kysymys isän ja lapsen tapaamisista yms.

Minulla vauva vielä masussa, mutta mieltäni askarruttaa isän ja pienen vauvan tapaamiset. ja isyystestiasiat...
Isä epäilee ettei ole lapsen isä ja tiedän että isyystesteissä menee jonkin aikaa ennenkuin vastaukset tulee. Voiko mennä niinkin kauan että ristiäisetkin ehtii sitä ennen olla?
No tärkein kysymys kuitenkin koskee tapaamisia eli kun vauva on pieni niin eikö se mene niin että isä käy täällä meidän kodissa tapaamassa lasta. Luin tuolta yyl.fi sivuilta noita ehtoja ja kun nyt kyseessä vielä reissuhommia tekevä mies niin hänellä ei ole vaihtoehtoja kuin viikonloppuisin käydä lastaan tapaamassa. Täytyykö mun siis olla aina joka viikonloppu lapsen kanssa kotona jotta isä pääsee lastaan tapaamaan?

 

Miten niin joka viikonloppu? Se on aivan miten asia sovitaan. Ja sillä isällä on oikeus nähdä lastaan vaikka tämä olisi minkä ikäinen tahansa, se on myös lapsen oikeus nähdä isäänsä.

 

Scarlett-79..no tottakai isällä ja lapsella oikeus tavata toisiaan. En mä nyt sitä meinannutkaan vaan että kun isä on reissuhommissa ja näkee harvoin muutenkin lastaan eli sen takia kysyin kyseistä asiaa. No parempi puhua sitten lastenvalvojan kanssa kun lapsi on syntynyt

 

Scarlett-79..no tottakai isällä ja lapsella oikeus tavata toisiaan. En mä nyt sitä meinannutkaan vaan että kun isä on reissuhommissa ja näkee harvoin muutenkin lastaan eli sen takia kysyin kyseistä asiaa. No parempi puhua sitten lastenvalvojan kanssa kun lapsi on syntynyt

Siellähän te sen sovitte ja on selvempää kun on asiat paperilla. Mutta aika monella on jokatoinen viikonloppu, se on kyllä aika vähän. Että kuinka siinä lapsi tutustuu isäänsä.

Sun kannalta vain ehkä hankalaa, että joka viikonloppu, koska sullahan saattaa olla menoa jonnekin eikä sitä jaksa aina kotona olla joka viikonloppu. Kun voihan olla esim. kyläilyä sukulaisten ja ystävien luona

 

älä yhtään hätäile mami, kyllä nuo asiat selviää varmasti! ihan pikkuvauva ei juuri tapaamisista tajua mitään mutta ne ovat tärkeitä paitsi isälle, vauvalle siinä mielessä että isä kiintyy pikkuiseen ja ottaa hänet "omakseen".
Vaikelta se ehkä tuntuu että mies jolla ei ole mitään tekemistä sinun kanssa tulee sinun ja vauvan kotiin. mutta sinä voit käväistä sillä välillä vaikka kaupassa tai kirjastossa.mutta molempien pitää olla siinä aikuisia. siis sinun kotiin ei tulla riitelemään tai epäilemään lapsen syntyperiä, siellä ei nuuskita vihjeitä uusista suhteista tai jäädä sovintoa hieromaan jos sitä ei haluta.
ihan pieni ei yökylään varmasti lähde. eikös se ohje ole että niin monta yötä kuin lapsella on vuosia?
ristiäiset voi pitää ihan hyvin vaikka puolivuotiaalle jos haluaa odotella isyysjuttuja selviksi.
muista hakea kaupungilta elatustuki siksi ajaksi kun isyyttä selvitellään. se maksetaan lapsen syntymää seuraavalta kuukaudelta.
voimia ja iloa ihanan mahan kanssa!!!

