Kysymys äideille, joiden vauvat supertyytyväisiä eivätkä juuri koskaan itke!!

[mustikkainen]

Kuinka vähän teillä itketään ja mistä syystä? Imetättekö? Missä ja miten teillä nukutaan? Mitäs puuhastelette kotosalla? Käytättekö liinaa / reppua? Onko vauvaa helppo tulkita?

Meille sattui supertyytyväinen vauva. Sairaalassakaan ei paljoa itkenyt.
Ei itkenyt koskaan yöllä, nukkui vieressäni ja heräsi parin tunnin välein tissille muutamaksi minsaksi. Heräsin herkkäunisena helposti vauvan tissinhamuamiseen ja lykkäsin tissin suuhun, ennenkuin itku olisi tullut. Päivisin viihtyi hetken yksin, mutta muutaan minsan kuluttua alkoi pieni kitinä, joten käytännössä vauvaa kannettiin liinassa ja sylissä ekat 9 kk, viihtyi siinä hyvin ja säästyttiin turhilta itkuilta. Sai olla myös itsekseen vähän aikaa, mutta heti kun osoitti syliinhaluamisen merkkejä, otettiin syliin. Nälkäeleitä näytti selkeästi (kielen ulos työntäminen, nyrkin suuhun laitto, päänkääntö sivulle ja suun aukominen), ruokittiin ennen itkua. En koskaan saanut tietää, miltä nälkäitku kuulostaa. Meillä oikeasti meni ensimmäiset kuukaudet niin, että ei montaa kertaa itkenyt. Ei ollut koskaan kipeänä eikä ollut vatsavaivoja. Pienestä kitinästä oli jo helppo keksiä, mikä on vialla. Onko muilla ollut näin vähäitkuista vauvaa?

 

[Lilii lisänimetön]

Meillä etenkään tuo nuorimmainen ei ole itkenyt juuri koskaan.

Nukkui yöt läpi 5-viikkoisesta.
Täysimetin 6kk.
Soseita ja sittemmin ruokia syö kaikkea hyvällä halulla.
Oleiltiin vauva-aika enimmäkseen kotona ja kotipihalla (muitakin lapsiperheitä seurana).
Isoveli osaviikkoisena päiväkodissa, joten myös hiljaisuutta ja rauhaa osui päiviin.

Pelästyin ekaa kunnon itkua, kun isoveli kopautti vauvaa kammalla päähän kun vauva oli noin 5kk. Nälkää tai väsymystä ei ole koskaan itkenyt.

En kantanut liinassa enkä muutenkaan. Ulkona rattaissa, kotona viihtyi lattialla.

 

[Pirullinen]

Meidän poika oli kanssa iloinen vauva, ei koskenut vatsaan eikä ollut muitakaan ongelmia.

Heppu söi korviketta, ei huolinut tuttia. Oli lattialla tai sitterissä tyytyväisenä lelujensa kanssa. Taisi olla koko vauva-aikana 2 yötä kun itki yöllä, muuten vaan söi ja nukkui (omassa huoneessaan 1kk alkaen).

 

[umbrella-]

Ei meillä ole kumpikaan lapsista ollut vauvaiässä itkuisia ja ovat nukkuneetkin hyvin. Tästä syystä oon lähinnä vetänyt johtopäätöksen, etteivät vauvat itke ellei heillä ole jotain vaivaa eli eivät ne nyt ihan turhaan itkeskelekään.

 

[mustikkainen]

Niin lisäkysymys, oletteko menneet vauvantahdissa ekat kuukaudet?

Me annettiin nukkua kun nukkui, valvoa kun valvottaa jne. Toki jos öisin valvoi, niin maattiin pimeässä huoneessa eikä leikitty. Mentiin ekat 4 kk käytännössä ihan vauvantahtisesti vauvaa kuuntelemalla ilman yhtään mitään kelloon katsomisia ja rytmitysyrityksiä.

 

[La vida es un destino]

Ei meilläkään paljon vauvana itkeskelty mut nyt isompana sit kiukutellaan senkin edestä..

 

[umbrella-]

Niin lisäkysymys, oletteko menneet vauvantahdissa ekat kuukaudet?

Me annettiin nukkua kun nukkui, valvoa kun valvottaa jne. Toki jos öisin valvoi, niin maattiin pimeässä huoneessa eikä leikitty. Mentiin ekat 4 kk käytännössä ihan vauvantahtisesti vauvaa kuuntelemalla ilman yhtään mitään kelloon katsomisia ja rytmitysyrityksiä.

Joo, siis ehdottomasti. Mä en ole ikinä käsittänyt miks esim. nukkuvaa vauvaa pitää herättää.
Enkä mä ole ikinä yrittänyt lapsia rytmittää, vaan lapsen omaa rytmiä kuunnellen on se päivän rytmi muodostunut.

