Toggle sidebar

kysymys miehille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miksi salaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

miksi salaa

Vieras
En sitten ymmärrä alkuunkaan mieheni nykyistä tapaa.
Aikaisemmin joskus lauantai-iltaisin tyhjensimme viinipullon.

Sittemmin rupesin ihmettelemään mieheni puheliaisuutta, kysyinkin, oletko tehnyt ryypyn? Pontevasti kielsi aina, saunakaljaksi sanoi. Sen joikin näyttävästi.

Sittemmin on alkanut takeltelemaan puheissaan ja horjumaan. Suuttuu, jos kysyy.

Olen huomannut pannuhuoneeseen piilotetun pullon ja nykyään on lauantai-iltaisin aina asiaa sinne. En ole maininnut tietäväni pullosta.

En ymmärrä alkuunkaan miksi aikainen mies käy salapullolla, kun se on havaittavissa niin selvästi. Ei koske juomiin. joita on kotona, antaa muka kuvan, ettei juo!

En ole ainakaan jankuttanut juomisesta ennen! Nyt vain on kurjaa lauantai-illat, kun pitää kuunnella samaa jankutusta ja takeltelua. Joskus haisee henki nukkumaan käydessä, että vaihatisin huonetta, jos siitä ei seuraisi parin viikon mökötys.
Suuttuu julmetusti ja kieltää jos yritän asiasta viikolla puhua.

vaikuttaa ettei usko itsekään. Muita ihmisiä kyllä arvostelee (lihavia syömisestä ym) on vaikea pitää suu kiinni.
 
Miehesi on alkoholisoitumassa hitaasti mutta varmasti.Tuo on paha merkki siitä, että käy muka salapullolla ja kiistää sen.Kyllähän sen jokainen ulkopuolinen huomaa ja ihmettelee, kun toinen humaltuu silmissä mutta väittää ettei ole juonut.En ole alkoholisteissa koskaan ymmärtänyt tätä piirrettä ja miksi kieltävät sen.Omalla isälläni alkoholisoituminen alkoi myös noin.Aina oli jossain pullo piilossa ja yhtäkkiä humaltui aivan umpikänniin.Taitaa olla teillä keskustelun paikka.
 
<<Taitaa olla teillä keskustelun paikka.


Edelliset on täysin oikeassa. Mutta kokemuksesta sanon, että miehesi mitä luultavammin ei ole valmis keskusteluun. Ehkä ei koskaan. Eli suoraan sanottuna ei myönnä alkoholismiaan = salapulloaan. Jotkut eivät ole koskaan. Äitini on nyt 20 vuoden kuluttua valmis myöntämään toisinaan, että hänellä on alkoholiongelma. Eli ehkä ... 5 % ajasta saattaa jo myöntää, että ongelma on.

Salapullo on erittäin paha ja vakava paikka. Eli kun pitää juoda salassa, se todellakin ON ongelma.
 
Olen joskus joutunut ihmettelemään ihan samaa. Kysymys kun ei ole edes siitä, että toinen juo liikaa, vaan ainoastaan siitä, että juo salaa. Olisko kotoa opittu käyttäytymismalli tai jotain?
 
Oli vuosi 1947,sota oli jo ohi ja alkoi Suomen jälleenrakennustyöt.
Miesten oli kaadettava puut,kaskettava sekä raivattava metsää pelloiksi.Aika oli rankkaa,aikainen herätys..pitkiä 12 tunnin työpäiviä...tultiin kotiin ja hoidettiin karjaa vaimon apuna...ja laitettiin lapsia alulle.
Kun tila oli valmis mentiin metsuriksi vieraisiin hommiin.
Miesten työ oli raskasta ja niin olivat huvitkin...usein ryyppy jäi päälle viikoksikin...ajateltiin eihän tätä muuten kestä.

Huvit vaikuttivat miehen työpanokseen sekä rahankäyttöön,savottakämpällä pelailtiin korttia ja ryypättiin.
Joskus oltiin viikko tai pari kotoa poissa olihan kysymyksessä ns.etätyö.

Miehen palatessa kotiin oli vaimo ja lapset odottamassa ""isää"" innoissaan.

Totuus tuli pian julki...mies oli ryypännyt ja pelaillut puolet tilistään...mikä häpeä!
Tila joutui pakkohuutokauppaan mutta vaimon riuskien otteiden ansiosta se saatiin pelastettua viimetingassa.

Mies lupasi parantaa tapansa ja niin kävikin...happy end!

Tuo sama tarina ikävä kyllä on meidän ""sisimmässämme"" vieläkin...ja se häpeä mikä siitä voi seurata!

