Kysymys koulukiusatuille

[Saraldo]

Olen tässä vieressä seurannut, miten tytölle on muodostunut jo päiväkodissa sellainen tiivis, muutaman tytön kuppikunta. Etenkin hän ja kaksi muuta tyttöä muodostavat todella tiiviin kolmikon ja ovat kaikki toistensa parhaita kavereita. Tämä sama kolmikko jatkaa myös eskariin ja kouluun yhdessä (ainakin näillä näkymin). Päiväkodissa on myös lapsia, jotka ovat aloittaneet toisten häiriköimisen jo pari-kolmevuotiaina ja meno jatkuu edelleen. Tuskin rauhoittuu kouluun mennessäkään.

Mietin tässä vain, että kuinka paljon mahtaa vaikuttaa se, miten päiväkotiaika on mennyt? Tai se, että onko lapsi ylipäätään ollut koskaan päiväkodissa, tullut suoraan kotoa kouluun? Mietin, että onko lapsen vaikeampi löytää sitä paikkaansa koulussa, jos tulee sinne suoraan kotihoidosta? Onko päiväkodissa muodostuneet ryhmät edelleen koulussa niin vahvoja, että sinne on vaikea päästä mukaan?

Itse menin kouluun suoraan kotoa, mutta en yhtään muista, millaista se oli. Ei mua mitenkään kiusattu, mutta kaikki kaverisuhteet piti tietysti luoda alusta alkaen. Ja kun kolmannella koko luokka vaihtoi seuraavaan kouluun ja luokkajako meni taas uusiksi, siellä oli selvästi sellaisia pieniä porukoita, jotka olivat olleet yhdessä ikuisuuksia. Niihin oli kyllä helppo päästä mukaan, onneksi.

Mutta miten te koulukiusatut olette kokeneet nuo edellämainitut asiat?

 

["hmm"]

kuuluin kyllä eskarissa porukkaan joka jatkoi samassa ryhmässä kouluun, mutta minut sitten pullautettiin jostain syystä ensimmäisinä vuosina pois ryhmästä siinä missä siihen pääsi uusiakin. veikkaisin että ihan sattumaa kuinka lapsi tulee pärjäämään.

 

["vieras"]

Mua koulukiusattiin vasta yläasteella. Menin päivähoitoon 1-vuotiaana ja olin siellä aina ala-asteikään asti. Kävin kylällä seurakunnan kerhossa. Kävin ala-asteen ihan eri puolella kaupunkia joten koulussa ei ollut tuttuja kerhosta saati hoidosta. Yläasteella samalle luokalle tuli miltei puolet ala-asteaikaisista koulukavereista. Koulukiusaajani tuli syrjäkylältä. En ollut ainoa hänen koulukiusattavansa vaan kohteita oli useampi.

 

[ummelwalad]

Itse en ollut päiväkodissa muuten kuin esikoulun ajan. Asuinpaikkani oli kuitenkin pieni, joten monet luokkakaverit olivat olleet samassa srk-kerhossa ym. Tästä huolimatta olin kiusattu ihan koulun ensimmäisistä päivistä asti.

Uskon, että asiaan vaikutti myös pituuteni. Olin kouluun mennessä 136-137 cm pitkä eli huomattavasti keskivertoa pidempi. Tästä syystä siis helppo uhri.

 

[säpäle]

Minä pääsin hyvin porukoihin, vaikka olin vain kotona ennen kouluun menoa. Kiusaaminen ja syrjiminen alkoi vasta kuudennella luokalla.

 

[Minki]

Minä muutin just ennen ekaluokalle menoa uudelle paikkakunnalle, ja näin tulevat luokkakaverini ekan kerran kouluun tutustumispäivänä. Sain silti pari kaveria, en muista tosin miten nopeasti. Niitä kavereita tosiaan oli ainoastaan 2 ekaluokan ajan. Kiusaaminen alkoi heti ekalla luokalla, lähinnä poikien toimesta, olin vähän pyöreämpi kuin muut, en kuitenkaan mitenkään huomattavasti. Osa luokkakavereista tunsi jo entuudestaan päiväkodista/eskarista, mutta en muista mitään suuria kuppikuntia olleen. Tuohon omaan kavereiden vähyyteen sekä kiusaamiseen saattoi vaikuttaa sekin, että olen ujo, en mitenkään erityisen paljon, mutta niin että uusiin ihmisiin tutustuminen on aika hankalaa, vielä nykyäänkin. En ole ikinä ollut mitenkään sosiaalinen.

