Kysy jotain?

Uskotko horoskooppeihin? En usko.

Paras lapsuusmuistosi? Ei ole yhtä erityistä.

Onk Vöyrin talonne vuokralla jollain nyt kun asutte muualla? Ei. Yksi tyttäristäni asuu siellä meihensä kanssa.

Lapset, nuoret ja energiajuomat, mielipiteesi?
Ovat kuulemma epäterveellisiä. Perehtyisin asiana tarkemmin, jos joku läheinen olisi niistä kiinnostunut. Nykyisellään jää pelkästäänn "satunnaiseksi huomioksi":
Meillä noita meni nuorilla aikuisilla aikoinaan, kun piti tehdä kovin kireällä aikataululla remppa ennen isohkoja juhlia. Joivat kyllä, mutta kukaan ei jäänyt koukkuun.

Oletko koskaan tupakoinut? Mukulana.

Pidätkö joulusta? Kyllä. Ehdottomasti.

Teetkö tällähetkellä palkkatöitä? En oikeastaan. Jonkun satunnaisen pikkujutun joskus kirjitan.

Käytätkö alkoholia? Enää en ollenkaan.

Juotko kahvia? Ennen meni paljon. Enää ei. Kyseessä vaikeudet syödä ja juoda, ei mikään kannanotto.

Lempi vuodenaikasi? Kevät

Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?
Antamamme rakkaus elää ikuisesti. Taivaista yms. en osaa sanoa ja reinkarnaatio on jo ajatuksena kovin työläs.

Mukavaa päivää sinullekin :)
 
Miten tapasit nykyisen miehesi? Rakkaustarinanne? Entä ensimmäisen miehesi?
Ensimmäisne meiheni tapasin 16--vuotiaana. Hän oli kuskina serkulleen, joka riiusti ystävätärtäni ja minut pyydettiin mukaan jotta luku olisi tasainen.
Menimme kihloihin samana iltana ja naimisiin vuotta myöhemmin.
Kumpikin tiesi löytäneensä "sen oikean".

Tise mieheni tapasin työn merkeissä. En ole itseasiassa ihan varma miloin ekaa kertaa, koska suhde oli alkuun vain ammatillinen.
Jossain vaiheessa jäätyäni vähän aikaa leskeksi, yksi yhteinen työkaveri jutteli Heikille, että "Onkohan liian aikaista pyytää Satua ulos?"
H puuskahti, että "todellakin on!", mutta siemen oli istutettu. Hän oli ihaillut minun ja Tommyn liittoa ja toivonut itselleen joskus smanalaista. Ei käynyt mielessäkään kumminkaan toivoa jotain niin dramaattista, kuin mitä tapahtui, mutta koska elämä päätti mitä päätti, päätti hänkin yrittää.
Alku oli nihkeä. Pidin kyllä miehestäni, mutta hän oli 17 vuotta minua nuorempi. Oli vaikea tajuta , että hädin tuskin parikymppinen nuorukainen todella, vakavasti ja tietoisesti halusi sitoutua loppuiäkseen kuuden lapsen leskiäitiin.
Jälkikäteen katsottuna saa olla iloinen, että mies oli sitkeä.
Olen onnellinen kanssaan.
 
Niin siis mitä tutkintoja olet suorittanut? Miksi viestintätiede jäi kandiin?
En viitsi enää luetella, koska kaikkia (etenkään vanhoja) ei löydy netistä ja joku sitten protestoi.
Viestintätiede jäi kandiin, koska tuli muuta tekemistä ja sitten muutto. Gradu olisi kyllä valmiina, mutta kursseja puuttuu. Kiinnostuin kesken kaiken filosofiasta ja lopulta siitä tuli yhtä paljon opintopisteitä - laajaa laajempi sivuaine?

Opiskelen huvikseni, En oppiarvojen vuoksi.
 
vierailija
Eikö ole yhteiskunnan resurssien tuhlausta opiskella monia tutkintoja, joita ei sitten työelämässä kunnolla "käytä"?

No, onneksi jatkossa tämä vaikeutuu kun ensikertalaiskiintiöt otetaan käyttöön.
 
Eikö ole yhteiskunnan resurssien tuhlausta opiskella monia tutkintoja, joita ei sitten työelämässä kunnolla "käytä"?

No, onneksi jatkossa tämä vaikeutuu kun ensikertalaiskiintiöt otetaan käyttöön.
On tietenkin. Kaikkien yhteiskunnan palvelujen käyttäminen on "tuhlausta".
Eikä kovin vaikealle näytä ainakaan vielä..
 
Viimeksi muokattu:
Itse asiassa olen jo vähän katsellut oulun yliopiston tarjontaa "sillä silmällä." Jos syyshakuun osallistuisi... voisi ensi vuonna aloittaa, jos vain terveys kestää.
Kyllähän piristyksestä ja aivojumpastakin menisi.
 
vierailija
Hei!
Toivottavasti ehtisit pohtimaan kanssani tällaista asiaa.. Tuli mieleeni sinulta kysyä, kun tiedän lapsenkaipuusi ja ison perheesi jne.
Meillä tilanne se, että meillä on nyt neljä lasta ja perheen piti olla koossa. Nyt kuitenkin kalvaa ajatus, että yksi pieni sopisi vielä perheeseen.. Kuitenkin mietityttää oma jaksaminen ja onko iso perhe hyväksi lapsille, tai siis jäävätkö isommat aina pienempien varjoon jne..
Meillä kun tuntuu lapsukaiset olevan kaikki villi-ihmisiä viisivuotiaaksi asti, joten pienissä on paljon työtä ja kädet kiinni. En esimerkiksi pysty pelaamaan jne. isompien kanssa niin paljon kun haluaisin.. Vai onko riittämättömyyden tunne ainainen seuralainen oli lapsia kuinka monta tahansa..
 
Mahdollista vain jos olet 80vuotias.
Osaatko kertoa tarkemmin,mitkä vuodet työelämässä,lasten syntymävuodet,opiskeluvuodet ja mikä opinto kyseessä?
Työelämässä vuodet 1984 (osan vuotta, oli ylioppilaaksikirjoituskevät) -2013.

Lasten syntymävuodet -84, -85, -87. -89, -93, -94, 97, - 05 ja -07.

Opiskeluvuodet käytännössä 1984 -2013 ja osa vuodesta 2014.

Aloja ja tutkintoja en ala luettelemaan (En varmaan edes kaikkia vuosilukuja muista ilman työästä arkisonkahluuta) edellämainitusta syistä, mutta snaotaan nyt vaikka esimerkkeinä tuon esillä olleen viestintätieteen lisäksi mm teologia, sisutusarkkitehtuuri (Suomessa sillä on jokin toinen nimi. ) ja pedagogia.
 
Hei!
Toivottavasti ehtisit pohtimaan kanssani tällaista asiaa.. Tuli mieleeni sinulta kysyä, kun tiedän lapsenkaipuusi ja ison perheesi jne.
Meillä tilanne se, että meillä on nyt neljä lasta ja perheen piti olla koossa. Nyt kuitenkin kalvaa ajatus, että yksi pieni sopisi vielä perheeseen.. Kuitenkin mietityttää oma jaksaminen ja onko iso perhe hyväksi lapsille, tai siis jäävätkö isommat aina pienempien varjoon jne..
Meillä kun tuntuu lapsukaiset olevan kaikki villi-ihmisiä viisivuotiaaksi asti, joten pienissä on paljon työtä ja kädet kiinni. En esimerkiksi pysty pelaamaan jne. isompien kanssa niin paljon kun haluaisin.. Vai onko riittämättömyyden tunne ainainen seuralainen oli lapsia kuinka monta tahansa..
Minä luulen, että tietty riittämättömyyden tunne on osa tervettä äitiyttä aina, Oli lapsia sitten 1 tai 21.

Itse ehkäisin aktiivisesti neljännen syntymän jälkeen ajatellen nimenomaan sitä "kohta tulevaa väsymistä." Jäi tulematta ja kaun syvästi silloista valintaani.

Siitä, onko iso perhe hyväksi lapselle on monia mielipiteitä, Itse isossa perheessä varttuneena ja sellaista pyöritettyäni, koen että on.
Jonkun toisen kokemus on toinen.
Ei ole yleispätevää totuutta.

Miksi ette pelaa yhdessä koko perhen voimin, jos se teille luonnollinen tapa viettää aikaa yhdessä?
Vai estääkö "villi-ihmisyys" sen?
Meillä on lautapelejä pelattu pöydän ääressä vauvojen ja pienimien taaperoiden uottumattomissa. Ja sitten kun ulottuu, pääsee mukaan, joko omana pelaajanaan tai yhdessä joukkueena jonkun isomman (lapsne tai aikuisen) kanssa.
 
vierailija
Minä luulen, että tietty riittämättömyyden tunne on osa tervettä äitiyttä aina, Oli lapsia sitten 1 tai 21.