Olkaamme sitten maalla syntyneitä tai emme!Se vaan on paremmin mielessä ns.maalaisilla.
 
Sama juttu. Autotallissa käy salaa kaljottelemassa, tyhjiä pulloja ja niitä ""mäyräkoiranraatoja"" löytyy. Mutta vaikka huomaankin puheen sammaltavan ja askeleen horjuvan kieltää aina juoneensa mitään. Kuulemma kuvittelen.

Joskus saatoimme ottaa yhdessä saunakaljat mutta sellainen aika on ollutta ja mennyttä. Viikonloppuisin menenkin nukkumaan jo yhdeksän maissa ettei tartte katella moista kaljaukkoa.

 
Nimimerkki Liian vanha kirjoitti vanhan tarinan, mutta tuota kaskeamista en kyllä usko... kiellettyä se on ollut jo tuohon aikaan.

No anyway. Salapullo on monelle miehelle (ja naisellekin) eräänlainen jännitysmomentti. Muistan lapsuudestani naapurin miehen, jolla oli aina salapullo kivijalassa. Me penskat ryömittiin sinne katsomaan sitä kauheaa tyhjien pullojen määrää, mikä sinne oli kertynyt. Täys alkkis koko äijä, niin että yhtä hyvin olisi voinut pullonsa pitää näkyvilläkin.

Katsos kun ei se ole sama asia se julkisesti juominen, siitä menee hohto, ja kai sitä itsekin kaihtaa sellaista avointa juomista, kun joutuu kaikkien nähden myöntämään, että taas hujahti yksi puteli. Mukavampi tissutella salassa, ja aina voi väittää, että toinen valehtelee, kun ei ole nähnyt sitä juomista. Kirkkain silmin väitetään, että tässä ollaan ihan selvin päin.

Onhan tuo alkoholismin merkki, joten kannattaa ottaa vakavasti. Mies itse ei varmasti haluakaan asiasta keskustella. Tiedetäänhän tuo ikuinen vastaus: Mulla mitään ongelmaa ole, jos sulla on niin mee ite hoitoon. Ja niin edelleen.

Ainoa konsti on tehdä asiasta joko-tai -kysymys. Mies on pantava totaalisesti seinää vasten. Pelkkä asiasta tasaisesti nalkuttaminen ei auta mitään. Miehen on itsensä tajuttava, miten isosta asiasta on kyse.

 
Ongelma on.

Tupakinpolton jätti aikoinaan ihan vain päättämällä ettei polta enää.
Tässäkin varmaan pystyisi vielä.
Tärkeää on, että mitään sisäisiä ristiriitoja ei saa viedä ulos. Tähän asti tämänkin pitänyt ""sisäisenä"" asiana, mutta nyt saattaa puhua puhelimessa, eikä ymmärrä, että sen huomaa höpöttämisestä.

Se minua ihmetyttää, että suuttuu niin julmetusti mainitsen. Varmaan tajuaa, ettei se ole sopivaa, siksi juo salaa. Ja perustelee, että siitä nalkutetaan....

Tosin ulkomaillakin pitää kiirehtiä kauppaan, ja ostaa yksi pullo. Ei siinä olisi mitään pahaa, mutta viime aikoina se on pitänyt tyjentää turhan nopeasti ja raakana. Käyttäytyy sitten turhan reteesti, suuttuu ja mököttää jos hillitsen.

Olen viime vuosina pelannut, ettei ulkomaanmatkoja ole tehtykään niin paljon. Ei varmaan tajua syytä.

Mutta jos keskustella yrittää, ainoa ongelmainen olen minä. Muuten hyvä mies.
 
Kaskeaminen oli silloin yhtäkiellettyä kuin pontikankeittokin,Suomimies sano että perkele ja teki molempia:)

Alkoholismin merkkihän se tuo onkin mutta kysymys kuului miksi!

Lapset polttavat tupakkaa salaa vanhemmiltaan...ihan samasta on kysymys.
Mies tietää ettet hyväksy juomista niin usein kun hän tarvitsee joten...
 
Historia on historiaa jota voi kirjoista lukea,toista se on isoisän tarinat mitä ne teki live elämässä.
En tietysti tiedä varmaksi valehteliko,kun en voi kysyä enää.

Opettele historias...hmm...sama asenne parisuhteeseen niin hyvä tulee...Voit pyytää et käskeä?
 
