O
Odotan kannanottoa
Vieras
Mietin mistä johtunee seuraavanlainen luonteenpiirre..
Kyse on miehestä joka ei oikestaan koskaan sano kellekkään EI.. Omia lapsia lellii ja kaiken mitä he toivoo yrittää aina toteuttaa, tosin rahat ei anna kaikkeen myöden sillon vain osaa sanoa ei. Lapset saa mennä nukkumaan millon haluaa, tosin pyytelee iltaisin et voisitteko mennä jo mutta ei raaski pakottaa, makeaa ja karkkia he saavat jka päivä melkein. Uskoo aina lapsiaan kaikessa koska osaavat olla vakuuttavia. On paljon lasten kanssa ja jaksaa AINA olla kärsivällinen, ei koskaan suutu heille. Sama koskee myös muita ihmissuhteita, töissä vaikka huomaa itseensä kohdistuvia epäkohtia, ei valita tai sano juuri mistään, tekee kaiken kiltisti. Ystäviä hänellä on paljon, hän auttaa kaikkia ja antaa yleensä hyviä neuvoja vaikeuksissa oleville mutta jollain lailla myös huomaan että kilteyttään sanoo ihmisille sitä mitä he haluavat kuulla. Hän ei osaa perätä ja kuuluttaa omia oikeuksiaan vaan tyytyy siihen miten on, jos huomauttaa jostakin epäkohdasta niin hän tekee sen niin kiltillä ja kiertävällä tavalla ettei kukaan vaan loukkaantuisi häneen. Hän myös viljelee pieniä valkosia valheita jos sillä' estää ettei kellekkään tulee paha mieli. Mutta mutta, sitten hänessä on toinenkin puoli, sitä puolta hänessä en ole koskaan nähnyt mutta siitä olen vain kuulluut.. Sitten joskus harvoin hän räjähtää ja voi silloin vaikka lyödä raivossaan. Itse en ole kolmen vuoden aikana tätä puolta nähnyt.
Kysymykseni kuuluu että mikä tälläisen ihmisen saa käyttäytymään näin liian kiltisti. Minua se ärsyttää kun katselen sitä, joskus olen sisäisesti ihan raivon partaalla. Saan siitä myös itsesyytöksiä, olenko outo kun kiltteys näin häiritsee, olenko siis itse jotenkin sairas?? Kaikkea tulee mietittyä. Joskus taas olen varma että tuo ei ole normaalia ja olen monta kertaa sanonut ett paa lapset nukkumaan tai älä syötä karkkia jne.. ja olen joutunut vauvaamme 9 kk suojelemaan jo nyt lellimiseltä. Jos vauva itkee illalla ei halua nukkua vaikka on väsynyt, hän hakee sen pois koska ei sydän kestä kuunella itkua, minä vien vauvan takasin ja hän aika äkkiä myös nukahtaa kun huomaa ettei saa periksi. Nämä asiat voi tuntua pieniltä ja onkin sitä tän maailman suurten ongelmien seassa mutta haluaisin kuulla mielipiteitänne ???
Kyse on miehestä joka ei oikestaan koskaan sano kellekkään EI.. Omia lapsia lellii ja kaiken mitä he toivoo yrittää aina toteuttaa, tosin rahat ei anna kaikkeen myöden sillon vain osaa sanoa ei. Lapset saa mennä nukkumaan millon haluaa, tosin pyytelee iltaisin et voisitteko mennä jo mutta ei raaski pakottaa, makeaa ja karkkia he saavat jka päivä melkein. Uskoo aina lapsiaan kaikessa koska osaavat olla vakuuttavia. On paljon lasten kanssa ja jaksaa AINA olla kärsivällinen, ei koskaan suutu heille. Sama koskee myös muita ihmissuhteita, töissä vaikka huomaa itseensä kohdistuvia epäkohtia, ei valita tai sano juuri mistään, tekee kaiken kiltisti. Ystäviä hänellä on paljon, hän auttaa kaikkia ja antaa yleensä hyviä neuvoja vaikeuksissa oleville mutta jollain lailla myös huomaan että kilteyttään sanoo ihmisille sitä mitä he haluavat kuulla. Hän ei osaa perätä ja kuuluttaa omia oikeuksiaan vaan tyytyy siihen miten on, jos huomauttaa jostakin epäkohdasta niin hän tekee sen niin kiltillä ja kiertävällä tavalla ettei kukaan vaan loukkaantuisi häneen. Hän myös viljelee pieniä valkosia valheita jos sillä' estää ettei kellekkään tulee paha mieli. Mutta mutta, sitten hänessä on toinenkin puoli, sitä puolta hänessä en ole koskaan nähnyt mutta siitä olen vain kuulluut.. Sitten joskus harvoin hän räjähtää ja voi silloin vaikka lyödä raivossaan. Itse en ole kolmen vuoden aikana tätä puolta nähnyt.
Kysymykseni kuuluu että mikä tälläisen ihmisen saa käyttäytymään näin liian kiltisti. Minua se ärsyttää kun katselen sitä, joskus olen sisäisesti ihan raivon partaalla. Saan siitä myös itsesyytöksiä, olenko outo kun kiltteys näin häiritsee, olenko siis itse jotenkin sairas?? Kaikkea tulee mietittyä. Joskus taas olen varma että tuo ei ole normaalia ja olen monta kertaa sanonut ett paa lapset nukkumaan tai älä syötä karkkia jne.. ja olen joutunut vauvaamme 9 kk suojelemaan jo nyt lellimiseltä. Jos vauva itkee illalla ei halua nukkua vaikka on väsynyt, hän hakee sen pois koska ei sydän kestä kuunella itkua, minä vien vauvan takasin ja hän aika äkkiä myös nukahtaa kun huomaa ettei saa periksi. Nämä asiat voi tuntua pieniltä ja onkin sitä tän maailman suurten ongelmien seassa mutta haluaisin kuulla mielipiteitänne ???