 

Kiitos! En tota elatustukiasiaa tajunnutkaan.Ajattelin joka tapauksessa soittaa lastenvalvojalle kun lapsi on syntynyt ja pyytää sinne aikaa mahdollisimman pian. Mua harmittaa tässä eniten se ettei isä ilmeisesti halua edes tavata lastaan ennenkuin isyysasia selvä. No katsotaan miten käy. Tottakai haluan että lapsella isä on ja he tutustuvat toisiinsa. Isä on tällä hetkellä todella ilkeä mua kohtaan ja itkeskelen täällä päivät pitkät..taidan olla vähän yliherkällä päällä. Kiitos! Koitan jaksella vielä muutaman viikon niin saan ihanan nyytin kainaloon.

 

Ja sitten ei enää itketä, vaan olo on kuin leijonaemolla, positiivisessa mielessä. Muista ettei se että teillä on yhteinen lapsi, oikeuta miestä käyttäytymään huonosti. Älä jää asian kanssa yksin vaan kerro esim jollekin sukulaiselle tai kaverille tilanteenne. Anna miehen puhua ja kiukutella, sillä ei ole ensi kuukausina mitään merkitystä. Ota selvää lastenvalvojalta tapaamiskuvioista, äläkä pelästy vaikka mies uhkailisi hakea yksinhuoltajuutta tms. Se ei tule onnistumaan. Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että alkukankeuden jälkeen saatte asiat rullaamaan niin että kaikilla on hyvä olla. Tsemiä :hug:

 

Kiitos! Toivotaan että asiat menee hyvin! Me ollaan tapailtu koko raskauden ajan ja nyt hän sitten ilmoitti että löytänyt kivan tytön ja että on halunnut multa vain seksiä eikä muuta ja haukkuu mua jne. No täytyy vaan pysyä vahvana lapsen takia. Vahinkohan tää raskaus oli ja mies ei lasta halua edelleenkään ja epäilee olevansa isä mutta kyllä vaan silti on seksiä halunnut raskaana olevalta naiselta. Uskomaton sika! Mä tahdoin pitää lapsen koska ei se olisi ollut mua tai lasta kohtaan oikein että tollasen kusipään takia häntä ei tähän maailmaan tehty. No en tiedä olinko kenties myös itsekäs..

 

mutta en kyllä hetkeäkään kadu että päätin lapsen pitää! hän myös sanoi että oonko tyhmä kun ehdoin tahdoin haluan yksinhuoltajaksi ja en koskaan tule miestä saamaan. No tämä hänen uusi tyttöystävänsäkin on yh, joten aika huvittavaa sinänsä!

 

pidä mielessäsi missä menee se raja jota ei saa ylittää. mikä on sinun asiasi. mikä tuntuu sinusta pahalta.

älä mene yhtään mukaan tuohon oletko tyhmä vai et. se ei toisen reisiä rappaa, saatko sinä miehiä vai et. ei se yh-äitinä olo nyt sentään mikään tuomio ole. et sinä muutu joksikin toiseksi ihmiseksi.

 

Olen ymmärtänyt että isän ja pienen vauvan tapaamiset toteutuvat niin, että yksittäinen päivä useasti viikossa, tai muutama tunti / pv, ja väh. kerran viikossa, mutta ei yökyläilyyn asti. Vauva olisi liian pieni liian pitkään eroon äidistä ja onhan siinä se imetyskin sitomassa,

Joku viisas on sanonut, että yöpoissaolot kotona ovat yö / ikävuosi, eli vuoden ikäinen saisi olla kerrallaan kotoa yötä pois vain 1 yön, en tiedä kuinka tiheästi, kerran kuussa??

 

