Kysymys kuolemisesta (olethan rehellinen)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alli Huuppa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Alli Huuppa

Aktiivinen jäsen
08.09.2006
1 907
0
36
Miten on - jos tietäisit kuolevasi lyhyen ajan sisällä niin osaisitko oikeasti ja aidosti olla iloinen ajatuksesta että miehesi löytäisi elämäänsä uuden, ihanan naisen, jota lapsenne mahdolisesti alkaisivat kutsua äidikseen? Ja todennäköisesti nuorimmat lapsesi ajan mittaan unohtaisivat (elävän) sinut kokonaan?

Minä kovasti kyllä yritän ajatella asiasta positiivisesti mutta kun ei onnistu, ei. En tykkää ajatuksesta uudesta naisesta. Enkä varsinkaan uuden naisen äiti-roolista.

Onkohan enkeli-äideillä mahdollisuuutta ollaa mukana päättämässä miehen uusista naisista? Saako niiden haahkojen luona käydä kummittelemassa?

:/
 
No, mulla ei miestä edes ole tällä hetkellä. Pääasia, että lapsillani on kaikki hyvin. Olen heidän äitinsä aina, vaikka millainen muistinmenetys lapsiani kohtaisi. Elämäni suurin rakkaus on kaukana, en olisi mustasukkainen hänenkään onnestaan, aivan kuten suren hänen epäonneaan tällä hetkellä. Rakkaus ei ole omistamista.
 
Mä mietin tossa siskon miehen kuoleman jälkeen, että tajuskohan se mies siinä lopussa, ettei sisko tule olemaan yksin koko loppuelämäänsä...? Hieman mustasukkainen kun saattoi välillä olla.
 
Vaikea asia. Toivon että lapsi saisi uuden ihanan äidin elämäänsä ja mies uuden naisen siinä samalla mutta en halua että minut unohdetaan. Haluan että olen aina se "äiti". Se yksi ainoa oikea äiti. Niin miä ajattelisin :ashamed:
 
Olishan se vaikea ajatus. Mutta sitten taas ajattelisin, että olis hyvä, jos olis äitihahmokin ja pitämässä huolta. Pääasia, että kaikki olis täällä hyvin...

Mitäs varten tämmöisiä kyselet?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
No, mulla ei miestä edes ole tällä hetkellä. Pääasia, että lapsillani on kaikki hyvin. Olen heidän äitinsä aina, vaikka millainen muistinmenetys lapsiani kohtaisi. Elämäni suurin rakkaus on kaukana, en olisi mustasukkainen hänenkään onnestaan, aivan kuten suren hänen epäonneaan tällä hetkellä. Rakkaus ei ole omistamista.

Tuon tiedän ja tajuan, ja avioliittomme onkin toisiamme arvostava ja (yksityisyyttäkin) kunnioittava.

Mutta silti. Höh. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ixus:
Olishan se vaikea ajatus. Mutta sitten taas ajattelisin, että olis hyvä, jos olis äitihahmokin ja pitämässä huolta. Pääasia, että kaikki olis täällä hyvin...

Mitäs varten tämmöisiä kyselet?

Ei mulla siis mitään syytä. Kunhan mietiskelen. Ja järkipuoleni kyllä sanoo minullekin hyvin selvästi että lastemme ja mieheni onni on minulle ensiarvoisen tärkeää. Tunnepuoli ei vaan kokonaan suostu kuuntelemaan ja tottelemaan.
 
