Kysy vapaaehtoisesti lapsettomalta mieheltä

Olen mies, joka ei halua lapsia. Siis arvatenkin jonkinlainen kummallisuus. Tässä ketjussa voi esittää kysymyksiä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Vastaava ketju on ollut aikaisemminkin mutta naisnäkökulmasta. Jos kellään ei ole mitään kysyttävää, tämä ketju vajoaa pohjalle näkymättömiin, mutta ajattelin nyt kokeilla kuitenkin, kun tällä foorumilla on yleisesti ottaen suhtauduttu aiheeseen ihan hyvin ja mielenkiintoista keskusteluakin syntyy.

Perustietoja: olen 32-vuotias, naimisissa, omistusasunnossa, työskentelen koulutuksen parissa ja minulla on oma toiminimi. Olen lapseton, koska en ole tunne kutsumusta vanhemmaksi. Kun aikanaan onnistuin vapautumaan ajattelusta, että lapsia pitää tai kuuluu tehdä, huomasin, ettei koko touhu oikeastaan kiinnosta yhtään. Mitään sen syvällisempää syytä ei ole.

 

Eikö vaimosikaan halua lapsia?

 

[QUOTE="tiina";28479492]Eikö vaimosikaan halua lapsia?[/QUOTE]Jos haluaisi, hän ei varmastikaan olisi naimisissa kanssani. Tällaisessa asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja, kun lapsia ei saa puolikkaina tai osa-aikaisina versioina.

 

Onko tuttavapiirissäsi lapsia? Onko sinulla kummilapsia?

 

Jos haluaisi, hän ei varmastikaan olisi naimisissa kanssani. Tällaisessa asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja, kun lapsia ei saa puolikkaina tai osa-aikaisina versioina.

Mielipide voi jommalla kummalla vielä vaihtua. Itse halusin lapsia vasta 35v.

 

Jos haluaisi, hän ei varmastikaan olisi naimisissa kanssani. Tällaisessa asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja, kun lapsia ei saa puolikkaina tai osa-aikaisina versioina.

Kysyttiin varmasti siksi että olethan informoinut vaimoasi tästä asiasta. Mutta nähtävästi siis olet.

 

[QUOTE="tiina";28479503]Mielipide voi jommalla kummalla vielä vaihtua. Itse halusin lapsia vasta 35v.[/QUOTE]

Tiedän miehen jolla mielipide vaihtui yhdessä yössä 41-vuotiaana. Lapsi syntyy muutaman kuukauden päästä.

 

Kuinka paljon olet kuullut ihmettelyjä / syyllistämistä asiasta? Ja miten olet vastannut tai valmistaudut vastaamaan myöhemmin?

 

Miten olette varautuneet siihen mahdollisuuteen, että jompikumpi muuttaa mielensä jossakin vaiheessa?
Pärjäätkö ystävien/sukulaisten lasten kanssa, jos tilanne sitä vaatii vai oletko ns "lapsivihamielinen"?

 

Onko tuttavapiirissäsi lapsia? Onko sinulla kummilapsia?

Monella tuttavapariskunnallamme on omia lapsia. Olemme kylläkin tietoisesti laajentaneet ystäväpiiriämme, koska lapsiperheillä tuntuu olevan kova kiire tai omat menot ja olemme aika sosiaalisia. Yksi lapsettomuuden yllättävä bonus onkin ollut se, että ystäviini lukeutuu nyt sekä parikymppisiä että viittä kymppiä käyviä ihmisiä, joille lapset eivät syystä tai toisesta ole ajankohtainen asia. Toiset ihmiset ovat rikkaus.

Minulla ei ole kummilapsia, koska en kuulu kirkkoon.

]Miten olette varautuneet siihen mahdollisuuteen, että jompikumpi muuttaa mielensä jossakin vaiheessa?

Miten itse olet varautunut mahdollisuuteen, että koet henkisen heräämisen ja päätät kääntyä muslimiksi? Aika samalla tasolla ovat varmaankin valmistelumme.

Pärjäätkö ystävien/sukulaisten lasten kanssa, jos tilanne sitä vaatii vai oletko ns "lapsivihamielinen"?

