Kyselyä asumisesta:)

Eli ihan mielenkiinnosta utelen "ikätovereideni" tilannetta. Tiedän monta ikäkäistäni jotka ovat jo maksaneet asuntovelkansakin pois ja "nauttivat" ilman tätä kahletta ja sitten taas niitä jotka edelleen etsivät sitä oikeaa kotia.
Asutteko nyt ns, "lopun elämän" kodissa, josta muutetaan korkeintaan sitten vanhoina pois kun ei enää jaksa isompia tiloja tai pihan hoitoa, vai onko se oma koti edelleen hakusassa?
Asutteko maaseudulla vai kaupungissa? Vaikuttivatko (tai tulevatko vaikuttamaan) palvelujen saanti asumiseenne vai haluatteko mielummin pois ihmisten ilmoilta?

Itse asumme suht pienellä paikalla kuitenkin aika lähellä kaupunkeja. Omalla paikkakunnalla peruspalvelut, mutta sitten spesiaalimpaa varten kaupunkiin.
Asumme kodissa, jossa luultavimminkin tulemme aina asumaan. Remonttia tehty ja sitä kaipaa ja tarvitsee koko ajan lisää. Paljon pihatöitä ja aikaa saisi vaikka kuinka kulumaan, mutta viihdymme kovin.
Meillä aikanaan vaikutti ostopäätökseen oma rauha, mutta kuitenkin palvelutkin suht lähellä.
 
Asumme pikkukaupungin ihanalla, rauhallisella asuinalueella - ihanteellinen lapsiperheelle: leikkikenttä tien toisella puolella ja lähimpään ruokakauppaankin vain alle puolen tunnin kävelymatka. Kotikaupungistä löytyy osa peruspalveluista, mutta muuten on suunnattava isompaan naapurikaupunkiin.

Pankille olemme "vuokralla" seuraavat 20 vuotta. Suht iso piha meillä on eli hommaa piisaa, ja jos tänä kesänä saisin vihdoin sen kasvimaankin laitettua. Varmaan tässä asumme jos ei lottovoitto tai ero tule. Remonttia on tehty ja remonttia tehdään, kun taas ylimääräistä rahaa löytyy.
 
Rauhallinen omakotitaloalue. Lapsille lähellä leikkikenttä, päiväkoti ja myöhemmin koulut. Hyvät kulkuyhteydet julkisilla liikennevälineillä ja alueellakin palveluja tarpeeksi (kauppa, posti, kioski yms). Keskustaan periaatteessa kävelymatka ja silti asutaan todella rauhallisessa paikkaa. Nämä kaikki syyt vaikuttivat tontin hankintaan juuri täältä ja kyllä tässä nyt viihdytäänkin :heart: Kuka tietää, ehkä vaikka sitten loppuelämä (eihän sitä muuten koskaan tiedä vaikka loppuelämä tarkoittaisi kuinka lyhyttä aikaa.. mutta oletetaan nyt, että se tarkoittaa vanhuuteen saakka elämistä)
 
Syksyllä myytiin eka oma kotimme ja alettiin rakentaa uutta samaan kuntaan, mutta haja-asutusalueelle. Ollaan semmosia ihmisiä, kun kaivataan omaa tilaa... ja onhan meit aika montakin, että sen puoleen. Taajamaan matkaa 5 km sieltä, ja siellä kaikki palvelut, mitä nyt voi tarvita. Tosin tälläkin hetkellä tehdään pääasias ostokset Myllyssä tai sitten Turussa, koska hinta ja valikoima on siel paremmat. Julkisista liikennevälineistä ei meille ole mitään iloa, ja kaks autoahan meillä on huushollissa ollut jo vaikka kuinka kauan.
Viihdytään täällä maalla, missä naapurit on tuttuja ja voidaan poiketa kahville sen enempiä ihmettelemättä. Iso tontti on myös tarpeen, puutarhahommat on intohimomme ja mm traktori löytyy taloudestamme. Kyläkoulut on melkein vieres ja yläaste ja tasokas lukio noin 6 km päässä tulevasta kodistamme.
Olen syntynyt tällä seudulla, enkä vois kuvitella asuvanikaan koskaan missään muualla :heart:
 
Me asutaan vielä vuokralla, katseltu on omia asuntoja, mutta hinta luokka täällä on niin korkea että ei ole kannattanut ostaa.
Nyt asumme kaupungissa tai siis yhdssä kaupungin osassa, kaikki palvelut on lähellä. Kauemmaksi ei viitsi muuttaa kun sitten tarvitsisi molemmat autoa työn takia ja se tulisi sitten kalliimmaksi.
 