Moi!
Meillä isi alkoi tavata lastaan, verikokeen ja isyydentunnustamisen jälkeen lapsen ollessa noin 3 kk:n ikäinen, kerran viikossa sunnuntaisin, muutaman tunnin kerrallaan ( 3- 5 h ). Ensimmäisen kerran tapaaminen oli täällä meillä, sitten tavattiin isin puolen mummilassa ja siitä eteenpäin lapsi ja isi viettivät yhteistä aikaa ilman minua. Meillä tämä ainakin toimi ja edesauttoi tytön ja isin tutustumista toisiinsa ja luottamuksellisen siteen syntymistä =)
Neidin täyttäessä vuoden tapaamiset alkoivat mennä niin, että joka toinen viikonloppu neiti oli yhden yön ( la-su) isin luona ja joka toinen vkonloppu tapasivat sunnuntaisin. Eli siis tapaamisia oli joka viikko. Tästä muutaman kuukauden jälkeen siirryttiin joka toinen koko vkonloppu systeemiin. Välillä neiti on myös viikolla muutaman tunnin isillään, jos mulla jotain menoja ja isillä työt antaa myöten.
Ite oon kyllä tosi tosi tyytyväinen, miten hyvin asiat meillä loppujen lopuksi meni ( odotin siis alusta alkaen yksin ) ja neitistäkin näkee, miten tykkää olla isin kanssa ja mielellään isin mukaan lähtee =) Tottakai ensimmäiset yökyläilyt jännitti, että mitenkähän menee, mutta meillä oli sovittu, että jos neitille kova ikävä tai itku tulee, niin isi tuo tytön kotia. Kertaakaan näin ei kyllä ole tarvinnut toimia.

Iloista odotusta ja asioillahan on tapana järjestyä =)

 

Mulla ja exällä on jo ennestään kaksi lasta, jotka ovat joka toinen vk.lppo ja väliviikolla yhden vuorokauden isällään. Erovauvamme syntyy syyskuussa ja sovittiin jo valmiiksi, että alussa lasten isä vierailee täällä ja kun imetys loppuu niin vauva menee sisarustensa mukana samat tapaamisajat kuin hekin.(aikasempia imetin yli puol vuotta) Kyllä se isä osaa lastaan hoitaa ihan samalla lailla kuin äitikin.Mutta jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee..

 

Olen ymmärtänyt että isän ja pienen vauvan tapaamiset toteutuvat niin, että yksittäinen päivä useasti viikossa, tai muutama tunti / pv, ja väh. kerran viikossa, mutta ei yökyläilyyn asti. Vauva olisi liian pieni liian pitkään eroon äidistä ja onhan siinä se imetyskin sitomassa,

Joku viisas on sanonut, että yöpoissaolot kotona ovat yö / ikävuosi, eli vuoden ikäinen saisi olla kerrallaan kotoa yötä pois vain 1 yön, en tiedä kuinka tiheästi, kerran kuussa??

Missähän niitä tapaamisia sitten toteutetaan, koska minä en ainakaan halua olla ex:n kanssa tekemisissä niin että hän tulisi minun kotiin lasta tapaamaan, enkä liioin voi antaa lasta ex:lle edes muutamaksi tunniksi, miten hän osaisi hoitaa vauvaa, jos ei ole koskaan ennen hoitanut.

Mites sinä sitten olet osannut hoitaa? Eiköhän meistä jokainen joudu sen opettelaan kun ensimmäisen lapsen saa vai kuinka?

 

Katja87 aiot siis ilmeisesti tehdä isyyden selvityksen?

 

tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleeni.. jos asia on tosiaan näin, että en voi "testamentata" lapseni huoltajuutta haluamalleni henkilölle, kallistun siihen että isyyden selvitystä ei näillä näkymin tehdä.. jos minä sattuisin kuolemaan ja lapsi joutuisi isälleen, joka ei lasta alunperinkään halunnut ja joka ei lasta tunne. .KAMALAA! :'(

 

Olen ymmärtänyt että isän ja pienen vauvan tapaamiset toteutuvat niin, että yksittäinen päivä useasti viikossa, tai muutama tunti / pv, ja väh. kerran viikossa, mutta ei yökyläilyyn asti. Vauva olisi liian pieni liian pitkään eroon äidistä ja onhan siinä se imetyskin sitomassa,

Joku viisas on sanonut, että yöpoissaolot kotona ovat yö / ikävuosi, eli vuoden ikäinen saisi olla kerrallaan kotoa yötä pois vain 1 yön, en tiedä kuinka tiheästi, kerran kuussa??

