M
masentunut
Vieras
Onko teillä masentunut olo 24/7 vai onko välissä hetkiä/kausia että tuntuu paremmalta tai edes neutraalilta?
Tämä on ihan sairasta, kun olen saikulla keskivaikean (ehkä vaikean) masennuksen vuoksi (diagnoosi vielä vaiheessa) ja jos mulle tulee edes hetkittäin neutraali olo, ettei ahdista, alan syyllistämään siitäkin itseäni, ettei minulla olisikaan oikeutta olla saikulla tai ajatuksia, että olenkin itse keksinyt tämän koko masennuksen jne. ja sitten alkaa taas se sama ahdistus ja harmaassa kuplassa eläminen. Huoh
Toinen, mikä on mietityttänyt kun olen lukenut paljon keskusteluja mielialalääkkeistä jne. Että aika moni sanoo, että lääkkeet vie kaikki tunteet, niin ovat lopettaneet lääkityksen siksi. Kun itse tätä ihmettelen, että miten lääkkeet voi niitä enempää edes viedä, kun mikään ei tunnu tällä hetkelläkään miltään?
Ainoat tunteet tällä hetkellä ahdistus, alakulo tai neutraali (erittäin hetkittäin). saatan nauraa, mutten iloitse. saatan itkeä, mutten tunno kunnon surua. Tiedän, että rakastan miestäni, mutta en tunne oikeastaan mitään häntä kohtaan, empatiakyky on kadonnut kokonaan jne.
Eli kuinka vakavasta masennuksesta silloin on ollut kyse jos lääkitys on vienyt muut tunteet pois?
Tämä on ihan sairasta, kun olen saikulla keskivaikean (ehkä vaikean) masennuksen vuoksi (diagnoosi vielä vaiheessa) ja jos mulle tulee edes hetkittäin neutraali olo, ettei ahdista, alan syyllistämään siitäkin itseäni, ettei minulla olisikaan oikeutta olla saikulla tai ajatuksia, että olenkin itse keksinyt tämän koko masennuksen jne. ja sitten alkaa taas se sama ahdistus ja harmaassa kuplassa eläminen. Huoh
Toinen, mikä on mietityttänyt kun olen lukenut paljon keskusteluja mielialalääkkeistä jne. Että aika moni sanoo, että lääkkeet vie kaikki tunteet, niin ovat lopettaneet lääkityksen siksi. Kun itse tätä ihmettelen, että miten lääkkeet voi niitä enempää edes viedä, kun mikään ei tunnu tällä hetkelläkään miltään?
Ainoat tunteet tällä hetkellä ahdistus, alakulo tai neutraali (erittäin hetkittäin). saatan nauraa, mutten iloitse. saatan itkeä, mutten tunno kunnon surua. Tiedän, että rakastan miestäni, mutta en tunne oikeastaan mitään häntä kohtaan, empatiakyky on kadonnut kokonaan jne.
Eli kuinka vakavasta masennuksesta silloin on ollut kyse jos lääkitys on vienyt muut tunteet pois?