Ärsyttää ja harmittaa veljen avopuoliso. Suuttui ja piti viikkokaupalla mykkäkoulua, kun erehdyin 1 ainoan kerran kieltäytymään vahtimasta heidän muksujaan, avokilla siis joku meno. Tästä on aikaa n. 4kk ja vieläkään ei suostu tulemaan kylään eikä kutsu heille. Heidän lapsensa ovat meille kumminkin tärkeitä ja olemme molempien kummeja, joten he kyselevät, miksemme tule kylään enää. Selitäpä siinä sitten..
Samainen avokki oli innoissaan raskaudestani, jota tekemällä tehtiin, ja kaikki meni hyvin, kunnes tuli äitiyspakkaus. Otti nokkiinsa siitä, että otimme sen, sillä heiltä saimme paljon vaatetta lainaksi. Halusimme, että itsellekin jää jotain omaa, ja onhan se hieno avustus. Näytti selvästi tuntemuksensa, kun kerroin asiasta. Toki olimme erittäin kiitollisia heidänkin lainavaatteistaan ja olen pitänyt niistä hyvää huolta. Kaikki on listattu mitä meille on tullut. Siis hän on listannut.
Kun lapsi syntyi, halusin veljeni sylikummiksi ja luontevasti tuleva vaimonsakin siihen kummiksi. Ajattelin, että heistäkin tulisi lapseni kanssa läheisiä, kuten meistäkin heidän lastensa kanssa. Asumme kuitenkin lähekkäin. Mutta lapsemme syntymän jälkeen veljen avokki alkoi olemaan niin mustasukkainen siitä, että vauvamme vie mummon ja ukin huomion, joka pitäisi kuulua heidän lapsilleen. He vievät joka ilta lapset mummolaan ja viettävät parisuhde-laatuaikaa ja lapset tulevat kotiin nukkumaan. Viikonloppuisin lapset viedään sinne pe-iltana ja haetaan su-iltana. Vanhempani, mummo ja ukki siis, ovat luonnollisesti innoissaan myös meidän vauvastamme ja olivat tukena haastavan raskauden ajan, ja tästä avokki on vihainen.
Mummo ei saa ostaa vauvallemme mitään julkisesti, vaan salassa. Vauvastamme ei saa edes puhua kun heidän perheensä on siellä käymässä (tulevat syömään usein). Veljeni pelkää puolisoaan niin, ettei uskalla sanoa vastaan.
Me olemme mieheni kanssa varsin rauhallisia ja rentoja, joten emme ole ottaneet asiaa puheeksi heidän kanssaan, vielä ainakaan. Mutta toivoisin, että edes veljeni uskaltaisi olla eno ja kummi lapsellemme, koska hän on hyvä tyyppi. Aika näyttää - avokkia ei kiinnosta edes lapsemme kehitys, mutta hänen tytärtään on ihasteltava ja heidän vaatteitaan kans.
Onneksi tiedämme, että vauvamme on yhtä tärkeä vanhemmilleni kuin toisetkin lapsenlapset, ja kestämme kyllä katseet nenänvartta pitkin vielä tässä vaiheessa. Saati sitten halveeraamisen esim. kun täysimetys ei onnistunut jne, vauvamme itkee "liian helposti" eli siis vain silloin kun joku toinenkin lapsi itkee, ei juuri muulloin.. Avokin mielestä olen epäonnistunut lapseni ruokinnassa.
Nyt kun kirjoitan tätä, niin tajuan tosissaan, miten pielessä hänen maailmankuvansa on. Haluaisimme, että serkukset olisivat myöhemminkin paljon tekemisissä ja leikkisivät keskenään, mutta kaikesta päätellen vauvamme on jotenkin b-luokan kansalainen. Me olemme mieheni kanssa tehneet heidän lastensa kanssa kaikkea mahdollista, ja kohdelleet heitä kuin omiamme, ottaneet 1-4 yöksi kerrallaan hoitoon, antaneet rahaa vähistämme jne. Halusin vain, että lapsemme tuntisi olevansa veljeni perheen kanssa läheinen. Hoidan kyllä lapseni muutoin itse, kaipaan vain sitä henkistä pääomaa mitä veljenikin voisi lapsellemme antaa.
Vanhempani eivät ymmärrä, mistä tässä on kyse. En halua tapella, joten annan asian olla ja toivon että jonain päivänä veljen puoliso ymmärtää, että emme ole vihollisia, ei ainakaan vauvamme ole tehnyt pahaa kenellekään.