 

[umbrella-]

Ei meilläkään paljon vauvana itkeskelty mut nyt isompana sit kiukutellaan senkin edestä..

Jep, juuri näin =)

 

[vieras]

Esikoinen itki noitten kolmen nuoremman sisaruksen edestä vissiin! KOska nuo kolme seuraavaa on olleet just tuollaisia "supertyytyväisiä", eipä itkua ole kuulunut, jos on saanut ruokaa ja unta sopivassa suhteessa!
Meilläkin liina jäi lähinnä kaapitäytteeksi, vaunuissa tai sitterissä/lattialla ovat viihtyneet.
Mut onhan nuo kaikki kasvaessaan oppineet itkemäänkin

 

[Pirullinen]

Mentiin omassa tahdissa, johon vauva sopeutui heti laitokselta. Kai se sit on vauvan tahtisuutta Kun laitettiin tiettyyn aikaan alusta asti unille niin niillä mentiikin sit koko vauva-aika, tyytyväisinä niin vauva kuin vanhemmatkin.

 

[neljänäippä]

Niin lisäkysymys, oletteko menneet vauvantahdissa ekat kuukaudet?

Me annettiin nukkua kun nukkui, valvoa kun valvottaa jne. Toki jos öisin valvoi, niin maattiin pimeässä huoneessa eikä leikitty. Mentiin ekat 4 kk käytännössä ihan vauvantahtisesti vauvaa kuuntelemalla ilman yhtään mitään kelloon katsomisia ja rytmitysyrityksiä.

Joo, siis ehdottomasti. Mä en ole ikinä käsittänyt miks esim. nukkuvaa vauvaa pitää herättää.
Enkä mä ole ikinä yrittänyt lapsia rytmittää, vaan lapsen omaa rytmiä kuunnellen on se päivän rytmi muodostunut.

Toi onnistuu toki esikosien kanssa, mut kun perheessä on muitakin lapsia KEVYT rytmittäminen on meillä ainakin tullut kuin itsestään. Eli yöllä nukutaan ja ollaan hiljaa, että koululaiset saa nukkua ja aamulla heräillään kaikki vauvaa myöten 8-9 maissa viim.
En mäkään vauvaa oo varsinaisesti herätellyt, mut kyllä noi kaks nuorinta onvat "oppineet" aika selkeän rytmin jo tuossa 3-4kk iässä. Tietenkin muuttuvahan tuo vauvan rytmi on ja sitä kunnioittean, mut myös perheen muita lapsia kunnioittaen mennään meillä!

 

[mun muru]

Onneksi olkoon. :heart:
Minulla myös ns. "supertyytyväinen" lapsi.
Naurannut paljon jo 1,5kk iästä ( äänetöntä suu ammollaan naurua ), leikimme monta kertaa päivässä, laulan aika usein lapselle, katsomme silmiin toisiamme jo yli kuukauden ja hymyilelle, kerron vauvalle mitä ympärillä tapahtuu, juttelen lirkutellen, hieron vauvan pari kertaa päivässä, paijailen, ihailen ja nukumme vauva välissä sängyssä.

"Nälkäeleitä näytti selkeästi (kielen ulos työntäminen, nyrkin suuhun laitto, päänkääntö sivulle ja suun aukominen), ruokittiin ennen itkua"

peesi tuolle.

Tulkitsen vauvaa helposti haluaako ruokaa tai jotain muuta.

Pienet itkut tulee siitä kun joskus valvomme vieraassa paikassa tai vien vauvan sänkyyn ennen itseäni. Itku loppuu kun saa maitoa. Joskus maha selkeästi ollut vähän kipeä ja siihenkin lohturinta tai mahalääke auttanut.

Itkua päivässä 0 min - 5min

 

[Lilii lisänimetön]

Vauvantahdissa mentiin, ei tarvinnut miettiä kun tuo tosiaan nukkui 8h yössä 5-viikkoisesta alkaen. Päivät imetin 2-4 h välein, miten sattui rinnat painamaan tai vauva olemaan hereillä. En odottanut nälkäitkua kertaakaan.

 

[tyytyväiset lapset]

Molemmat ovat olleet perustyyväisiä vauvoina. Nukkuneet alusta asti omassa sängyssä, ensimmäinen aina omassa huoneessa, toinen vanhempien vieressä alkukuukaudet ja sen jälkeen siskon kanssa samassa huoneessa. Molemmat täysimetyksellä 4,5kk, sen jälkeen aloittaneet soseet tosi innokkaasti ja syöneet lähes aika tosi hyvin ja reippaasti, mitä vain.
Molempien kanssa olen käynyt paljon kodin ulkopuolella, tapaamassa toisia vauvoja perhekahviloissa ums. Ovat viihtyneet aina hyvin itsekseen lattialla, ja kun lähtivät liikkeelle, eivät ole edes juurikaan sylissä viihtyneet. Uhmaiässä ovat alkaneet ne kunnon raivoamiset...