Surullista, mutta miehesi on alkoholisoitumassa kuten tuossa moni muukin sanoi.
Oli niin samat kuviot kuin ex-miehelläni, joten ajattelin jo, että joku nainen kirjoittaa hänestä.
Meillä tuota jatkui muutama vuosi, paheten koko ajan. Viimeksi tilanteet meni jo sellaisiksi, että kun huomasin, että taas viikonloppu alkaa autotallin kautta, poistuin lasten kanssa viikonlopuksi pois. Joku voi sanoa, että pakenin paikalta. En vaan halunnut, että jäämällä lasten kanssa kotiin, osoittaisin heille ja myös miehelle, että hyväksyn tilanteen. Puhuminen ei auttanut, mies ei kokenut tekevänsä mitään väärää.
Eikä aikonut lopettaa alkoholin käyttöä. En mitään absolutismia olisi vaatinutkaan, mutta tajuttomaksi juomisessa ei minusta ole mitään järkeä. Eli silloin ollaan kyllä alkoholismin tiellä.
Nyt olemme jo vuosia sitten eronneet ja lapsetkin tietävät miksi. Elämä on nyt turvallista ja tasaista. Mies on ehkä vähentänyt alkoholinkäyttöään terveydellisistä syistä ja hyvä niin. Mutta silloin tällöin kyllä saan kuulla, että keskellä viikkoakin pitää pulloon tarttua.
Kaikista kamalinta minusta oli se, että aloin vähitellen inhoamaan viikonloppuja, loma-aikoja, juhlapyhiä jne. koska aina sain pelätä, että miten ne taas sujuu. Ei voinut suunnitella mitään varmaa kun mies saattoi aloittaa jo eka iltana juopottelun salaa. Itselläni on sellainen työ, että on tärkeää saada vapaa-aikana palautua ja rentoutua. En olisi jaksanut sitä enää yhtään ja ero olikin meillä paras ratkaisu. Nyt saan olla viikonloput ja lomat rennosti pelkäämättä mitään. Juhlapyhiinkin voi taas valmistautua mukavalla odotuksella.
Mutta toivon, että sinulla olisi vielä mahdollisuus saada miehesi käsittämään tilanne ja yhteinen elämänne voisi pelastua.
 
Minä saman kokenut. Akka on vuosi vuodelta enemmän viinoihin menevä. Saatamme viettää rauhaisaa koti-iltaa ja suunnitella vaikka mukavaa lomamatkaa, kunnes eukko tokaisee käyvänsä huussissa, mutta kun tirkistän vehojen välistä näen hänen painelevan puuliiterille ja pamahtaa kymmenen minuutin kuluttus silmät pyöreinä kamalassa puheripulissa takaisin, viinankatku-vana perässään. Tilanne on mennyt siihen, etten enää nauti vapaa ajasta, mitään ei voi suunnitella etukäteen. Viime syksyinen karu muisto on, kun olimme koko perhje lähdössä teneriffalle. Aamulla kone olisi lähtenyt ja olimmekin illalla laittaneet kaiken valmiiksi, eukko oli kuitenkin matkasta niin juhlatunnelmissa, että kun heräsin, huomasin eukon jo nousseen ennen minua - dokaamaan. Otin pullon pois ja sanoin, että tämä ei nyt käy, mutta oli liian myöhäistä. Eukko nappasi leipäveitsen ja sillä uhaten vaati pulloaan takaisin, hetken kuluttua sammui kengät jalassa ja takkipäällä tajuttomasti eteiseen. Siinä sitten selittelet lapsille, että äiti on nyt sairas ja kämppä haisee tärpätiltä. Taas on pääsiäiset juhlittu viinankatkussa, eukko on ollut kolme päivää putkessa tuubassa ja sama meno jatkuu. Koskaan ei myönnä juoneensa, ellei sitten mene aivan överiksi. On kyllä oppinut hallitsemaan käyttäytymisensä, mutta juovuksissa hän on, sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun laittaa televiision ja musiikin huutamaan tuhatta ja sataa. Vieraille emme voi tarjota juhlapöydässä viinejä, koska akka on niin viinoihin menevä, että laattahan siinä lentäisi kesken pääsiäispitojen.
 
Ap:lle ja Saman kokeneelle:

Ihan kuin joku olisi lapsuusperheestäni kirjoittanut. En oikein itsekään osaa myöntää että isäni olisi ollut alkoholisti, sitä ei tiedä edes mieheni! En vain ole kehdannut sanoa. En tiedä miksi?! Vanhempien erosta on jo kauan, jos puheita tulee, sanon että siihen oli monia syitä. Niinkuin olikin, en siinä valehtele.

