Kysymyksiä eronneille, joilla on lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a p"

Vieras
1. Kuinka kauan mietit eroa ennen kuin toteutit sen? (siis siinä tapauksessa että ero oli sinun aloitteestasi)

2. Kärsivätkö lapset (tai lapsi) erosta, ja miten se näkyi?

3. Miten pärjäsit taloudellisesti eron jälkeen?

4. Millaiset välinne eksään ovat olleet eron jälkeen, ja miten tapaamisjärjestelyt ovat menneet?

5. Tunsitko itsesi helpottuneeksi eron jälkeen?

6. Kauanko meni, ennen kuin kykenit ajattelemaankaan uuden suhteen aloittamista?

Itse pohdiskelen juurikin näitä kaikkia asioita, olen harkinnut eroa noin kaksi vuotta, ja kerran meinannut toteuttaa sen, vaan mies sai ruinattua vielä kerran yrittämään 6 kk sitten...mikään ei ole muuttunut, ja nyt olen taas miettimässä näitä juttuja....
 
1. Kuinka kauan mietit eroa ennen kuin toteutit sen? (siis siinä tapauksessa että ero oli sinun aloitteestasi)

Mietin niin kauan, kunnes olin varma siitä, ettei meidän suhteesta tule enää koskaan hyvää.

2. Kärsivätkö lapset (tai lapsi) erosta, ja miten se näkyi?

Lapset ei tainneet kärsiä, parempi kaksi onnellista vanhempaa erillään kuin kaksi epätyytyväistä vanhempaa saman katon alla.

3. Miten pärjäsit taloudellisesti eron jälkeen?

Olihan siinä totuttelemista, mutta ruokaa riitti, vuokran sain maksettua jne.

4. Millaiset välinne eksään ovat olleet eron jälkeen, ja miten tapaamisjärjestelyt ovat menneet?

Kun eksällä oli jotain sutinaa ja menoa, kaikki toimi hienosti, mutta kun eksän omassa elämässä oli hiljaisempaa, hän ilkeili mulle ja hankaloitti tapaamisia.

5. Tunsitko itsesi helpottuneeksi eron jälkeen?

Kyllä vaan. Helpottuneeksi ja vapaaksi. Jaksoin paremmin omaa elämää ja olin varmasti parempi äiti lapsilleni kun parisuhde ei enää vienyt voimavaroja. Toki joskus kaipasin meidän perhettä, mutta kun mietin miten onneton enimmäkseen olin, niin tiesin, että päätös oli oikea.

6. Kauanko meni, ennen kuin kykenit ajattelemaankaan uuden suhteen aloittamista?
Ei siinä kauaa mennyt, olin miettinyt niin pitkään eroa ja tehnyt surutyötä. Lasten eteen en tuonut uutta kumppania ennen kuin olin ihan varma,että suhde kestää.
 
1. Viitisen vuotta kelailin asiaa. Kasvoimme erillemme ja ahdisti.
2. Eivät mielestäni kärsineet, hyvät välit isäänsä ja tapasivat säännöllisesti.
3. Ihan hyvin omalla palkallani. Ex tosin varakkaampana maksoi kalliimpia hankintoja lapsille.
4. Välit asialliset. Voimme käydä yhtä aikaa lastenlasten juhlissa.
5. Kyllä.
6. 20 vuotta erosta, en ole uutta ottanut. Toki väliin tapaillut jotain, mutta kaikki lopahtaneet, kun haluisivat pian muuttaa yhteen. En halua. Yksin tehty kuopus, jonka kasvatan vielä täysi-ikäiseksi ilman 'isäpuolia'. Katsotaan sitten jaksaako enää mitään.
 
1. Mietin eroa aika pitkään, meni monta vuotta. Lopulta hoitui aika nopeasti

2. Lapset oli aluksi ihmeissään mutta tottui nopeasti, olivat hyvillään ettei tarvitse enää pelätä riitoja

3.tuet riittää juuri ja juuri elämiseen

4. Välit on kahtalaisen asialliset, aika vähän ollaan tekemisissä enää, sillä jo uus kuvioissa. Lapset hakee n. joka toinen vkonloppu

5. Tunnen itseni helpottuneeksi eron jälkeen, kauan sitä taistelua riitti ja eroakin tehtiin pitkään. Tuskin mikään olis muuttunu sen kummemmaksi vaikka oltais yhdes jatkettukin.

6. En ole pystynyt ajatella uutta suhdetta, erosta alle vuosi
 

Yhteistyössä