Vuokralla asutaan ja melko todennäk. asutaan lopun elämäämme.
Rivitalo alueella asummme, tää ei ehkä kaikista rauhallisinta oo, mut ei levottomimmastakaan päästä.

En tosiaan loppu elämääni haluais asua tässä, enkä tällä paikkakunnallakaan.
Pieni maalaiskaupunki jossa on palveluita jonku verran, mut kalliita pikku kauppoja useampi, muutama ruoka kauppa ja yks vähä edullisempi "sekatavara" kauppa (vaatteita, kodin tavaraa yms).
 
Ollaan asuttu nyt reilu vuosi omassa talossa. Yläkerta vielä kesken, samoin pihatyöt täysin tekemättä. Naapurin valot näkyy, kun sopiasti puitten välistä kurkistaa, joten rauhassa saadaan olla =) Omalle kylälle palveluitten ääreen matkaa noin 5 km ja kaupunkiin 15 km.

Tykätään avokin kaa molemmat asua tässä, joten kiirettä ei ole pois. Tontti on sen verran iso, että piha-askareita tulee riittämään, tuskin vanhoilla päivillä jaksaa kunnossa pitää, tai en tiedä, vaikea sanoa vielä :D

 
Me rakennettiin ensimmäinen talomme v.2004,myytiin se ja nyt on toinen talo valmistumassa.Sisustustyöt meneillään.Onnistuttiin saamaan iso tontti 3600m2 kaupungista,taajamasta.Ja tästä olisi tarkotus tulla se lopullinen koti meille.Taloon tuli asuinpinta-alaa 203m2,kuistien kanssa 230m2 ja ulkorakennus on 197m2.Mies rakentaa taloja harrastuksenaan,välissä on jo tehty 1 myyntitalokin,muuten tekee työkseen vallan muuta.Tarkoitus olisi tehdä vielä tontille kesäkeittiö+ulkosaunarakennus.On keskustaan matkaan n.3km ja sitten tulevaisuudessa lapsilla on lyhyt koulumatka n.1km.Nyt pojat ovat vasta 3v10kk ja 10kk.
 
Rakennamme taloa kaupunkiin. Pieni talo, johon saatu mahtumaan 4 makuuhuonetta, yksi huone varalle jos vaikka kolmas lapsi tulisi. Asuinpinta-ala 122 neliöö. Velkaa tulee olemaan paljon ja pitkäksi aikaa. Valmistuvassa talossa haluan asua enkä jaksaisi muuttaa. Päiväkoti ja koulu lähellä ainakin toistaiseksi, ja lapsiperheitä ja nykyinen työpaikkani.

Asuntolainasta en jaksa stressata. Maksettava se on kuitenkin.
 
Asumme mieheni lapsuudenkodissa, rak. vuonna 72, tiilitalo maalla. Lähin kauppa, päiväkoti ja ala-aste kolmen kilometrin päässä, kirkonkylälle matkaa 14 km. Haaveilen jostain kesämökin tyylisestä vapaa-ajan asunnosta, mutta miestä ei innosta, kun ei tykkää saunomisesta... :(
 
Vanha omakotitalo kuus kilsaa keskikokoisen, mutta kansainvälisen kaupungin keskustasta, muutaman sadan metrin sisällä tärkeimmät palvelut. Lentsikalla pääsee ison maailman vilinään, kun sitä kaipaa. Asuinalueeseen, kaupunkiin ja palveluihin olemme erittäin tyytyväisiä.

Isohko tontti mansikkamaineen/marjapensaineen ja hyvän kokoinen talo, jota rempattu ja laajennettu kahdessa kerroksessa. Piharakennuksessa vierastilat sekä sauna, kuistilla ulkoamme. Kovasti on tehty ja vielä on kesken. Itseäni jo alkanut väsyttää tämä keskeneräisyys, mies ei ole moksiskaan. Kuvittelisin, että jossain vaiheessa myymme talon, ostamme tontin jostain lähettyviltä ja teetämme siihen vastaavan kokoisen kokonaisuuden, mutta sellaisen, jossa ei ole vanhan talon sanelemia kompromisseja. Ei ole tarvinnut ottaa lainaa tätä varten.