Vaikka lapsi olinkin, tiesin kyllä missä mennään. Ei siinä selityksiä kaivattu, vaistosin selvästi koska korkki on narahtanut ensimmäisen kerran (siellä pannuhuoneessa tai autotallissa). Joskus isä joi jotain ""rohkeasti suoraan"" lasista, jos olimme kahden, en muista miksi juomaa sanoi, mutta tiesinhän kyllä että viinaa siinä oli. Yleensä kuitenkin salaa jossain ulkona käydessään.
Eihän tuo ihan joka viikonloppuista ollut, mutta yleistä kuitenkin. Ja ainakin silloin tapahtui kun äiti ei ollut kotona vaan esim. töissä.
Tiesin, pelkäsin ja inhosin sitä hetkeä, kun isästä selvästi huomasi että on humalassa. Ei hän koskaan ollut ilkeä, päinvastoin, iloinen ja puheliaampi kuin yleensä, mutta olisin silti halunnut sen selvän, vaikka vähän juromman isän seurakseni. Loppu-ilta meni kummalliseen ""tarkkailuun"" humalatilan edistymisen suhteen sekä lopuksi valvontaan, ettei isälle satu mitään. (ihan kuin pieni tyttö siinä sitten mitään olisi voinut?) Ja mahdollisesti auttamiseen sitten nukkumaan mennessä. Jos ei sattunut sammumaan sohvalle tai pöydän ääreen.

Äidillä oli tietysti osa näistä asioista tiedossa ja kun puolivahingossa sai tietää kaiken, pakkasi kimpsut, kampsut ja lapset ja lähti. Aluksi oli mullakin vaikeaa, isää oli kova ikävä ja hänen luonaan ollessa pelko ""ettei vaan taas mennyt pannu-huoneeseen"" jne. Vähitellen isä kyllä raitistui, terveydellisistäkin syistä luulisin näin jälkeenpäin. Nykyään välit ovat ihan hyvät kaikkien kesken. Äidillä on uusi mies, mutta puheväleissä ovat isänikin kanssa.

Itseäni vain ärsyttää, kun olen huomannut että tuo ""tarkkailu-vaihe"" menee joskus päälle vieläkin, ja vahdin seurassa muiden juomista. (Ja varmaankin se taas ärsyttää muita jos sen huomaavat) Itse en juuri alkoholia käytä, en pidä humalan tunteesta, ""kontrollin menettämisestä"". Ehkä sitten en voi(si) tarkkailla ja pitää muista huolta...?

Tämä kirjoitus vain siksi että tosiaan, muitakin on. Ja lapsia omaaville; ehkä se selittely ei auta, lapset huomaavat ja vaistoavat yllättävän paljon asioita. Ehkä omalla hiljaisella, pohtivalla tavallaan sitten vetävät niistä omia johtopäätöksiään. En ala teitä neuvoa, en tosiaan tiedä miten lapselle olisi oikein asiat selittää, mutta sen muistutan tällä että sokeita he eivät ole! Ja kuten huomaatte, muistot seuraavat pitkälle!

-Maria-
 
Hei,

Miehesi on selkeästi KAAPPIJUOPPO!Hänellä on ongelma. Ja tiedän kuinka vaikeita suomalasiet miehet ovat kertomaan omista ongelmistaan. Ne ahdistuvat tai suuttuvat kun kysytään.Omani teki samaa ja selvisi että hänen isänsä teki samaa. Ja oikeesti en tiedä kuinka tuosta päästä eroon. Ehkä kokeilla jotain hyvää yksityis lääkäriä joka osaa auttaa asiassa.

 
Liian vanhalle. On tainnut pappas puhua entisten miesten asioista, tai voinut kenties lapsena jonkun tällaisen marginaalisen tapauksen nähdä. Ei perhana sodan jälkeen enää raivattu maata kaskenpoltolla, sehän nyt olis metsätaloudellisestikin ollut täysin typerää.

 
En tiedä miten oli,kaskenpoltto oli helppo tapa tehdä metsästä viljelykelpoista maata.Ehkä sodan jälkeen sitä evakot tekivät jonkin verran raivatessaan uustiluksiaan,ainakin ukki niin jutteli.Onhan siinäkin vähän järkeä?Sen tiedän että ainakin kolin seudulla sitä tehtiin 40-luvun lopulle saakka pienemmässä määrin.
Ehkä nuo evakot harrastivat vanhaa hyväksihavaittua menetelmää taatakseen perheelle leivän?
Nythän on kaskettu jopa vuonna 1996 ihan koemielessä uudelleen?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa