Kysymyksiä isyyden tunnustamisesta...

Tulikohan tämä nyt oikealle alueelle..? No, täältä toivottavasti löytyy asiasta jotain tietäviä. Kyselen siis ystäväni puolesta, toivottavasti joku osaisi neuvoa

Tilanne on siis se, että ystävälläni on ollut juttua erään miehen kanssa, minkä seurauksena ystäväni odottaa nyt tälle miehelle lasta. He eivät siis ole avio- tai edes avoliitossa, mutta ystäväni haluaisi kuitenkin myös miehen osallistuvan lapsen elatukseen. Mies ei kuitenkaan halua tunnustaa isyyttään eikä olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Raskauden alkaessa ystävälläni ei ole ollut muita seksikumppaneita, joten hän on varma miehen isyydestä.

Mikä siis on tilanne, voidaanko mies "pakottaa" ryhtymään lapsen toiseksi huoltajaksi esimerkiksi oikeusteitse? Tarvitaanko isyystestin tekemiseen miehen suostumus? Vai pitääkö miehen aina vapaaehtoisesti haluta tunnustaa isyytensä?

 

No siis en kyllä ole täysin varma, mutta jos järjellä ajattelen niin kyllähän miehelläkin pitää ottaa vastuu teoistaan! eihän se ystäväsi ole voinut yksin tulla raskaaksi. ainahan siihen kaksi tarvitaan ;D eli kyllä hänelle velvotteita pitäisi tulla ja kyllähän tollaisessa tapauksessa isyystesti on välttämätön vaikkei isä "ehdokas" sitä haluaisi.. siis tämä vaan arvaus. en kyllä ole ihan täysin varma lastenvalvojahan siihenkin asiaan parhaiten osaa vastauksen sanoa. sitten tietenkin olisi vähän eri juttu jos isä olisi joku random yhenillan tapaus josta ei olisi mitään tietoja

 

Luulen että pakottaminen voi ajaa lapsen kannalta vain huonompaan tilanteeseen. Ajan kanssa isän kanta voi muuttua jos saa aikaa totutella tilanteeseen ja ajatuksiin. Tosin en tiedä mikä kulloinkin on paras vaihtoehto.

 

Haastetta menemään niin monesti, että kyllästyy maksamaan oikeuden sakkoja ja tulee halvemmaksi maksaa elatusapua.

 

Okei mulla on päinvastainen kysymys. Jos tiedät kuka on lapsen isä ja et halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, -edes elatusmaksujen merkeissä. Voiko isä vaatia testiä, onko äidin pakko suostua siihen? Koska pelkään että isä saattaisi vaatia tapaamisoikeutta testilla.

 

Isyyden voi saada oikeusteitse, jos äiti ei sitä vapaaehtoisesti tunnusta. Lapsella on oikeus isään, ja se suhde voi olla todella tärkeä. Itsekin meinasin olla tunnustamatta lapsen isän isyyttä, koska hän oli eri kulttuurista. Onneksi heräsin ajoissa. Lapsi on ihan erilainen kun on suhde molempiin vanhempiin.

Se on oikeasti itsekkyyttä, jos ei sen takia tunnusta isyyttä ettei halua olla missään tekemisissä. Se on vaikeaa hyväksyä tapahtunutta ja toista ihmistä, mutta jos on päättänyt tehdä lapsen, niin pitäisi kantaa myös seuraukset. Ellei isää voida todeta suoranaisesti väkivaltaiseksi tai runsaasti päihde-tai huumeongelmaiseksi tms. niin ei ole mitään syytä miksei olisi lapsen etu että on suhde myös isään. Ei vanhempien tarvitse pitää toisistaan, mutta yhteistyökyky täytyisi mielestäni löytyä ja lapsen laittaminen etusijalle. Omat tunteet voi käydä läpi sitten vaikka terapiassa tai laittaa siksi aikaa syrjään kun on tapaamisia tms.