Osaan suhtautua neutraalisti pieniin lapsiin. Leikittäjäksi tai hoivaajaksi minusta ei ole. Ystävien pienet lapset aiheuttavat hankaluuksia lähinnä rajoittamalla ystävien aikaa ja energiaa pitää yllä ystävyyssuhteitamme. Mutta sehän ei ole lapsen vika sinänsä. Kouluikäiset lapset puolestaan voivat olla jopa viihdyttävää seuraa sopivina annoksina.

 

Jos olet puhunut ratkaisustasi vanhempiesi/appivanhempiesi kanssa, mite he ovat suhtautuneet?

 

Kuinka paljon olet kuullut ihmettelyjä / syyllistämistä asiasta? Ja miten olet vastannut tai valmistaudut vastaamaan myöhemmin?

Aika vähän olen saanut asiasta harmia verrattuna joihinkin lapsettomiin kavereihini. Koetan olla keskustelematta lisääntymisasioistani idioottien kanssa enkä koskaan lähde puolustelemaan valintojani. Jos jossakin sukujuhlissa tai vastaavassa tilaisuudessa joku hyvää tarkoittava mutta sosiaalisesti kyvytön hölmö tulee pelaamaan lisääntyjäbingoa, napakka mutta mairean hymyn kanssa esitetty "Ja kerrotko vielä, miten mun lisääntyminen olikaan sun asia" yleensä riittää.

Olen tottunut siihen, että toisen raha-asioista, sairauksista, perheestä tai parisuhdeonnesta on epäkohteliaista kysyä, ellei olla jo valmiiksi ystäviä. Ikävä kyllä kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

Jos olet puhunut ratkaisustasi vanhempiesi/appivanhempiesi kanssa, mite he ovat suhtautuneet?

Kummatkin tietävät, että olemme onnellisia näin emmekä ota vastaan uteluita mahdollisista lapsenlapsista. En ole vastuussa sukulaisteni tunteista, mutta äitini tuntuu ainakin suhtautuvan asiaan yllättävän hyvin. Toisaalta minulla onkin kaksi pikkuveljeä, joiden niskoille lapsenlapsipaineet voi lykätä.

 

Ymmärrän täysin myös sinun näkökulmasi. Nykyaikaisen ihmisen elinehto ei ole lisääntyä. Itselläni on kolme pientä lasta ja rakastan heitä maailmassa eniten. En osaisi enkä haluaisi vaihtaa omaa osaani pois. Onnekseni maassamme (omassa uskonnossani) on etuoikeus syntyvyyden rajoittamiseen ilman halveksuntaa/paheksuntaa.

 

Kiitos ystävällisestä kommentistasi, lulu. Minäkin olen kiitollinen siitä, että juuri kenenkään ei tarvitse enää lisääntyä, jos ei halua. Vielä isovanhempieni sukupolvelle lapset olivat jotakin, mitä itselle koitui, halusi tai ei.

 

Mitä todennäköisesti tekisitte, jos vaimosi tulisi vahingossa raskaaksi?

 

[QUOTE="Jenny";28479772]Mitä todennäköisesti tekisitte, jos vaimosi tulisi vahingossa raskaaksi?[/QUOTE]Abortin. Tosin olen ajatellut, että menisin vasektomiaan synttärilahjaksi vaimolle. Kammoan kirurgisia toimenpiteitä, joten joudun vielä hetken keräämään rohkeutta. Operaatio on kuitenkin yksinkertaisempaa tehdä miehelle kuin naiselle, ja vaimoni pääsisi eroon pillereistä, joten kyllähän se kannattaisi.

 

Onko vaikeampaa vakiintua velana? Jotenkin ajattelis, et moni nainen ei jatkais suhdetta?

 

Onko vaikeampaa vakiintua velana?

