Kysymyksiä =)

[mrsCullen]

Eli miten ootte pärjänny? Onko ollu raskasta olla pienen vauvan kanssa kahestaan, jos ootte jääny yh:ksi jo ennen vauvan syntymää? Ootteko saanu tarvittaessa tukea vanhemmilta ja ystäviltä, ja miten toiset on suhtautunu? Mietityttää siskon puolesta jos hän päättää pitää lapsen (mitä tietysti toivon :heart: )

Kiitos teille, jotka jaksatte vastata :flower:

 

[löllykkä]

Aikoinaan olin koko odotus ajan ja pojan syntymän jälkeisen vuoden yksin. Ja hyvin pärjäsin. Sain sossusta hieman avustusta asunto kuluihin ja hieman muuhunkin. Tukea sain vanhemmilta, sisaruksiltani ja ystäviltä. Pojan syntymän jalkeen olin viikon vanhempien luona jotta pääsin vauvan kans samaan rytmiin ja sain kunnolla levätä synnytyksen jälkeen. Kun olimme kotona niin aina kun poika laittoi nukkumaan niin ite laitoin kans jotta olen sitten pirteä ja jaksan hoitaa pojan.
Ystävät ihmettelivät usein kuinka jaksan yksin olla vauvan kans ja kuinka meillä on aina niin siistiä kun tulevat kylään. Mutta jotenki sitä vain jaksoi ja onnellinen olin pojan kas.
Mummi otti poikaa kerran kuukaudessa hoitoon jotta pääsin itse hieman "tuulettumaan" ja näin sain myös aikaa itselleni. Tosin kokoajan oli kamala ikävä omaa lasta.
Nyt poika on jo 9v ja kertaakaan en ole katunut hänen olemassaoloa. Päinvastoin poika kaikista tärkein ihminen elämässä (ainakin vielä) Pikkukakkonen syntyy helmikuussa ja poikakin sai "isän" elämäänsä kun oli 1.3kk.tta vanha.. =)
Uskon että sisaresikin pärjää lapsen kanssa vaikka miestä ei olekaan. Mutta onhan hänellä sinut. =)
Voimia sisarellesi odotusaikaan ja myös lapsen syntymän jalkeen. :hug: Ja toivottavasti hän päättää pitää lapsen.

 

[mrsCullen]

löllykkä kiitos sinulle :flower: Kuulosti rohkaisevalta =) Ja kyllä, sisko on päättänyt pitää lapsen! :heart: On tää jännää aikaa kun ollaankin molemmat yhtä aikaa raskaana, en ois ihan heti tämmöstä uskonu tapahtuvan!

 

[löllykkä]

Kiva jos minusta oli jotain apua. =) Hyvä että sisaresi päätti pitää lapsen vaikka yksin jääkin. Ja kyllä sitä yllättävän hyvin jaksaa kun vaan muistaa levätä silloin kun vauvakin nukkuu. Kun äiti voi hyvin ja on pirteä niin silloinhan se lapsikin voi hyvin. Onnea teille molemmille odotukseen. :flower: =)

 

[Minä vaan]

Hei, jäin vauvan kanssa kahdestaan melkein heti hänen synnyttyään. Isä lähti toisen naisen matkaan. Hyvin pärjäsimme, se aika oli ihanaa, mutta raskasta. Saimme hoitoapua minun vanhemmiltani ja jos halusin mennä "tuulettumaan", soittelin lastenhoitajaa Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Eli kyllä hyvin pärjää ja jaksaa, mutta kyllä se niin on, että ihan pienen vauvelin yh-äidin pitäisi todella saada joskus myös sitä omaa aikaa. Pari tuntiakin joskus, että pääsee asioille tai vaikka kuntosalille tai uimaan, auttaa! Joten tarjoa siskollesi joskus hoitoapua, suurempaa lahjaa minä en ainakaan silloin tiennyt! Pikkuvauvan yh-äiti on todella kiinni lapsessaan, uskoisin, että paljon enempi kuin ydinperheen äidit! Voimia siskollesi ja sinulle ja onnea!!! :hug:

 

[Mansikkamarja]

Raskasta oli, mutta siitä selviää =) . Sain tukea soskusta, vanhemmiltani, siskolta ja ystäviltä. =)

 

[marmori]

Hienosti pärjää! Jäin yksin muutaman viikon sen jälkeen kun vauva oli syntynyt. Isovanhemmista on ollut suuri apu, ja kuten aiemmissa jo sanottiin niin jos yksinhuoltajaäidille on suuria apu jos pariksi tunniksi saa välillä vauvan hoitoon että saa rauhassa siivota, levätä tms. Yrittäkää mahdollisuuksien mukaan auttaa siskoasi vauvanhoidossa. Kokemuksella voin sanoa että on luksusta kun kerkiää suihkussa käydessään antaa hoitoaineen vaikuttaa hiuksissa Helppoa tämä ei ole mutta sitäkin arvokkaampaa! Onnea odotukseen sekä siskollesi sekä sinulle :flower:

 

[Kristalli]

Mä muutin erilleen lapsen isästä vähän ennen kuin lapsi syntyi.. koko raskausajan kuitenkin olin "yksin".. Sitten kun pääsi omaan asuntoon eikä tarttenu enää riidellä ym niin kyllä helpotti! Ihan hyvin olen pärjännyt yksinkin. Vaikka minulla ei ole hirveänä ole apua sukulaisista tai ystävistä..todella harvoin on omaa aikaa, sitä kyllä kaipais.. Mut on hienoa että tuet siskoasi, tuki ja apu on todella tärkeää =) Itse masennuin pahasti synnytyksen jälkeen, silloin sain onneksi apua sossusta. Kyllä yksinkin pärjää, vaikka välillä tosi raskasta onkin ollut :hug:

 

[mama]

Hei,

täällä kans yksi, joka miettii, että miten sitä pärjää yksin vauvan kanssa, alusta asti tätä olen yksin odottanut ja tietänyt että yksin tämän teen. Ja uskon että varmasti pärjään, mutta onhan se silti aika pelottavaa.

Kiva lukea teidän positiivisia ja silti realistisia vastauksia, ja onhan tässä vielä aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Onneksi tukiverkko minullakin löytyy ja hokevat toistamiseen että pitää sitten muistaa ja uskaltaa pyytää, kun apua kaipaa. Tämä kai se 'itsenäiselle' ja oman elämän (entisen ainakin) hallitsijalle se vaikein juttu on.

Voimia kaikille!
:heart: :heart: :heart:

 

[Essi81]

Mä olen ollut alusta asti yksin neitini kanssa. Sunnuntaina neiti täytti vuoden :heart: Mulla on ollut ns. helppo lapsi. Terve, iloinen ja kiltti. Turhista ei oo kitissy ja koko ajan, alusta asti nukkunut yönsä hyvin. En ole siis ollut itse väsynyt. Mä voin omalla kokemuksellani sanoa että tämä ei ole rankkaa, mutta kaikkihan riippuu asenteesta Itselläni on ollut tukena omat vanhemmat ja pikkusisko sekä kaverini. Nostan hattua kaikille yh-äideille, ihmisiä me olemme myös vaikka moni ei sitä myönnäkkään Ja ehkä me joskus vielä löydämme elämämme miehet