Missähän niitä tapaamisia sitten toteutetaan, koska minä en ainakaan halua olla ex:n kanssa tekemisissä niin että hän tulisi minun kotiin lasta tapaamaan, enkä liioin voi antaa lasta ex:lle edes muutamaksi tunniksi, miten hän osaisi hoitaa vauvaa, jos ei ole koskaan ennen hoitanut.

Kuules nyt katja!

Tapaamiset voidaan järjestää valvotusti jos on oikein hankala tilanne ja mikä on syy mikset halua olla exän kanssa tekemisissä. Ymmärrän väkivallan, alkoholismin tms. syyn, mutta viha ja katkeruus ovat sellaisia asioita jotka on suljettava pois mielestä, koska lapsi tarvitsee ja ansaitsee molemmat vanhemmat. On totta, että sua opastetaan neuvolassa lasten hoidossa ja kokemus on hyväksi, mutta ihan samalla tavoin sinä tai joku muu lapsen isän tuttu voi häntä opastaa ja hän oppii aivan varmasti. Toisekseen kaikki tulevat äidit eivät omaa kokemusta. Kyllä lapsi opettaa. Niin on opettanut munkin exää ja hyvin on selvinnyt. Olen hänestä erittäin ylpeäLapsellesi teet hallaa jos suljet hänen isän pois elämästä. Itsekkyys on pahasti silloin kun on kyse omista lapsista. Ja toisaalta voin omasta kokemuksesta kertoa kuinka vihasin äitiäni kun hän ei ollut isäni kanssa missään tekemisissä. Isä on toki alkoholisti, mutta valvotut tapaamiset yms. olisivat kyllä järjestyneet ja niitä kaipailen vieläkin vaikka ikää kohta 30 minulla.Jaksamisia sinulle, äläkä pahoita mieltäsi tästä, mutta minä aattelen lapsen parasta. Usko pois on se mullakin välillä ollut vaikeaa katella exän naamaa, mutta lapset auttaa jaksamaan...

 

Nyt Pinja puhit asiaa. Minulla on ihan samaa kokemusta että sitä miettii että pystyykö se isä hoitamaan sitä lasta kun ei ole kotona hoitanut. Se on sitten eri asia kun mies joutuu kahden lapsen kanssa. Kaikki sujuukin monien ihmetykseksi ihan hyvin.

Pitäisi olla aikuinen ja erottaa se oma viha siitä lapsen oikeudesta isäänsä. Se on niin hemmetin vaikeaa mutta kyllä se onnistuu

 

...

Meillä on kyllä tilanne niin päin, että MIES ei halua olla minun kanssani missään tekemisissä, että siinä ei kuules paljon minun itsekkyyden unohtamiset auta! Ja minä en ainakaan sattuneesta syystä tule olemaan se joka opastaa miestä lapsen hoidossa.
Mulla on uusi miesystävä, joten lapsen isä ei minun kotiini tule!

Mitä sinä sillä isällä ja isyystestillä sitten teet tai vaaditkaan? Haluat tämän miehen vastuuseen eli maksamaan elatusmaksuja?
Tapaaminen on lapsen oikeus, oikeus biologisiin vanhempiin, molempiin, myös isään. Jos isän roolia alkaa hoitamaan tämä nykyinen miesystäväsi, mihin kummaan siis tarvitset tätä oikeaa isää?

Miehen ei ole mikään pakko tavata lastaan, vaikka millainen tapaamissopimus olisi, mutta minusta on väärin laittaa (nuori) mies elinikäiseen velkavankeuteen elatusmaksujen muodossa.

En yhtään ihmettele ettei mies halua olla tekemisissä kanssasi..