Minulla ei ole mitään tilastotietoa aiheesta, mutta itselleni ei asia ole ollut koskaan ongelma. Aikaisemmissa suhteissa lasten hankinta ei ole ollut ajankohtaista, ja vaimoni kanssa olemme seurustelleet kohta kahdeksan vuotta. Vapaaehtoisesti lapsettomia on tietenkin vähemmän kuin lapsia haluavia, mutta toisaalta se, että elämänarvot osuvat näin tärkeässä asiassa yksiin, lujittaa kyllä suhdetta. Vapaaehtoinen lapsettomuus yleistyy koko ajan, ja nykyisistä 20-vuotiaista useampi kuin joka viides ei tule hankkimaan lapsia.

 

Tuli vielä mieleen, kun noista ihmettelyistä kysyttiin. Oikein tylsillä kutsuilla voin viihdyttää itseäni pelaamalla lapsiutelijoita vastapalloon:

"Mutta koskas te aiotte muuttaa Mikkeliin?"

"Eikös teillä olisi jo aika, kun ei tuo rouvakaan tuosta enää nuorru."

"No mutta se on erilaista, kun itse asutte siellä."

"Kyllä mun elämä oli niin tyhjää ennen kuin muutin Mikkeliin."

"Se tunne kun astuu ulos talostaan Mikkelissä... Ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut."

"Mutta miten sä voit riistää vaimoltasi mahdollisuuden asua Mikkelissä?"

jne. jne.

 

Tuli vielä mieleen, kun noista ihmettelyistä kysyttiin. Oikein tylsillä kutsuilla voin viihdyttää itseäni pelaamalla lapsiutelijoita vastapalloon:

"Mutta koskas te aiotte muuttaa Mikkeliin?"

"Eikös teillä olisi jo aika, kun ei tuo rouvakaan tuosta enää nuorru."

"No mutta se on erilaista, kun itse asutte siellä."

"Kyllä mun elämä oli niin tyhjää ennen kuin muutin Mikkeliin."

"Se tunne kun astuu ulos talostaan Mikkelissä... Ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut."

"Mutta miten sä voit riistää vaimoltasi mahdollisuuden asua Mikkelissä?"

jne. jne.

Jep ja näitä kahtahan voi tosiaankin verrata toisiinsa; lapsia ja Mikkeliä.
Jos jotain ei ole kokenut, niin voi vain arvailla tai kuvitella, miltä se tuntuu. Ja siltikin se on vain arvaus tai kuvitelma.

 

Tuli vielä mieleen, kun noista ihmettelyistä kysyttiin. Oikein tylsillä kutsuilla voin viihdyttää itseäni pelaamalla lapsiutelijoita vastapalloon:

"Mutta koskas te aiotte muuttaa Mikkeliin?"

"Eikös teillä olisi jo aika, kun ei tuo rouvakaan tuosta enää nuorru."

"No mutta se on erilaista, kun itse asutte siellä."

"Kyllä mun elämä oli niin tyhjää ennen kuin muutin Mikkeliin."

"Se tunne kun astuu ulos talostaan Mikkelissä... Ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut."

"Mutta miten sä voit riistää vaimoltasi mahdollisuuden asua Mikkelissä?"

jne. jne.

Pitäs itsekin kokeilla, mutta ei taida pokka riittää

 

Ketähän oikeasti jaksaa noin paljon kiinnostaa jonkun vapaaehtoinen lapsettomuus... ?

 

monta aborttia olette tehneet? oletko ollut aiemmin suhteessa jossa nainen tullut raskaaksi, mutta sinä jättänyt kun ei suostunut aborttiin?

 

[QUOTE="tiina";28479503]Mielipide voi jommalla kummalla vielä vaihtua. Itse halusin lapsia vasta 35v.[/QUOTE]

Mitä teidän lapselle käy jos jommalla kummalla mieli muuttuukin jossain vaiheessa? :O

 

[QUOTE="vieras";28480042]monta aborttia olette tehneet? oletko ollut aiemmin suhteessa jossa nainen tullut raskaaksi, mutta sinä jättänyt kun ei suostunut aborttiin?[/QUOTE]Ei abortteja, ei raskauksia. Nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ovat huolellisesti käytettyinä luotettavia. Olemme kuitenkin sopineet, että ehkäisyn pettäessä turvautuisimme aborttiin. Kummallakaan meistä ei ole mitään moraalisia ongelmia abortin suhteen.