Itse ehkäisin aktiivisesti neljännen syntymän jälkeen ajatellen nimenomaan sitä "kohta tulevaa väsymistä." Jäi tulematta ja kaun syvästi silloista valintaani.

Siitä, onko iso perhe hyväksi lapselle on monia mielipiteitä, Itse isossa perheessä varttuneena ja sellaista pyöritettyäni, koen että on.
Jonkun toisen kokemus on toinen.
Ei ole yleispätevää totuutta.

Miksi ette pelaa yhdessä koko perhen voimin, jos se teille luonnollinen tapa viettää aikaa yhdessä?
Vai estääkö "villi-ihmisyys" sen?
Meillä on lautapelejä pelattu pöydän ääressä vauvojen ja pienimien taaperoiden uottumattomissa. Ja sitten kun ulottuu, pääsee mukaan, joko omana pelaajanaan tai yhdessä joukkueena jonkun isomman (lapsne tai aikuisen) kanssa.
Niinpä, sitä pelkäänkin, että kadun myöhemmin.. Mutta toisaalta pelkään myös että putoan työelämästä, en saa eläkettä, lapset eivät saa tarpeeksi minulta jne.. Mikä pelko sitten pahin..

Ja juu, villi-ihmisyys estää yhdessä pelaamisen.. Kaikenlaista liikunnallista aktiviteettia puuhaamme koko porukalla, mutta tuo pelaaminen ja lukeminen ei onnistu pienten kanssa. Isommat sitten taas sitä kaipaisivat..
 
Niinpä, sitä pelkäänkin, että kadun myöhemmin.. Mutta toisaalta pelkään myös että putoan työelämästä, en saa eläkettä, lapset eivät saa tarpeeksi minulta jne.. Mikä pelko sitten pahin..

Ja juu, villi-ihmisyys estää yhdessä pelaamisen.. Kaikenlaista liikunnallista aktiviteettia puuhaamme koko porukalla, mutta tuo pelaaminen ja lukeminen ei onnistu pienten kanssa. Isommat sitten taas sitä kaipaisivat..
On kovin vaikea neuvoa, kun ei tunne teitä, sinua persoonana, puolisoasi - eikä ennen kaikkea osaa ennustaa tulevaisuutta.
Valinta, kumpaankin suuntaan, on hyppy tuntemattomaan.
 
vierailija
On kovin vaikea neuvoa, kun ei tunne teitä, sinua persoonana, puolisoasi - eikä ennen kaikkea osaa ennustaa tulevaisuutta.
Valinta, kumpaankin suuntaan, on hyppy tuntemattomaan.
Niinpä, kun en tiedä itsekään.
Mutta todennäköisesti sitä katuu jos jättää yrittämättä.. Enhän voi siitäkään olla varma, suodaanko meille enää pikkuista.

Oletko muuten huomannut, että maailma ei ole enää yhtä lapsimyönteinen kuin vielä 10 vuotta sitten? Saimme silloin esikoisemme ja isoja perheitä tunnuttiin pitävän lähes urotekoina, lasten kotihoitoon kannustettiin jne.
Nyt tuntuu, että kotiäidit ovat kaiken kurjuuden ja köyhyyden syy, äitien pitäisi päätyä synnäriltä töihin ja lasten päiväkotiin,lapsia ei saisi olla kahta enempää, kaikki muu on hullua sikiämistä ja varojen tuhlausta jne..
 
Niinpä, kun en tiedä itsekään.
Mutta todennäköisesti sitä katuu jos jättää yrittämättä.. Enhän voi siitäkään olla varma, suodaanko meille enää pikkuista.

Oletko muuten huomannut, että maailma ei ole enää yhtä lapsimyönteinen kuin vielä 10 vuotta sitten? Saimme silloin esikoisemme ja isoja perheitä tunnuttiin pitävän lähes urotekoina, lasten kotihoitoon kannustettiin jne.
Nyt tuntuu, että kotiäidit ovat kaiken kurjuuden ja köyhyyden syy, äitien pitäisi päätyä synnäriltä töihin ja lasten päiväkotiin,lapsia ei saisi olla kahta enempää, kaikki muu on hullua sikiämistä ja varojen tuhlausta jne..
Minä uskon, että tuo on lähinnä nettiuhoa. Livessä en ole lapsivihamielisyyteen törmännyt juuri koskaan. Itse asiassa ainoa muistamani kerta oli sekin enemmän "vammaisvihamielisyyttä".

http://www.viipaleita.net/blog/satu/2007/01/04/kotona_taas_2
 

Yhteistyössä