kun joillakin on vähän muita tavotteita kun käydä sossun luukulla
Jotkut haluavat että jääkaapissa on muutakin kuin valo sekä tarjota lapselle uusia hienoja vaatteita joista sinä ap voit vain haaveilla [/QUOTE]

Ai jos ei mene töihin heti kun mahdollista, on sossupummi? Okei, tässä on siis tilaisuus sullekin laajentaa maailmankuvaasi: On olemassa myös varsin leveästi eläviä kotiäitejä ja sitten meitä kohtuullisesti toimeentulevia, jotka eivät edes tiedä, missä sossu sijaitsee. Ihan itse tässä asuntolainaa maksellaan ja lapset vaatetetaan. Viidessä kotivuodessa säästöt alkaa kyllä olla käytetty, joten siinä mielessä on pian pakko palata töihin.

 

[BootyPeppi]

Mulla oli sellainen tilanne, että jouduin hakeutumaan sairaslomalle neljä kuukautta ennen laskettua aikaa. Koulu varasi minulle opiskelupaikan vuodeksi. Joten kouluun oli mentävä kun lapsi oli sen 7kk jotta valmistuisi eikä olisi tarvinnut aloittaa koko rumbaa uudelleen. Tosin lapsi oli enemmän sairaalassa kuin hoitajallaan. Päiväkodissa hän ei ollut.
Esikoinen on siis saanut kärsiä siitä, että olen toiminut yrittäjänä ja opiskellut.

 

["vieras"]

Palaan töihin, koska haluan. Kyllä, minä haluan oman työn takaisin, haluan oman ammattiminän takaisin ja haluan omat työkaverit takaisin. Haluan jotain, joka on vain ja ainoastaan omaa. Kotiäitinä olen jakanut arjen, viikonloput ja lomat (ja järjenkin) kahden pienen kanssa, joten nyt on aika luopua pelkästä äidin roolista.

 

[Oli pakko]

Esikoiseni oli 9,5 kk, eli just sen äitiysloman ajan mun kanssa kotona. Tästä on aikaa vajaa 4 vuotta, mutta vieläkin kirpaisee.

Kun odotin häntä, mulla oli oma liike, jossa olin yksin töissä. Tuloja ei nimeksikään, mutta kuitenkin sain leivän pöytään. Ajattelin naiivisti, että palaan töihin omaan liikkeeseeni äitiysloman jälkeen, enkä voinut kuvitellakaan, millaista pienen vauvan kanssa arki olisi. Kaikillahan niitä ruusunpunaisia unelmia on siitä, kuinka vauva hymyilee nätisti sitterissä ja arki on yhtä juhlaa.

Ostettiin talokin kaks kuukautta ennen ku tyttö syntyi, joten velkaa tuli omakotitalon verran (vanhan sellaisen, mihin oli varaa). No, lapsen syntymän jälkeen ilmoitin välittömästi kahdelle mun työntekijälle lopettavani yritystoimintani. En halunnut tehdä enää töitä yrittäjänä. Halusin olla pienen lapseni kanssa mahdollisimman pitkään kotona, jonka sain sitten ollakin, eli tuon 9,5 kk. Rukoilin mielessäni, etteivät he lähtisi muualle töihin vaan huolehtisivat liikkeeni lopettamisesta kun olin pikkuvauvan kanssa kotona.

Yritykseni ei mennyt konkursiin, mutta ei se lopettaminenkaan ilmaista ole. Velkaa jäi, jota maksetaan vielä 3 vuotta joka kuukausi. Sitten piina siitä on loppu. Olen kuitenkin tehnyt oikean valinnan, sillä joko yritystoimintani tai perheeni olisi kärsinyt, sillä työ yrittäjänä vaatii hyvää stressinsietokykyä ja mahdollisuutta panostaa työhön täysin.

No, sain uuden työpaikan, jonka piti olla vakituinen. Työ loppui kuitenkin jo vuoden kuluttua, sillä koko iso ketju meni konkurssiin. Onneksi kuuluin liittoon ja sain lapseni kanssa viettää ylimääräiset 9 kk kotona, kun hän oli 2-vuotias. Sitten sain uuden työpaikan, mutta työhön paluuta ei voi verratakaan siihen, miltä tuntui viedä oma alle 1-vuotias hoitoon.

Nyt odotan toista, ja tarkoitus on olla kotona veloista huolimatta vähintään siihen saakka, kunnes esikoinen on aloittanut vähän koulutaivaltaan.

Älkää tuomitko sellaisia, joiden on ollut pakko viedä lapsi hoitoon, siis ihan pakko! Jos velkaa on tullut yhtäkkiä ilman, että siihen pystyy itse vaikuttaa, niin silloin on pakko. Ei taloakaan ole järkeä myydä. Samalla hinnalla, mitä maksamme omaa taloamme, asuisimme vuokralla kolmiossa. Meille tuli ylimääräistä velkaa yhtäkkiä 400 e/kk, jonka saimme sitten järjestymään pankin kanssa. Toiminimenä vastasin kaikesta yrityksen velasta. Jos yritys maksaa 400 e/kk velkaa, ei se tunnu missään, mutta äitiyslomalla saattoi vähän tuntuakin.

Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, kun vein lapseni hoitoon. Se kaikki oli minulle liikaa ja erityisesti tuo hoitoon vieminen.

Tässä mun tarina.