kysymys isän ja lapsen tapaamisista yms.

No minä kyllä yleensä luen vain rivit, enkä välistä.. Mikähän siinä on että aina näissä tilanteissa on niin helppoa vetää tuo Katkeruus-sana peliin? Aika perkeleen vaikea sitä on olla tekemisissä jos mies ei edes halua olla. Lapselle kun ei tuo biologinen isyys meinaa paskan vertaa vaan se isä joka on siinä arjessa ja rakastaa kuin omaa lastaan. Tietenkin vanhempana sitä jo lapsikin miettii isyysasioita mutta turha tulla lässyttämään että parivuotiaille on "se oma biologinen isä" tärkein.

Kyllä mullakin vähä menee yli tuo vouhotus, että lapsella on oikeus isään jne.. kun jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, olipahan isä sitten millainen tahaansa. Ja lapsen biologinen isä on sitä tyyppiä, että kaikki pitää olla hänelle valmiiksi järjesteltyä, eli jos minä en näitä tapaamisa yms. käytännön asioita järjestele, saan vaan paskaa niskaani, etten muka anna lapsen tavata isäänsä, mutta kun se biologinen isä ei varmasti tikkua ristiin laita asian suhteen.

Voi, voi teiän kanssa!!!

Kyllä sitä lapsen eteen näkee vaivaa niinkin paljon, jotta järjestelee asiat valmiiksi jos lasten isä on niin saamaton ettei niitä järjestele. Eri asia tietenkin jos isä ei ollenkaan halua lastaan tavata. Kyllähän munkin lasten isä on ns. alkoholin suurkuluttaja (raja alkoholistin ja suurkuluttajan välillä on veteen piirretty viiva), mutta lasten tapaamiset hoitaa hyvin ja selvinpäin ( tämä asia kirjattiin tapaamissopimuksiin, että selvinpäin oltava muuten tulevat valvotut tapaamiset ja kertaakaan ei ole viinaa ottanut, eikä kyllä yhdessäolo aikanakaan lasten nähden juonu, baarit sitten kiinnostivat ja siksi erokin tuli...). Toinen juttu on mun oma veli, joka on tehnyt myös pikkurötöksiä ja ottaa viinaa aina kun mahdollista, mutta lasten kanssa tapaamiset ovat sujuneet hyvin...vaikka muuten voi mies ollakin saamaton nilkki niin jokaisella lapsella on oikeus biologiseen isään ja se on sitten isän moka jos on niin tyhmä ettei halua antaa itsestään mitään...

 

Asuttu erillään vuosia eri paikkakunnilla ja lopullinen ero kesänkorvalla sitten saatiin lopultakin aikaiseksi,isällä on tapaamisoikeudet lapsiin joka toinen viikonloppu sovitusti täällä meidän luonamme.
Tunne on ahdistava,olen kuin loukussa. Käytännössä olen ihan jokainen viikonloppu kotona lasten kanssa, lisäksi 24h. viikon jokainen vuorokausi lasten kanssa yksin. En koskaan pääse minnekkään yksin, odotan vain että lapset kasvavat ja joskus pääsen.
Isä kyllä pyrkii tulemaan sovitusti luoksemme mutta hän saapuu,istuu tietokoneella koko ajan tai muuten touhuilee ihan omiaan mitä hän kyllä mielestäni pystyisi tekemään yksin ollessaankin.
Lapsista hän ei välitä, lapset pyytävät välillä isää mukaan touhuihin. Aina hän kieltäytyy, isä ei jaksa.
Olenkin muodostanut mielipiteeni että hän saapuu vain ja yksin minä edelleen mielessä tänne, elätellen aina toiveita entisestä. Muutenkin hän elää menneissä, masentelee jne...
Hänen terveydellisistä syistä lapsia ei voi antaa viikonlopuiksi hänelle, eikä hän itsekkään heitä haluaisi, enkä antaisi.
Tuntuu että väsyn tähän systeemiin, kuin omaa elämää ei olisikaan ja kuitenkaan en voi enkä halua isältä kieltää lapsia. Hänellä on oikeus heihin mutta kun ei hän tänne tule lapsia katsomaan, tulee vain. Sitten usein tämä menee kinasteluksi ja hän lähteekin sitten samantien pois, nykyisellään käykin ihan satunnaisesti miten milloinkin. Viimeisen viikon aikana esim. on kahdesti käynyt päiväseltään muutaman tunnin ajan ja sen on istunut koneella, todennut mitä hän täällä tekee ja lähtenyt pois. On tullut ilmoittamattakkin vaikka olen sanonut että täytyy tietää milloin on tulossa, minullakin on oma uusi elämäni elettävänä.
Lapsille on ihan sama käykö hän vai ei, lapset eivät tunne isään minkäänlaisia siteitä.
Yhdessä ollessamme hän sulki lapset ulkopuolelleen eikä ole osallistunut heidän hoitamiseen taikka yleensäkkään millään tavalla lapsiin. En tiedä mikä tähän meidänkin systeemiin olisi ratkaisu, välillä toivon ettei tulisi enään ollenkaan.
Nämä eivät todellakaan ole yksinkertaisia asioita ja aina mene niinkuin paperille pannaan vaikka pitäisikin, ihmisluonteita on niin moneen.
Kai yritän tilannetta sietää toistaiseksi ja toivoa jonkinmoista helpotusta tulevaisuuteen...
:hug:

 

Edelliseen vielä...
Olen sanonut että kun eksä on käymässä voisin minä silloin ottaa omaa aikaa ja päästä käymään jossakin, tämä ei ole sopinut vaan hän ihan suuttuu.
Ei aijo enään tulla tai lähtee saman tien jos minä poistun johonki, silloin kun hän on kuulemma käymässä niin minun oitää olla läsnä ihan koko ajan!.
Arvatkaa vaan miten ahdistaa?

 

No tuommoinen päätökseen ihan heti kättelyssä. Ei sinun tarvitse kotiisi päästää. Jos haluaa olla lastensa kanssa niin sitten vaikka jossain leikkipuistossa tai jotain. Onhan niitä paikkoja, vaikka avoimia päiväkoteja tms. Minä en suostuisi että kotiini tultaisiin kyyläämään ja vakoilemaan eritoten jos ei vietä lasten kanssa yhtään aikaa.