Meillä on 8 kk vanha poika, joka on aina ollut melko huono nukkumaan: päikkärit ovat lyhyehköjä, ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, heräilee öisin usein (varsinkin silloin kun en ole itse vielä nukkumassa), ei nukahda kuin tissille jne. Yöt ja varsinkin iltojen omanajanpuute on käynyt sen verran rasittavaksi, että päätimme tehdä asialle jotain.
Aloitimme n. 1,5 kk sitten tissiuniassosiaation vähentämisen Pantleyn hellällä irroitusmenetelmällä eli otan tissin pois suusta ennen kuin nukahtaa. Nyt se toimii jo varsin hyvin ja useimmiten vauva irroittaa otteen itsestään.
Seuraavaksi n. 3 viikkoa sitten yritimme soveltaa Pantleyn muita ohjeita. Tämä kaatui siihen, etten yksinkertaisesti kykene kirjaamaan 15 kertaa yössä, moneltako on herännyt, kauan valvonut jne. Muita ohjeita sovellamme kyllä edelleen eli päivärytmi on suunnilleen vakio (vaihtelee kyllä heräämisajankohdasta riippuen), yritämme saada vauvan nukkumaan hyvät päiväunet, yritämme saada vauvan syömään päivällä hyvin (tämä toimii päivästä riippuen kohtalaisesti tai huonosti), nukkumaanmenorutiinit on vakiot, vauvalla on unilelu jne. Näillä ei ole ollut vaikutusta heräilyjen määrään eli vauva herää edelleen n. 8-17 kertaa yössä.
Viikko sitten aloitimme tassuttelu-unikoulun eli kun herää itkien, laitamme käden mahan/kyljen päälle; jos se ei auta, silitämme; jos silittely ei auta, otamme syliin ja jos sekään ei auta, kannamme sylissä jonkin aikaa. Emme puhu mitään, mutta aika usein olen laulanut, jos muut konstit itsessään eivät ole auttaneet. Useimmiten rauhoittuu ja nukahtaa joillakin näistä keinoista 2-45 min päästä. Yritämme ottaa käden pois ennen kuin nukahtaa, mutta välillä ehtii nukahtaa tassun alle ja silloin emme kyllä ole herättäneet uudestaan.
Joskus kuitenkaan mikään ei auta ja itkee joko jatkuvaa, hysteeristä huutoa tai sitten katkonaisempaa, mutta kuitenkin voimakasta itkua. Näissä tapauksissa olen luovuttanut viimeistään tunnin jälkeen ja imettänyt. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että saisi maitoa korkeintaan kolmen tunnin välein, mutta aina tämä ei ole pitänyt, koska en vain ole jaksanut huutoa niin kauan. Vauva tuntuu yöllä oikeasti nälkäiseltä ja syö ahnaasti, kun saa tissiä. Tämä syöttämisasia on kuitenkin todennäköisesti kompastuskivi meidän unikoulussa eli pitäisikö kuitenkin lopettaa syötöt kokonaan tai rajoittaa niitä yhteen? Oppiiko vauva kuinka nopeasti syömään päivällä enemmän, jos ei saa yöllä ruokaa? Miten sitä huutoa kestää ja jääkö siitä vauvalle traumoja?
Vaihtoehdot ovat nähdäkseni seuraavat. Mikä/mitkä näistä olisi parhat vaihtoehdot? Odotukset ovat realistiset; olisin erittäin tyytyväinen, jos pojan saisi nukkumaan "kokonaisia öitä" vaikka parilla syötöllä ja parilla tassuttelulla.
1) Jatkamme nykyisellään: vauva heräilee n. 8-15 krt yössä, joista n. 3-4 krt saa maitoa ja muulloin tassutellaan uneen. Tilanne tällä hetkellä siedettävä, mutta viimeistään parin kuukauden päästä asiaan on saatava muutos. En ihan usko siihen ihmeeseen, että yöunet parantuisivat itsestään, vaikkei sekään kai mahdotonta ole.
2) Lopetamme yösyötöt kokonaan (tai rajoitamme niitä yhteen): mitäs sitten, kun vauva huutaa vaan eikä rauhoitu tassuttelulla, sylittelyllä eikä kantamisella? Annetaan huutaa tuntitolkulla? Huudattamisunikoulua en kannata ja mun mielestä tää tilanne lähestyy sitä, vaikka kai vauva jotain turvaa saa, kun siinä kuitenkin on vanhempi rauhoittelemassa. Oma jaksaminen myös mietityttää, koska arkisin on vaikea saada lastenhoitoapua. Täytyisi varmaan laittaa vaunuttelut minimiin ja yrittää saada vauva nukahtamaan nopeasti ja mennä itse nukkumaan.
3) Siirrämme vauvan omaan sänkyyn sivuvaunuun: tämä saattaisi rauhoittaa unia, mutta tähän mennessä emme ole onnistuneet omaan sänkyyn nukuttamisessa vaan tilanne on aina ennemmin tai myöhemmin päättynyt hysteeriseen huutoon. Eli taas kysymys, mitä tehdä, kun vauva vaan huutaa?
4) Siirrämme vauvan omaan sänkyyn omaan huoneeseen: samat ongelmat kuin äsköisessä + oma jaksaminen vielä tiukemmalla, kun pitäisi ihan joka kerta nousta sängystä.
