Kysymys kaikille joilla on veli

Tuntuuko teistä, joilla on veli, että veli on teitä ylempänä? Tunnetteko itsenne arvottomaksi? Jaksatteko innostua elämästä tai mistään, kun teillä on poikapuolinen sisarus, joka monessa maassa on arvostetumpi?

Mietin vain tätä että millaista on olla nainen jos on veli. Kun mm. Kiinassa poikia on viime vuosiin asti arvostettu enemmän. Että tuntuuko joka päivä että "voi surku kun synnyin".

Tämä ei ole provo vaan mietin kuinka yleistä on tuntea itsensä huonommaksi.

 

Ei tunnu. on pikkuveli joka täyttää pian vasta 17. (JO )

 

En kyllä tunne yhtään. Tiedän, että poikaa suvussamme toivottiin pitkään (serkkunikin lähes kaikki tyttöjä) ja siksi veljeäni arvostetaan kovasti. Ääneen sitä ei kuitenkaan ole koskaan sanottu, enkä ole tuntenut itseäni mitenkään huonommaksi.

Olen lisäksi aina pärjännyt elämässäni (esim. opinnoissa ym.) paremmin kuin veljeni, joten en näe mitään syytä huonommuuden tunteelle Ja mehän ollaan veljen kanssa kuin paita ja peppu...

 

Mulla on veli, jota on aina arvostettu enemmän kuin mua ja siskoani. Hän on korkeammin koulutettu ja tienaa enemmän kuin mä ja sisko yhteensä. Hän sai isän puolen isovanhemmilta aina arvokkaampia lahjoja kuin me. Mutta ei tuo ole saanut mua vakuuttuneeksi siitä, että mä olisin huonompi. Me ollaan vaan erilaisia, ja mun isovanhemmat ja isä vähän toisaikaisia. Näen veljeä ehkä kaksi kertaa vuodessa, ei meillä ole oikein mitään yhteistä, vaikka olen hänen lapsensa kummi.

 

No ei nyt ehkä tuolla tavalla mut joo, veli tuntuu olevan paljon fiksumpi/älykkäämpi kun mie..tosin eri asioissa, ja on sit ihan pihalla joissain asioissa joista mie tiedän.

 

Ei tunnu. Meitä on kohdeltu tasapuolisesti.

 

Mulla veli, joka on yksi parhaita ystäviäni. Maailman paras veli. Veli ei itse itseään ylennä.

Kyllä vanhempani ja sukulaiset ovat silti aina pitänee veljeäni ylempänä ja parempana. Etenkin isän suku. Olen aina ollut isän suvulle kuin ilmaa.
Vanhempani ovat myös lellineet veljeäni enemmän.

 

Mul on 2 isoaveljeä ja pikkusisko. Kaikki sisarukseni asuvat lähempänä vanhempiani, josta johtuu että he toki tapaavat toisiaan useammin, kuin minä muita.
Mutta en ole kokenut että veljiäni olisi arvostettu mitenkään enempää, kuin minua.
Meillä on kaikilla koulutus suurinpiirtein samaa tasoa, kotoa on aina painotettu opiskelun ja työn tärkeyteen.

 

No mulla on kolme veljeä, taisin olla se rinsessa jota hieman hemmoteltiin enempi.

 

Vaikka mä olen perheen ainut tyttö, niin silti on tehty kyllä aina selväksi, että "pojat ovat parempia". Olen paljon tekemisissä veljieni kanssa ja veljeni eivät itse itseään koskaan ylennä ja veljet kohtelee mua hyvin.
Me emme ole edes vanhoja. Minä 19v ja veljeni 22v, 17v, 14v ja 10v. Eli ei ole kyse siitä, mitä ennen vanhaa arvostettiin.
Meillä on kyllä vanhempieni sukulaisetkin aina tehnyt selväksi, että pojat sitä ja pojat tätä.
Äiti ja isä myös enemmän hemmottelevat veljiäni.

Etenkin äiti joskus suoraankin sanoo, että pojat ovat helpompia, kivempia yms.

 

Mulla on kolme isoveljeä, joille on mm. maksettu mopokortit ja ostettu mopot, maksettu ajokortit, ostettu autot jne. Veljiäni zempattiin koulussa enemmän ja kannustettiin harrastuksiin enemmän.