 

[vicy]

Mun kokemuksen mukaan, mitä olen vierestä seurannut, että heille jotka tulevat kotihoidosta on paljon hankalampi sopeutua kouluun kun heillä ei ole sellaisia sosiaalisia kykyjä eikä kokemusta sopeutua ryhmään..

 

["vieras"]

Mun kokemuksen mukaan, mitä olen vierestä seurannut, että heille jotka tulevat kotihoidosta on paljon hankalampi sopeutua kouluun kun heillä ei ole sellaisia sosiaalisia kykyjä eikä kokemusta sopeutua ryhmään..

Höpö höpö ja huomenna lissää.... Mitähän kokemusta sulla mahtaa olla?

 

[leijona76]

Mä menin ekalle vain muutaman tarhakaverin kanssa, yksi sellanen jonka kanssa leikin hoidossa. Mut kiusaaminen ei alkanu vielä sillon vaan vasta muutettuani aivan uuteen kouluun. kyl mää niiden uusien luokkakavereiden kanssa tulin toimeen ja kuuluin joukkoon enkä muista että ketään ois kiusattu. Siel uudessa koulussa luokalla oli sellasia kiusaajia jo valmiiksi ja olin taas yksi kiusattava lisää.

 

[leijona76]

Mutta tuttavapiirissä myös useita kotoa kouluun menneitä eikä heitä ole kiusattu ja hyvin pärjäävät koulussa.

 

["vieras"]

Minua kiusattiin koulussa syystä, että rakas edesmennyt mummoni hoiti minua, koska äitini hylkäsi.

 

[kiusattu]

Mun kokemuksen mukaan, mitä olen vierestä seurannut, että heille jotka tulevat kotihoidosta on paljon hankalampi sopeutua kouluun kun heillä ei ole sellaisia sosiaalisia kykyjä eikä kokemusta sopeutua ryhmään..

Ota huomioon, että ne ovat kuitenkin varmaan jossain kerhossa tms. toiminnassa käyneet.

Itse olen palloteltu pph:lta toiselle ja kävin lisäksi seurakunnan kerhossa.

Minulta kuitenkin puuttuu jokin sosiaalinen taito, koska minua on kiusattu joka paikassa. Alakoulussa, yläkoulussa, ammatillisessa oppilaitoksessa (joka oli toisessa päässä Suomea, eikä taatusti kukaan tiennyt, että olin aiemminkin ollut kiusattu).

Jokin minussa on sellaista pahaa, mikä aiheuttaa toisissa inhoreaktion. Siis että ihan AIKUISET ihmisetkin minua on piinannut vuosikausia.

 

[=)]

Minä menin kouluun suoraan kotoa ja sen muistan että meidänkin luokalla oli ollut lapsia samoista päiväkodista.. Ei se kyllä vaikuttanut ekaa päivää pidemmälle! Aika äkkiä sitä meni kaverit uusiksi, varmastikin siksi että oli enemmän sitä valinnan varaa kuin päiväkodissa.

Ja minunkin mielestä tuo on ihan puppua että hoidossa olleet olisivat parempia sosiaalisilta kyvyiltään. Se on niin luonteesta kiinni! Voihan olla kotihoidossa, mutta silti tavata paljon lapsia tuttavaperheiden tai sukulaisten kesken tai puistoilla tai käydä eri kerhoissa. Eikä sekään takaa vielä sitä että olisi sosiaalinen.. voi olla tosi ujo tai sellainen joka nyt vaan viihtyy paremmin yksin tai vaikka vain yhden kaverin kanssa ja on sitten hiljaisempi isossa ryhmässä/luokassa.

 

["sama"]

[QUOTE="vieras";23685468]Minua kiusattiin koulussa syystä, että rakas edesmennyt mummoni hoiti minua, koska äitini hylkäsi.[/QUOTE]
Tähän vielä sen verran, että minusta tuli arka ja epävarma aikuinen. Omia lapsiani kyllä puolustin leijonaemon lailla heidän kouluaikanaan.