 

kuulkaas jos mies on lapsen isä niin pitää sen vähintään ottaa taloudellinen vastuu kun lapsen on alulle laittanut,ihan sama sitte vaikka olisikin se isäpuoli.on se kumma ku isiä puolustellaan aina vaik olis just minkälainen ja ´jos nainen käyttäytyisi samalla tavalla niin se on ihan kauhea.typerää.ja joo musta suomessa pitäisi olla laki että lapsella olisi oikeus olla ja tavata isää.eikä niinku nykyään että isät voi jättäää kaiken vastuun äidille,,ja lapsenki oikeudet siinä jää.kumma ku äitien pitäisi olla vaan lasten kaa ja isät saa tehdä mitä vaan :x :/ :$ :|

 

kuulkaas jos mies on lapsen isä niin pitää sen vähintään ottaa taloudellinen vastuu kun lapsen on alulle laittanut,ihan sama sitte vaikka olisikin se isäpuoli.on se kumma ku isiä puolustellaan aina vaik olis just minkälainen ja ´jos nainen käyttäytyisi samalla tavalla niin se on ihan kauhea.typerää.ja joo musta suomessa pitäisi olla laki että lapsella olisi oikeus olla ja tavata isää.eikä niinku nykyään että isät voi jättäää kaiken vastuun äidille,,ja lapsenki oikeudet siinä jää.kumma ku äitien pitäisi olla vaan lasten kaa ja isät saa tehdä mitä vaan :x :/ :$ :|

Ja pitäisi olla laki, että äidit myös antavat isän tavata lapsiaan, luoda sudetta lapseen eikä kuten nykyään turhan usein, että isän rooli on vain maksaa elareita ja maksaa isompia kuluja lapsista, ja sitten ei muuta; äiti toivoo että isä häipyisi kankkulan kaivoon ja pois lapsen ja hänen elämästä, pilaamasta sitä.

Pitäisi olla laki, ettei oma katkeruus ja viha saa olla pilaamassa etävanhemman ja lasten suhdetta, eikä vastaavasti lähivanhemman ja lasten suhdetta.
Että aikuiset toimisi aikuismaisesti.
Pitäisi olla laki, että lastenvalvojat ja sosiaalitädit ja lastensuojelun hlö-kunta ei tuijottaisi sukupuolta, vaan ihmistä, vaikkapa henkilöitä A ja B, sen sijaan että nykyään katsotaan PAHA ISÄ, HYVÄ ÄITI, vaikka totuus olisi minkälainen.
Enkä puhu ap:sta tai Katjasta vaan ihan yleisesti.............

 

... eli kuinka paljon äidin olisi tehtävä asian mahdollistamiseksi?
Mun mielestä asia on niin, että ellei äiti tapaamista erikseen kiellä, niin silloin 'antaa' tavata.
Kai isälläkin jotain vastuuta on ?
Kai isänkin pitäisi olla aikuinen ja tehdä asian eteen jotain ?
Hommata tilat, aikaa, raha, kuskaukset , paikat jne jne ...
Vaikka kyseessä onkin mies ...
Eli en itse jaksa uskoa että miehen rukoilu, maanittelu, lepyttely,paapominen yms punaisen maton levittäminen herran jalkojen alla oikeasti saa aikaan pysyvää ja luotettavaa isyyttä. sitä mitä lapsi tarvitsee . Ihan turhee syyllistää äitiä tässä !!!!

Nainen voi synnyttää lapsen .
Nainen ei voi synnyttää isää.
Nainen ei voi tehdä isää .

Melkeinpä väittäisin, että aika harvoin nainen voi estääkään isyyttä.
Kyllä tässä äitinäkin joutuu ottamaan seuraavia asenteita lapsen asioita miettiessään ja järjestellessään - nöyryys, diplomaattisuus, aikuisuus, sopeutuminen, asioiden järjestely jne jne - isältä voisi vaatia ihan samaa .

Ja joo - minäkin olen jotain miehen kannalta mietiskellyt. Aivan toinen juttu miettiikö mies asiaa raskaana olevan , yksin vastuun kantavan ja kaikinpuolin heikommilla olevan naisen kannalta ? eipä tietenkään, eihän semmoista nyt voi mieheltä tai 'isältä' vaatia ?
Jotenkin toivoisin ettei seuraavan sukupolven pojista kasvateta samanmoisia - että poikana ja miehenä ei ole humaania vastuuta kanssaihmisistä , voi olla ihan miesten ja naisten luvalla avoimen itsekäs ja vastuuton - ja käyttää mieheyttä siihen perusteena ... nooooh - pojathan on poikia ...