 

[Kimalle84]

En nyt tiedä voiko sanoa että tuo olisi superhelppo ollut, mutta helppo jokatapauksessa. Enemmän ollut kitisijä kuin itkijä, vatsavaivoja oli ihan alussa mutta ne lähtivät cuplatonin käytön myötä.

Meillä on korvikkeella menty viisiviikkoisesta asti, liikutaan kuin liikutaan, pikkukaveri nukkuu missä vain, ei säikähdä koviakaan ääniä vaikka koti onkin tosi rauhallinen (itse inhoan jos musiikki tms. pauhaa päällä koko päivän). Alusta asti nukkunut 9 tuntia putkeen yöunta, hampaiden puhjetessa, saattanut herätä syömään myös yöllä.. Mutta niitäkään ei kovin ole itkenyt. Kotona yöt nukutaan omassa sängyssä, päikkärit joko äidin kainalossa isossa sängyssä tai parvekkeella kärdeissä..

Alkukuukaudet mentiin aika pitkälti vauvantahtisesti, eikä vauva ole joutunutkaan itkemään "turhaan". Jos nukkuu parvekkeella ja herää, niin vaunuista kuuluu vain "ää?" ja silloin jo yleensä otan vauvan sisälle, jos en ensimmäistä ilmoitusta huomaa niin kälättelee vaan, tietää ettei joudu huutamaan päästäkseen sisälle, tulen aina heti kun kuulen että pikkuinen on hereillä.

 

[isoäiti mölykylästä]

mun lapset ei ole koskaan itkeskelleet paljonkaan eikä muuten vaan. jos on itketty, on siihen ollut oikea syy, esim. nälkä tai isommalla sattunut haaveri. perhepedissä meillä on nukuttu.

 

[mustikkainen]

Meillä itki tosiaan ekan 3 kk aikana ehkä 5 erillistä kertaa, nekin vain muutamia minuutteja kestoltaan. Vauva oli supertyytyväisen oloinen ja osasi "viittoa" ja elehtiä mitä tarvitsi. Jo sairaalassa opastettiin, että vauvan nälkäitku on jo myöhästynyt reagointi vanhemmilta, jokainen vauva näyttää nälkäeleitä ennen itkua ja niihin tulee vastata. Alkoi hymyillä ennenkuin täytti 3viikkoa ja alkoi nauraa ääneen reilu 2 kk ikäisenä.
Nyt uhmaiässä itkee kyllä joka päivä vähäsen.

 

[umbrella-]

Niin lisäkysymys, oletteko menneet vauvantahdissa ekat kuukaudet?

Me annettiin nukkua kun nukkui, valvoa kun valvottaa jne. Toki jos öisin valvoi, niin maattiin pimeässä huoneessa eikä leikitty. Mentiin ekat 4 kk käytännössä ihan vauvantahtisesti vauvaa kuuntelemalla ilman yhtään mitään kelloon katsomisia ja rytmitysyrityksiä.

Joo, siis ehdottomasti. Mä en ole ikinä käsittänyt miks esim. nukkuvaa vauvaa pitää herättää.
Enkä mä ole ikinä yrittänyt lapsia rytmittää, vaan lapsen omaa rytmiä kuunnellen on se päivän rytmi muodostunut.

Toi onnistuu toki esikosien kanssa, mut kun perheessä on muitakin lapsia KEVYT rytmittäminen on meillä ainakin tullut kuin itsestään. Eli yöllä nukutaan ja ollaan hiljaa, että koululaiset saa nukkua ja aamulla heräillään kaikki vauvaa myöten 8-9 maissa viim.
En mäkään vauvaa oo varsinaisesti herätellyt, mut kyllä noi kaks nuorinta onvat "oppineet" aika selkeän rytmin jo tuossa 3-4kk iässä. Tietenkin muuttuvahan tuo vauvan rytmi on ja sitä kunnioittean, mut myös perheen muita lapsia kunnioittaen mennään meillä!

No, meillä on kaksi lasta ja molemen kanssa kyllä näin ollaan menty. Toki varmaan 6-vuoden ikärokin vaikutti, eli kun ei ole ollut kahta pientä kerrallaan nin on voinut elää sen vauvan rytmin mukaan. Toisekseen,kun kuopuskaan ei ollut yökukkuja niin ei sen takia pitänyt yrittää muokata unirytmiä.