Turha käyttää aikaa tällaisen pohtimiseen... tulee vaan surullinen olo.
Mutta toivon, ettei lapseni unohtaisi minua jos kuolen. Toisaalta tietysti toivon, että hänellä olisi joku aikuinen, joka hänestä huolehtisi.
 
oon sanonu miehelleni että haluan sen löytävän uuden naisen jos kuolen, ei se ansaitse elää elämäänsä yksinään on kumminkin nuori. ja lapsille on hyvä olla kotona läheinen naishahmo. toivon kyl tietty ettei valkkaa mitää huonoa naista
 
Minä toivoisin lasteni takia, että heidän elämäänsä löytyisi joku (kuin omiansa) rakastava ja huolehtiva äitihahmo, jota he voisivat pitää äitinänsä kun minä en olisi paikalla olemassa äiti. Toivoisin että tämä uusi äiti olisi ymmärtäväinen ja sallisi esimerkiksi minun näkymiseni valokuvan muodossa, eikä kieltäisi lapsia puhumasta enkeliäidistään tai muistelemasta minua.

Mieheni takia toivon että hän löytäisi jonkun joka välittää hänestä ja on tukena iloissa ja suruissa ja voisi olla onnellinen jonain päivänä, mutta toivoisin itsekkäästi kuitenkin olevani vielä kuolleenakin miehelleni hänen "elämänsä rakkaus" ja ettei mieheni ikinä unohtaisi minua.
 
Toivoisin todella, että mun mies löytäisi sellaisessa tilanteessa minun jälkeeni mahdollisimman hyvän äitipuolen lapsille, jotta lapsilla(kin) olisi hyvät oltavat!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rähmäkäpälä:
Minä toivoisin lasteni takia, että heidän elämäänsä löytyisi joku (kuin omiansa) rakastava ja huolehtiva äitihahmo, jota he voisivat pitää äitinänsä kun minä en olisi paikalla olemassa äiti. Toivoisin että tämä uusi äiti olisi ymmärtäväinen ja sallisi esimerkiksi minun näkymiseni valokuvan muodossa, eikä kieltäisi lapsia puhumasta enkeliäidistään tai muistelemasta minua.

Mieheni takia toivon että hän löytäisi jonkun joka välittää hänestä ja on tukena iloissa ja suruissa ja voisi olla onnellinen jonain päivänä, mutta toivoisin itsekkäästi kuitenkin olevani vielä kuolleenakin miehelleni hänen "elämänsä rakkaus" ja ettei mieheni ikinä unohtaisi minua.

Kauniisti kirjoitat. Noinhan se PITÄISI olla.
 
En tiedä. Vaikka toivonkin olevani miehelle elämän rakkaus, en silti toivo, että hän jäisi kuoleman jälkeen paikoilleen suremaan ja liian kiinni kuolleen muistoon.
Tuskin kuitenkaan pystyisin epäitsekkäästi toivomaan, että mies löytäisi rinnalleen uuden naisen ja lapsille uuden äidin.
 
Mä haluaisin ehdottomasti, että mieheni löytäisi uuden vaimon jos kuolen. Hyvän, mukavan naisen, joka huolehtisi myös lapsistamme. Ei olisi heille äiti, vaan äitipuoli, mutta lapsille rakas, läheinen, sellainen joka välittää heistä, ja josta he välittävät.

Ei se nainen mun paikkaani lasten sydämissä veisi, mutta mitä useampi luotettava ja rakastava aikuinen lasten elämässä on, niin sen parempi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:
Vaikea asia. Toivon että lapsi saisi uuden ihanan äidin elämäänsä ja mies uuden naisen siinä samalla mutta en halua että minut unohdetaan. Haluan että olen aina se "äiti". Se yksi ainoa oikea äiti. Niin miä ajattelisin :ashamed:

tätä voisin peesata.
olen miehelle sanonut että lapset pitää siten olla etusijalla jos mä kuolen.
tiedän että onkin.
ei mies varmasti helpolla rakastu mutta toivon että löytäis jonkun hyvän/kiltin ihmisen.

toivon että tytöt muistais mut. mutta sais uudesta naisesta hyvän uuden "äidin " olis kaksi äitiä.

mä varmaan tekisin tytöille omat videot musta. että sais muistoa musta.

kamala ajatus silti. toivon että saan elää oman perheeni kanssa vanhaksi asti
 

Yhteistyössä