 

[QUOTE="Wilma";28683137]Mulla on kolme isoveljeä, joille on mm. maksettu mopokortit ja ostettu mopot, maksettu ajokortit, ostettu autot jne. Veljiäni zempattiin koulussa enemmän ja kannustettiin harrastuksiin enemmän.[/QUOTE]

pari kysymystä:

1)halusitko sinäkin mopon?
2)halusitko ajokortin? tai auton?

Nämä siis tarkennuksena, koska voihan olla että sait jotain muuta, kuten kalliit balettitunnit? Tai olivatko veljesi enemmän saamattomia ja tarvitsivat enemmän tsemppausta, olitko itse aktiivisempi?

Jos mihinkään näistä et vastaa kuitenkaan myöntävästi, niin en tiedä mitä vastauksista pitäisi ajatella. Kuulostaa jotenkin väärältä että poikia suositaan. Miksi asiasta ei nouse Suomessa mellakat? Miksi asia hyväksytään?

 

pari kysymystä:

1)halusitko sinäkin mopon?
2)halusitko ajokortin? tai auton?

Nämä siis tarkennuksena, koska voihan olla että sait jotain muuta, kuten kalliit balettitunnit? Tai olivatko veljesi enemmän saamattomia ja tarvitsivat enemmän tsemppausta, olitko itse aktiivisempi?

Jos mihinkään näistä et vastaa kuitenkaan myöntävästi, niin en tiedä mitä vastauksista pitäisi ajatella. Kuulostaa jotenkin väärältä että poikia suositaan. Miksi asiasta ei nouse Suomessa mellakat? Miksi asia hyväksytään?

Veljeni eivät ole olleet saamattomia, vaan hyvin aktiivisia ja pärjääviä. Heidän suorituksensa oli silti aina vanhemmille juhlaa ja vaikka minä tein mitä, niin minuna ei "juhlittu". En harrastanut mitään kallista. Olisin halunnut skootterin, mutta en saanut. En olisi kuulemma osannut ajaa sopeutua liikenteeseen.
Ajokortista jouduin maksaa itse puolet.

 

Ihan vieras tunne mulle. Meidän perheessä kaikki lapset ovat kyllä tasan samanarvoisia.

Mulla on maailman ihanin veli :heart:

 

[QUOTE="Wilma";28683249]Veljeni eivät ole olleet saamattomia, vaan hyvin aktiivisia ja pärjääviä. Heidän suorituksensa oli silti aina vanhemmille juhlaa ja vaikka minä tein mitä, niin minuna ei "juhlittu". En harrastanut mitään kallista. Olisin halunnut skootterin, mutta en saanut. En olisi kuulemma osannut ajaa sopeutua liikenteeseen.
Ajokortista jouduin maksaa itse puolet.[/QUOTE]

Kuulostaa kyllä surulliselta, mutta kiitos vastauksesta!

 

Kuulostaa kyllä surulliselta, mutta kiitos vastauksesta!

Sen vielä kysyisin että ovatko vanhempasi Wilma korkeasti koulutettuja? Minulla on ollut käsitys että poikia arvostetaan paljon epäoikeudenmukaisemmin vähemmän koulutettujen parissa. Että esim. lääkäripariskunta kohtelee tyttöjä ja poikia yhtä hyvin.

 

Mulla on kaksi nuorempaa veljeä ja ei ole koskaan ollut tunnetta että olisin ollut vähemmän arvokas. Tietyissä jutuissa veljet on päässeet helpommalla, mutta ajattelen sen johtuvan siitä että olen esikoisena raivannut tietä ja hankkinut tiettyjä oikeuksia paitsi itselleni myös veljilleni. Kenellekään meistä ei ole maksettu mopo- tai ajokortteja tai muutenkaan suosittu rahallisesti.

 

Ei tunnu, isoveli on paras ja rakkain<3 on se vähän kuin "esikuva" jota katsoo ylempänä pienenä.

 

Minä ja siskoni ollaan korkeakoulutettuja, ja veljeni, poikamies ,bussikuski. Ammatillisesti en koe olevani alempiarvoinen, mutta vanhempieni silmissä kyllä. Koko aikuisiän veljeäni ( nyt 40-v) on tuettu vanhempieni toimesta rahallisesti, vaikka veli kyllä tulisi yksineläjänä palkallaan hyvin toimeen. Minä ja siskoni ollaan saatu tyytyä opintotukeen ja palkkaamme, kotoa lähdön jälkeen ei olla kertaakaan kotoa mitään saatu.