 

[chef]

En ole koulukiusattu, mutta en ole koskaan kuulunut niihin tyttöjen ryhmiin, mitä meidänkin luokkamme oli aikoinaan täynnä.

Ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kanakotkotukset, joten mä liikuin paljon mieluummin poikien kanssa. Tytöt tosiaan muodostivat 3-4 tytön ryhmiä, kun taas pojat olivat suurena porukkana...ja minä siis niiden poikien kanssa.
Tyttöjen ryhmään voi varmasti olla hankalampi päästä mukaan, kuin mitä poikien ryhmään...jos katsoo vaikka meitä aikuisia, niin sen näkee ihan selvästi. Jos naisvaltaiselle alalle (hoitoala ehkä paras esimerkki) tulee uusi nainen töihin, häntä katsotaan päästä varpaisiin ja sieltä takaisin päähän. Jos miesvaltaiselle alalle menee uusi mies töihin, äijät huutaa tervetuloa taloon ja alkaa heittelemään huumoria. Vähän karrikoituna, mutta näin se valitettavan usein menee.

Naispuolisia hyviä tyyppejä on paljon hankalampi löytää, kuin miespuolisia hyviä tyyppejä.

 

["ajatus"]

En ole koulukiusattu, mutta en ole koskaan kuulunut niihin tyttöjen ryhmiin, mitä meidänkin luokkamme oli aikoinaan täynnä.

Ei voinut vähempää kiinnostaa moiset kanakotkotukset, joten mä liikuin paljon mieluummin poikien kanssa. Tytöt tosiaan muodostivat 3-4 tytön ryhmiä, kun taas pojat olivat suurena porukkana...ja minä siis niiden poikien kanssa.
Tyttöjen ryhmään voi varmasti olla hankalampi päästä mukaan, kuin mitä poikien ryhmään...jos katsoo vaikka meitä aikuisia, niin sen näkee ihan selvästi. Jos naisvaltaiselle alalle (hoitoala ehkä paras esimerkki) tulee uusi nainen töihin, häntä katsotaan päästä varpaisiin ja sieltä takaisin päähän. Jos miesvaltaiselle alalle menee uusi mies töihin, äijät huutaa tervetuloa taloon ja alkaa heittelemään huumoria. Vähän karrikoituna, mutta näin se valitettavan usein menee.

Naispuolisia hyviä tyyppejä on paljon hankalampi löytää, kuin miespuolisia hyviä tyyppejä.

Vähän karrikoitua ja steretypioitua tosiaankin.

Ehkä se on ihan omasta asenteesta ja kuvitelmistakin kiinni joskus nämäkin asiat. Itse en ole koskaan törmännyt "kanakotkotuksiin" enkä työpaikalla "päästä varpaisiin" arviointiin. Niin mies- kuin naisvaltaiseen joukkoon ollaan otettu reilusti ja ystävällisesti vastaan, eikä koskaan mitään työpaikkaongelmia ole ollut. Aina korostetaan miesporukan reiluutta verraten naisiin, mutta omanlaisensa akkatouhut ne on miehilläkin....sukupuolten välisiä eroja korostetaan joskus näissä yhteyksissä turhankin paljon. Samaa peliä, mutta erilaisin keinoin. Näin se vaan on.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23685143]Mua koulukiusattiin vasta yläasteella. Menin päivähoitoon 1-vuotiaana ja olin siellä aina ala-asteikään asti. Kävin kylällä seurakunnan kerhossa. Kävin ala-asteen ihan eri puolella kaupunkia joten koulussa ei ollut tuttuja kerhosta saati hoidosta. Yläasteella samalle luokalle tuli miltei puolet ala-asteaikaisista koulukavereista. Koulukiusaajani tuli syrjäkylältä. En ollut ainoa hänen koulukiusattavansa vaan kohteita oli useampi.[/QUOTE]

Ai niin ja kiusaajani oli poika jolla oli n. 4-6 pojan kaverijoukko jotka olivat niitä takana naurajia, passiivisia kiusaajia.