Ja rytmistä siis sen verran , että kuten sanoin sen vauvan rytmin mukaan on menty, ja heillä on molemmilla tosi selkeä rytmi ollutkin jota sitten ollaan noudatettu. Ei se tarkoita sitä, että jos vauaa ei rytmitä niin päivät menis täysin sekavasti ilman rytmejä. Mä kun kuitenkn uskon paljolti siihen, että ne rutiinit ja rytmitjuuri tuo vauvalle ja isommallekin sitä turvallisuutta,joten niistä ollaan pidetty tosi tiukasti kiinni, mutta siis sen rytmin saneli vauvan oma rytmi ei meidän aikuisten rytmitys. Sitä tässä ajoin takaa.

 

[vieras]

nosto

 

[v]

Meillä on jo toinen vähäitkuinen vauva. Yöllä ei ole itkenyt kumpikaan, heräsin aina ennen kun ehti nälkä huutoon asti. Vauva nukkui pinnasängyssä n. metrin päässä.

Liinassa eivät ole koskaan olleet, välillä kantelen ja pidän sylissä, muuten ne ovat seuranneet lattialta tai sitteristä touhuja. Leikin myös paljon vauvana niitten kanssa.

Imetän päivällä kun alkaa pieni kitinä, yöt tietysti vauvan tahdissa, miksi ihmeessä pitäisi vauvaa herättää syömään? Vähän molemmat itkeneet/kitisseet väsyneenä, sitten vaan laittaa nukkumaan. Molemmat on heränneet niin, että avaavat vaan silmät ja ihmettelevät. Eivät koskaan ole heränneet itkemään. Sitten jos en kohta huomaa hakea herännyttä pois, alkaa sieltä jotain jokeltelua kuulua.

Niin ja kyllä toi vanhempi nyt jo itkee/kiukkuaa harva se päivä...

 

[kahden äiti]

Meidän esikoinen oli vauvana ihan naurettavan helppo lapsi. Nukahti itekseen, nukkui yöt läpi tosi pienestä asti, söi kaiken mitä tarjottiin, leikki tyytyväisenä yksin tai muiden kanssa, nauro paljon ja itki vähän. Kuopus nukkuu huonommin, pitää aina nukuttaa uneen asti, syö nirsommin ja vaatii enemmän viihdytystä. Valtavan ihania lapsia molemmat!

Se mitä me tästä opittiin on se, että ei kannata ihan hirveästi ylpistyä siitä, kun vauva on helppo ja tyytyväinen. Ihan samalla kasvatuksella kun tulee kovin erilaisia lapsia. Vauva ei ole mikään tabula rasa, kyllä se syntyy ihan omalla persoonallisuudellaan varustettuna

 

[vieras]

Kait se vauvan temperamentti ja perusluonne myös vaikuttaa asiaan. Meillä mentiin vauvantahtisesti, imetin pitkään, vauva sai nukkua rauhassa aina kun nukutti jne. Siitä huolimatta on aina ollut kitisijä ja rutisija, ei varsinaisesti itkuinen. Oikea sylikissa ollut aina, vaatinut huomiota ja viihdytystä. Nyt 1,5v iässä on edelleen huomionkipeä, hermot menee pinemmästäkin vastoinkäymisestä, "komentaa" meitä vanhempia ihan koko ajan jne. Osaa tietysti olla ihanan aurinkoinenkin sille päälle sattuessaan.
Eli aina ei vauvan itkuisuus merkitse sitä, että hoidossa olisi jotain "vikaa" tai vanhemmat eivät osaisi tulkita lapsensa tarpeita.

 

[Axxz]

Meidän esikoinen oli vauvana ihan naurettavan helppo lapsi. Nukahti itekseen, nukkui yöt läpi tosi pienestä asti, söi kaiken mitä tarjottiin, leikki tyytyväisenä yksin tai muiden kanssa, nauro paljon ja itki vähän. Kuopus nukkuu huonommin, pitää aina nukuttaa uneen asti, syö nirsommin ja vaatii enemmän viihdytystä. Valtavan ihania lapsia molemmat!

Se mitä me tästä opittiin on se, että ei kannata ihan hirveästi ylpistyä siitä, kun vauva on helppo ja tyytyväinen. Ihan samalla kasvatuksella kun tulee kovin erilaisia lapsia. Vauva ei ole mikään tabula rasa, kyllä se syntyy ihan omalla persoonallisuudellaan varustettuna

Meillä juuri samoin, eka lapsi oli helpompi, ja toinen itki, vaikka teki mitä... Lapsentahtisesti edetty oikeastaan eka vuosi molempien kanssa. Jo syntymän jälkeen huomasi, miten toinen oli erilainen. Sen sijaan taaperona kakkonen on ollut helpompi ja "yksoikoisempi" (poika) ja vähäitkuinen esikoinen on taaperona kiukutellut ja uhmaillut enemmän (tyttö).

Mutta ihanaa, että vähäitkuisiakin vauvoja on! Nauttikaa heistä!

 

[vieras]

nosto

 

[vieras]

nosto