5) Jotain muuta, mitä?
Kiitos, jos jaksat vastailla. Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia näistä uni/unikouluasioista.
Aloitimme n. 1,5 kk sitten tissiuniassosiaation vähentämisen Pantleyn hellällä irroitusmenetelmällä eli otan tissin pois suusta ennen kuin nukahtaa. Nyt se toimii jo varsin hyvin ja useimmiten vauva irroittaa otteen itsestään.
Seuraavaksi n. 3 viikkoa sitten yritimme soveltaa Pantleyn muita ohjeita. Tämä kaatui siihen, etten yksinkertaisesti kykene kirjaamaan 15 kertaa yössä, moneltako on herännyt, kauan valvonut jne. Muita ohjeita sovellamme kyllä edelleen eli päivärytmi on suunnilleen vakio (vaihtelee kyllä heräämisajankohdasta riippuen), yritämme saada vauvan nukkumaan hyvät päiväunet, yritämme saada vauvan syömään päivällä hyvin (tämä toimii päivästä riippuen kohtalaisesti tai huonosti), nukkumaanmenorutiinit on vakiot, vauvalla on unilelu jne. Näillä ei ole ollut vaikutusta heräilyjen määrään eli vauva herää edelleen n. 8-17 kertaa yössä.
Viikko sitten aloitimme tassuttelu-unikoulun eli kun herää itkien, laitamme käden mahan/kyljen päälle; jos se ei auta, silitämme; jos silittely ei auta, otamme syliin ja jos sekään ei auta, kannamme sylissä jonkin aikaa. Emme puhu mitään, mutta aika usein olen laulanut, jos muut konstit itsessään eivät ole auttaneet. Useimmiten rauhoittuu ja nukahtaa joillakin näistä keinoista 2-45 min päästä. Yritämme ottaa käden pois ennen kuin nukahtaa, mutta välillä ehtii nukahtaa tassun alle ja silloin emme kyllä ole herättäneet uudestaan.
Joskus kuitenkaan mikään ei auta ja itkee joko jatkuvaa, hysteeristä huutoa tai sitten katkonaisempaa, mutta kuitenkin voimakasta itkua. Näissä tapauksissa olen luovuttanut viimeistään tunnin jälkeen ja imettänyt. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että saisi maitoa korkeintaan kolmen tunnin välein, mutta aina tämä ei ole pitänyt, koska en vain ole jaksanut huutoa niin kauan. Vauva tuntuu yöllä oikeasti nälkäiseltä ja syö ahnaasti, kun saa tissiä. Tämä syöttämisasia on kuitenkin todennäköisesti kompastuskivi meidän unikoulussa eli pitäisikö kuitenkin lopettaa syötöt kokonaan tai rajoittaa niitä yhteen? Oppiiko vauva kuinka nopeasti syömään päivällä enemmän, jos ei saa yöllä ruokaa? Miten sitä huutoa kestää ja jääkö siitä vauvalle traumoja?
Vaihtoehdot ovat nähdäkseni seuraavat. Mikä/mitkä näistä olisi parhat vaihtoehdot? Odotukset ovat realistiset; olisin erittäin tyytyväinen, jos pojan saisi nukkumaan "kokonaisia öitä" vaikka parilla syötöllä ja parilla tassuttelulla.
1) Jatkamme nykyisellään: vauva heräilee n. 8-15 krt yössä, joista n. 3-4 krt saa maitoa ja muulloin tassutellaan uneen. Tilanne tällä hetkellä siedettävä, mutta viimeistään parin kuukauden päästä asiaan on saatava muutos. En ihan usko siihen ihmeeseen, että yöunet parantuisivat itsestään, vaikkei sekään kai mahdotonta ole.
2) Lopetamme yösyötöt kokonaan (tai rajoitamme niitä yhteen): mitäs sitten, kun vauva huutaa vaan eikä rauhoitu tassuttelulla, sylittelyllä eikä kantamisella? Annetaan huutaa tuntitolkulla? Huudattamisunikoulua en kannata ja mun mielestä tää tilanne lähestyy sitä, vaikka kai vauva jotain turvaa saa, kun siinä kuitenkin on vanhempi rauhoittelemassa. Oma jaksaminen myös mietityttää, koska arkisin on vaikea saada lastenhoitoapua. Täytyisi varmaan laittaa vaunuttelut minimiin ja yrittää saada vauva nukahtamaan nopeasti ja mennä itse nukkumaan.
3) Siirrämme vauvan omaan sänkyyn sivuvaunuun: tämä saattaisi rauhoittaa unia, mutta tähän mennessä emme ole onnistuneet omaan sänkyyn nukuttamisessa vaan tilanne on aina ennemmin tai myöhemmin päättynyt hysteeriseen huutoon. Eli taas kysymys, mitä tehdä, kun vauva vaan huutaa?
4) Siirrämme vauvan omaan sänkyyn omaan huoneeseen: samat ongelmat kuin äsköisessä + oma jaksaminen vielä tiukemmalla, kun pitäisi ihan joka kerta nousta sängystä.
5) Jotain muuta, mitä?
Kiitos, jos jaksat vastailla. Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia näistä uni/unikouluasioista.