kysymys miehille

[Viriili]

Miehenä voin allekirjoittaa jokaisen lauseesi. Se voisi olla vaimoni analyysi elämästämme.
Oravanpyörässä olen kuitenkin hukannut/unohtanut tiedon, milloin on hopeahääpäivä. Voisitko valistaa, on voinut rahan perässä juoksemisessa livahtaa ohi.
Tämän ketjun keskustelu on ollut hyvin viisasta, analyyttistä ja varmaan akateemistakin.
Ainakin elämän korkeakoulun käyneitä on joukossa monta.

Kuitenkin voisin tiivistää Pamelan (yllä) viisaan viestin kaksi viimeistä lausetta omaksi motokseni.

""Tärkeämpää on kuitenkin empatia ja toisen huomiointi,
taloudellinen onni ei kuitenkaan pitkälle lämmitä"".

Myös vanha viisaus:""Armeija marssii vatsallaan, pitää yhä paikkansa"". Siis, kotijoukkoja tarvitaan, muuten ei perävalotkaan vilku!

 

[Heippa!]

Hopeahääpäivänä on oltu naimisissa 25 vuotta!

Merkillistä sinänsä, minusta mieheni ei ole koskaan juossut rahan perässä, vaan on ilmiselvästi nauttinut työstään. Raha on sitten tullut ""itsestään"" , sitä pyytelemättä. Ylemmät tahot ovat huomannet hänen kykynsä ja vahvuutensa.

Jostain olemme ana löytäneet aikaa toisillemme, viime vuosina yhä enemmän. Johtunee siiitä, että kun on noussut riittävän ylös,ei tarvitse enää juosta kaikissa kissanristiäisissä, vaan ne voi sujuvasti delegoida alaisille... Ja iän myötä sitä kai rauhoittuu ja osaa arvostaa enenevässä määrin myöls vapaa-aikaa ja lomia!

 

[Viriili]

Kiitos valistuksesta! Kolme vuotta sitten olen ohittanut hopeahääpäiväni. Laitoin kyllä mökillä Juhannusaattona suopursuja maljakkoon ja toivotin vaimolleni hyvää hääpäivää, mutta en muistanut,että ""hopeahääpäivää"".

Tämä kertonee määrätynlaisesta oravanpyörästä, ajan taju on kadonnut. Yrittäjillä menestyminen on ""rahanperässä juoksemista"", koska samoista rahoista kilpailee niin moni yrittäjien lisäksi.

Ap:lle sanoisin, että älä anna asioiden mennä missään elämäsi vaiheessa näin pitkälle, ettet muista mikä hääpäivä on kyseessä. Kadun ""perävalojani"".