Niin ja lisään vielä, että olemme kumpikin kotoisin muualta ja etenkin itselleni oli vuosien prosessi, että hyväksyin ajatuksen tänne jäämisestä. Nyt en usko enää pois lähteväni =)
 
Me ostettiin tämä talo maalta kohta 5 v. sitten. Syynä muuttoon oli tilantarve kun perhe kasvoi. Katselimme kyllä taloja kirkonkylältä mutta juuri silloin ei sopivaa ollut tarjolla ja rakentaminen ei oikein houkuttanut kun juuri oltiin mökki tehty. Tämä talo sijaitsee n. 1,5 km päässä miehen kotipaikalta, jossa asuu veli perheineen sekä ukko ja mummo. Miehen siskon perhe taas asuu toisessa suunnassa 1,5 km päässä ja matka minun kotipaikalle mummolaan lyheni puolella eli tukiverkosto on lähempänä. Naapurit on tuossa pellon toisella puolella n. 300 m päässä. Lapsilla on tilaa leikkiä. Lainaa maksetaan vielä jotain 6 v. joten silloin olen itse puolessavälissä 50 ikävuotta menossa. Taloa rempataan pikkuhiljaa ja niillä varoilla mitä irtoaa kuukausipalkasta. Mutta kiva täällä on asua. Hiihtämään pääsee pihasta ja marjastus ja sienestys onnistuu heti tontin kulmalta. Harrasteisiin on pidempi matka mutta nekin onnistuu kun vain intoa riittää.
 
Me ollaan ihan just askettain ostettu kolmikerroksinen tilava omakotitalo kilometrin paassa tasta nykyisesta kodista ja pikkukaupungin keskustasta. Muuttamaan paastaan n. kuukauden kuluttua. Talossa sauna, uima-allas, suuri piha ja ikkunoista hienot nakymat jarvelle seka kahteen kaupunkiin. Lasten koulu on alle kahden kilometrin paassa ja lahikauppaan on puolisen kilometria. Odotan muuttoa innolla, mutten usko, etta viihdymme siinakaan talossa loppuikaamme. Se tuntuu varmasti liian suurelta lasten lahdettya kotoa. Elakepaivat vietamme luultavasti kakkoskodissamme Espanjassa tai jossain muualla lampimammassa maassa.
Olen aina pitanyt itseani `suurkaupunki-ihmisena` , mutta yllattavan hyvin olen viihtynyt tassa samassa pikkukaupungissa jo monta vuotta. Tosin talla kaupungilla on suurkaupungin monet edut : se on kasvanut kiinni naapurimaan suurempaan yliopistokaupunkiin ( mm. vilkas iltaelama, kattava kulttuuritarjonta ) ja on erittain kansainvalinen ( lahes 50% asukkaista on ulkomaalaisia ! ).
 
maksettiin yksi asuntolaina pois ja otettiin melkein heti sen jälkeen uusi ja isompi. Eli muutettiin kerrostaloasunnosta omakotitaloon. Asiaan vaikutti se että olin tuolloin raskaana. Asutaan nyt kaupungin laitamilla. Kesällä pihaan kuuluu lehmien mylvintä (tai mitä ääntä ne nyt pitääkin), mutta bussi menee ihan vierestä ohi. Lähikauppaan on kilometri ja kouluun puolitoista kilometriä.
 
Me asumme tällähetkellä tosi ahtaasti kerrostalossa. Myimme oman rintamamiestalomme viime kesänä.
Uuden kotimme pohja on valmiina ja huhtikuussa pitäisi talopaketin tulla...Jipii!
Tämä on paluuta omille syntymäjuurillemme. Kylä jossa asumme on pienehkö, kauppa-asiamiesposti täältä löytyy, muita palveluita ei ole.
Niin ja ala-aste on parin kilsan päässä.
Suurempaan kaupunkiin on 20km, meillä on yksi auto, julkisilla pääsee hyvin. Mies käy bussilla töissä.
Nyt tuntuu, että olen juuri siellä missä minun kuuluukin olla.
 

Yhteistyössä