Ja tämä scenario nyt on tietenkin enemmän siitä näkökulmasta - että alusta alaken 'isä' luistaa isän roolista , mutta enpä tiedä onko avioero scene niin erilainen...

t : papu & viola auroora RV 28

 

...

Mitä sinä sillä isällä ja isyystestillä sitten teet tai vaaditkaan? Haluat tämän miehen vastuuseen eli maksamaan elatusmaksuja?
Tapaaminen on lapsen oikeus, oikeus biologisiin vanhempiin, molempiin, myös isään. Jos isän roolia alkaa hoitamaan tämä nykyinen miesystäväsi, mihin kummaan siis tarvitset tätä oikeaa isää?

Miehen ei ole mikään pakko tavata lastaan, vaikka millainen tapaamissopimus olisi, mutta minusta on väärin laittaa (nuori) mies elinikäiseen velkavankeuteen elatusmaksujen muodossa.

En yhtään ihmettele ettei mies halua olla tekemisissä kanssasi..

[/quote]

Oletkohan sinä nyt ihan tosissasi? Ensin vaahtoat että pitää saada tavata ja sitten vaahtoat että miksi isyys tunnustetaa....että elinikäinen velkavankeus. Mies on jo tehnyt oman osansa eli ollut yhdynnässä ja jokainen normaalijärkinen tietää mitä siitä voi seurata. Minusta on kamalaa että sinä vertaat isyyttä velkavankeuteen. Jos sinä olet saattanut jonkun miehen tuollaiseen asemaan niin älä yleistä. Minä puolestani ihmettelen että miksi kukaan haluaisi olla sinunkaltaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.

 

Ja missähän vaiheessa minä olen sanonut etten anna isän tavata lastaan.
Lapsen isä elelee sellaista elämää, että majailee kaveriden nurkissa jne. vankilassa vähän väliä pikkurötöksistä jne.. Hän siis jätti minut, en minä häntä! Nimenomaan haluan että isä on tekemisissä lapsen kanssa, mutta sitä tässä mietiskelinkin, että mikähän olisi sellainen kaikkien kannalta hyvä vaihtoehto, kun tosiaan hän ei halua minun kotiinikaan tulla kun minulla on uusi miesystävä ja hänellä ei siis kotia ole.

Ei kannata mannaryyni ajatella asioita aina noin mustavalkoisesti, jos ei tiedä
asioiden taustoja. Ja missään vaiheessa en ole sanonut ettenkö antaisi miehen tavata lasta, päinvastoin, olen yrittänyt mietiskellä asiaa miehen kannalta.

Ei millään pahala katja, mutta kyllä rivien välistä lukee katkeruuden...ja niinkun sanoin niin tapaamiset valvotusti. Ota yhteyttä lastenvalvojaan niin tämäkin asia on pois päiväjärjestyksestä. Ihanteellisin tilannehan olisi, jos kaikki, myös uusi miesystävä ja lapsen biologinen isi istuisivat saman pöydän ääreen miettimään miten edetään, mutta jos lapsen isä ei halua kotiisi tulla niin sitten tapaamiset valvotusti.Kyllä kaikki järjestyy ja katkeruus, se lähtee sydämestä vain käsittelemällä asia ei työntämällä pois...

 

No minä kyllä yleensä luen vain rivit, enkä välistä.. Mikähän siinä on että aina näissä tilanteissa on niin helppoa vetää tuo Katkeruus-sana peliin? Aika perkeleen vaikea sitä on olla tekemisissä jos mies ei edes halua olla. Lapselle kun ei tuo biologinen isyys meinaa paskan vertaa vaan se isä joka on siinä arjessa ja rakastaa kuin omaa lastaan. Tietenkin vanhempana sitä jo lapsikin miettii isyysasioita mutta turha tulla lässyttämään että parivuotiaille on "se oma biologinen isä" tärkein.