Kysymys lapsettomille

[galluppi]

Jos saisit valita elinaikaa 5-10 vuotta jäljellä jos tulisit raskaaksi ja saisit vauvan, ottaisitko nuo vuodet, vai valitsisit lapsettomuuden ja pidemmän loppuelämän?

 

["vieras"]

Lapsen valitsisin.

 

[Alaston lohikäärme]

Miten noi on yhteydessä toisiinsa?
Eihän kukaan järjellä ajatteleva haluaisi, että alle 10-vuotias jäisi äidittömäksi tarkoituksellisesti.

 

["vieras"]

Miten noi on yhteydessä toisiinsa?
Eihän kukaan järjellä ajatteleva haluaisi, että alle 10-vuotias jäisi äidittömäksi tarkoituksellisesti.

Niinpä. Valitsisin lapsen siksi, että se kuvaa, kuinka tärkeä asia on minulle.

 

[Takki auki]

Elämä on tehty elämistä varten. Molemmilla tavoilla pystyy nauttimaan elämästä. Tiettävästi ei kukaan ole eloonkaan jäänyt. Itse valitsisin kuitenkin rakkauden.

 

[kysymys]

kartoittaa kuinka kipeästi lasta kaipaavat/eivät kaipaa.

 

[:D]

kartoittaa kuinka kipeästi lasta kaipaavat/eivät kaipaa.

No voi helvetti, jo on sulla kartoitukset!!!

 

["Blue cat"]

En halua tällä nyt loukata ketään, mutta eikö se olisi vähän itsekästä valita tuossa tilanteessa lapsi, kun tietää, että se jää äidittömäksi? Ja miten tuskallista olisi, kun itse tietäisi, ettei saisi nähdä lapsen kasvavan. Toisaalta jos vaihtoehtona olisi pitkä loppuelämä ja lapsettomuus, valitsisin kyllä itsekin lapsen ja lyhyen loppuelämän. Ainakin voisi varmistaa lapselle turvatun elämän, jos tietäisi etukäteen, koska kuolee.

 

["vieras"]

Onneksi ei tarvitse tällaisia valintoja tehdä, kun nuo elinpäivät ovat korkeammassa kädessä muutenkin. Olisi aika kohtuutonta kärsiä lapsettomuuden kaltaista surua ja kuolla sitten vielä ennen aikojaan.. Jotain rajaa??

 

[tiukoille meni]

No entä suuri rakkaus vai lapsi yksin hankittuna? Nuo kaksi ovat oikeasti joillakin vaihtoehtoina,kun aika kuluu unelmien miestä ja kunnollista isäehdokasta etsien ja kello tikittää. Itse sain lopulta molemmat, mutta tulin äidiksi vasta 40-vuotiaana.

 

[äiti 44 v]

Valitsisin lapsettomuuden ja pitemmän elä'män. Olis hirveä tietää varmasti että lapseni jäävät pian äidittömiksi. Huoli lapsista olisi niin hirmuinen kun tietäisin että en saa hoitaa heitä aikuisiksi, että lapsettomuus ei enää voisi olla tuota huolta suurempaa tuskaa aiheuttavaa.

Ja huomautan että lapsettomuus oli mullakin vuosia ongelmana, hoidot tuloksettomia ja nelikymppisenä tulin äidiksi. Eli lapsettomuudenkin ehdin tunnetasolla suruna kokea mutta silti ajatus että lapset olisivat noin 5-10 v kun kuolen on mulle pahempi. Vaikka ikinä ei tietenkään voi omia elinpäiviään etukäteen varmaksi nykyäänkään tietää.