 

Minulla on ollut 2 veljeä, molemmat minulle maailman rakkkaimpia ihmisiä. Yhtä arvokkaaksi olen tuntenut itseni kuin he, ehkä jopa hieman "pätevämmäksi" ja olen mielelläni huolehtinut nuoremmasta veljestäni.

 

Mulla on 4 vuotta vanhempi veli, jota tunnen arvostettavan enemmän kuin itseäni. Hän on tehnyt kaikki asiat säädyllisessä järjestyksessä, toisin kuin minä. Hän on opiskellut 2 korkeakoulututkintoa,tavannut vaimonsa, mennyt naimisiin, hankkinut koiran ja lapsen. On hyvä palkkaisessa ammattiavastaavassa 8-16 töissä ja omistaa pääkaupunkiseudulta paritalon.

Minä itse olen vanhempieni mielestä epäonnistuja. Kesken korkeakouluopintojen tulin raskaaksi. Sain lapsen, erosin ja olen yksinhuoltaja. Opiskelin ja hoidin lastani yksin parhaani mukaan. Nyt opinnot ovat loppusuoralla, asun vuokralla ja olen vakituisessa työssä. Elämääni on astunut myös uskomattoman ihana mies. Elämäni on siis ihan reilassa, mutta silti veljelläni menee paremmin. Tietysti vanhempani auttoivat ja auttavat edelleen lapsen kanssa ja olen siitä ikuisessa kiitollisuuden velassa heille.

 

En tunne itseäni huonommaksi vaikka isäkin välillä vitsillä sanoo että henellä on yksi lapsi ja kolme tytärtä. Ei meillä ole poikia arvostettu mitenkään ylemmäksi suvussa.

 

Jaa. Eipä ole tullut mielenkään tommoinen. Että kaipa on vanhemmat sitten tasapuolisia olleet kaikille.

 

Tunnetteko itsenne arvottomaksi? Jaksatteko innostua elämästä tai mistään, kun teillä on poikapuolinen sisarus, joka monessa maassa on arvostetumpi?

Mietin vain tätä että millaista on olla nainen jos on veli. Kun mm. Kiinassa poikia on viime vuosiin asti arvostettu enemmän. Että tuntuuko joka päivä että "voi surku kun synnyin".

Voi hyvä luoja.

Et voi olla tosissasi, ehkä jossain muslimi-maassa??,, ..

 

[QUOTE="Tuulihattu";28683457]Mulla on 4 vuotta vanhempi veli, jota tunnen arvostettavan enemmän kuin itseäni. Hän on tehnyt kaikki asiat säädyllisessä järjestyksessä, toisin kuin minä. Hän on opiskellut 2 korkeakoulututkintoa,tavannut vaimonsa, mennyt naimisiin, hankkinut koiran ja lapsen. On hyvä palkkaisessa ammattiavastaavassa 8-16 töissä ja omistaa pääkaupunkiseudulta paritalon.

Minä itse olen vanhempieni mielestä epäonnistuja. Kesken korkeakouluopintojen tulin raskaaksi. Sain lapsen, erosin ja olen yksinhuoltaja. Opiskelin ja hoidin lastani yksin parhaani mukaan. Nyt opinnot ovat loppusuoralla, asun vuokralla ja olen vakituisessa työssä. Elämääni on astunut myös uskomattoman ihana mies. Elämäni on siis ihan reilassa, mutta silti veljelläni menee paremmin. Tietysti vanhempani auttoivat ja auttavat edelleen lapsen kanssa ja olen siitä ikuisessa kiitollisuuden velassa heille.[/QUOTE]

Muista, että yh voi päästä vaikka kuinka pitkälle elämässä! Mun äiti sain meidät tosi nuorina, asuttiin pitkään vuokra-asunnossa hieman huonohkolla alueella, mutta kavereita riitti siellä Äiti opiskeli pitkälle, pystyi tarjoamaan meille loistavan elämän - ulkomaanmatkoja, omistusasunnon yms. Ja nyt hän on 43v. vapaa kun me ollaan lennetty pesästä ja löytänyt elämänsä miehen . Eli jos oot kerran elämässä vaikka pidempään hieman "pohjilla" se ei tarkoita, että tuut olee siellä aina! Päinvastoin, se antaa potkua tehdä töitä menestyäkseen ja näyttää muille mihin susta on, tsemiä!