Kysymys ei-uskossa oleville!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pakana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pakana

Vieras
Ärsyttääkö sinua, jos uskossa oleva kaveri tuputtaa omaa kantaansa ja näkemystään?
Mulla on eräs kaveri, joka kuuluu helluntaiseurakuntaan. Aluksi asialla ei ollut mitään väliä, mutta nyt kun ollaan pitempään tunnettu, olen alkanut vaistoamaan hänestä kuinka huono ja pakanallinen ihminen olen, koska en usko.
Mistään uskon asioista ei voi vitsailla (tarkoituksena ei ole pilkata ketään uskovaa, vaan esim. kerran naurahdin kun kerroin että lapsi oli laulanut pk:ssa oppimiaan virsiä istuessaa kakalla :D Kaveri tuumasi tympeänä, että moinen tekisi hyvää itse kullekin...) ja oikeastaan muutenkin vitsit alkavat olla vähissä. Hän ei hyväksy avioeroa, iltamia tyttökavereiden kanssa tms.

Kurja juttu, meillä oli aluksi niin mukavaa :(
 
Hm. Ei tuo uskovaisuudesta johdu, kaverisi on ehkä muuten vaan vähän tosikko tai kireä.

Joskus on myös niin, että uskomaton ihminen tuntee syyllisyyttä, vaikka se toinen ei koskaan sano tai syyllistä, mutta ei ehkä tässä tapauksessa. Sori kun vastasin kun olen uskovainen, mutta mua harmittas, jos pitäs koko aika olla varpaillaan ja kaveri hymähtelis ja ois hirveen tosikko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Hm. Ei tuo uskovaisuudesta johdu, kaverisi on ehkä muuten vaan vähän tosikko tai kireä.

Joskus on myös niin, että uskomaton ihminen tuntee syyllisyyttä, vaikka se toinen ei koskaan sano tai syyllistä, mutta ei ehkä tässä tapauksessa. Sori kun vastasin kun olen uskovainen, mutta mua harmittas, jos pitäs koko aika olla varpaillaan ja kaveri hymähtelis ja ois hirveen tosikko.

Luulen, että johtuu juurikin uskosta tai siis vakaumuksestaan. Kyseinen ihminen tykkää hirveästi puhua uskon asioista ja se kieltämättä välillä ihan ahdistaa :(
 
Ärsyttäisi. Ehkä juuri siksi mun tuttavapiirissä ei noita ole.

Mutta voisitko sanoa hänelle suoraan nätisti, että "arvostan sinua kovasti ja meillä on kivaa, mutta tuo on loukkaavaa. Minä en tule kääntymään ikinä"? Mä alkaisin varmaan käännyttämään sitä tyyppiä ateistiksi. Mä en voi käsittää miten muuten älykkääät ihmiset uskoo sellaiseen paskaan....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Hm. Ei tuo uskovaisuudesta johdu, kaverisi on ehkä muuten vaan vähän tosikko tai kireä.

Joskus on myös niin, että uskomaton ihminen tuntee syyllisyyttä, vaikka se toinen ei koskaan sano tai syyllistä, mutta ei ehkä tässä tapauksessa. Sori kun vastasin kun olen uskovainen, mutta mua harmittas, jos pitäs koko aika olla varpaillaan ja kaveri hymähtelis ja ois hirveen tosikko.

Luulen, että johtuu juurikin uskosta tai siis vakaumuksestaan. Kyseinen ihminen tykkää hirveästi puhua uskon asioista ja se kieltämättä välillä ihan ahdistaa :(


Mut jos se sama kaveri ois ateisti, niin se puhuis siitä ja olis sen kanssa niin tosissaan ettei tosikaan. Siis tarkotan, että jos vanne kiristää, niin se kiristää. Meillä seurakunnassa kauheen kiva porukka, eikä vanne kiristä. Semmonen kireys ja tosikkomaisuus on todella ahdistavaa.

Esim. jos mä en hyväksy yhden yön juttuja, niin voin olla kaveri jonkun kanssa, jolle semmoset on arkipäivää, koska se ei vaan oo mun asia. Samaten joku, jonka mielestä on naurettavaa rukoilla, voi olla mun kaveri, koska asia ei sille kuulu. vaikka se pitäs sitä juttuu tyhmänä, niin se ei käyttäydy niin, et pitäs mua tyhmänä. Juunou.
 
Riippuu esitystavasta. Olen lupautunut menemään jonnekin suhen tilaisuuteenkin, kun nätisti pyydettiin. Tuputtaminen, saarnaaminen ja tuomitseminen nyppii aina, mutta asiat voi esittää monella tavoin.
 
Oon sanonu että:"Meillä molemmilla on oma elämänkatsomuksemme ja vakaamuksemme, ja hyvä niin. Kunnioitetaan sitä, eikä tuputeta omaa". Tää on ollut hyvä ja toimiva juttu. Jokainen uskoo johonkin, vaikka sitten lääkäriin tai poliisiin.
 

Yhteistyössä