Toggle sidebar

Kympin mies netistä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja luu käteen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

luu käteen

Vieras
Joku aika sitten tapasin todellisen helmen netissä. Kaikki tuntui stemmaavan. Meillä oli samanlainen, vähän erikoinen huumorintaju, jota kaikki eivät ymmärrä, samanlaiset arvot, sama poliittinen vakaumus. Mies vaikutti älykkäältä, yleissivistyneeltä, hyvätapaiselta, oli hyvä ammatti, oli kunnollinen. Puhumista riitti ja tuntui, että olen tavannut oman sielunveljeni. Hän inspiroi minua ja minä häntä. Olimme myytyjä, molemmat.

No sovittiin sitten tapaaminen. Mies kertoi ulkonäöstään, jotta tunnistaisin hänet tavatessamme ja ajattelin ettei voi olla totta. Pitkä ja treenattukin vielä. Kun katseemme kohtasivat tapaamispaikalla, huomasin että hän ei ollut liioitellut tai valehdellut ulkonäköään. Oli tosi komistus. Asiassa oli vain yksi kauhea MUTTA....Arvatkaas mikä. Läpättävä sydän tipahti nilkkoihin!

Ei voinut olla totta! Miksi minulle aina käy näin!!!!
 
Jostain syystä odotit vielä jotain. Odotuksia on helppo ladata odotuksia henkilöön, joka oikeasti on olemassa vasta mielikuvituksessa. Harmi juttu, että vaikka kaikki ulkoinen tuntuisi olevan kohdallaan niin alkukantainen kemia ei vaan pelaa.

Tsemppiä.
 
Kun me nähtiin toisemme, niin me räjähdettiin nauramaan niin että kyyneleet valui ja mentiin sitten kahville. Olemme tapailleet tuonkin jälkeen, mutta emme samoissa merkeissä, siis deittailumielessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Kun me nähtiin toisemme, niin me räjähdettiin nauramaan niin että kyyneleet valui ja mentiin sitten kahville. Olemme tapailleet tuonkin jälkeen, mutta emme samoissa merkeissä, siis deittailumielessä.
Click to expand...
Varmaan hän oli jokin sukulaisenne, tai muuten ennestään tuttu henkilö.

 
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Kun me nähtiin toisemme, niin me räjähdettiin nauramaan niin että kyyneleet valui ja mentiin sitten kahville. Olemme tapailleet tuonkin jälkeen, mutta emme samoissa merkeissä, siis deittailumielessä.
Click to expand...

Oli veljesi? Muu sukulaisesi? Työkaverisi? Ennalta tuttu kuitenkin. :)
 
Aivan oikein arvattu, oli mun oma rakas pikkuveli! Ei oltu tavattu aikoihin eikä puhuttu tekemisistämme. Kyllä naurattaa vieläkin.
No en kai minä hänen kanssaan ala seurustelemaan. Laskemme usein leikkiä tapahtumasta. Oli todella liian hyvää ollakseen totta!
Onko kenellekkään sattunut jotain vastaavaa?
 
Siis nimi ei sanonut mitään eikä puhelinnumero eikä ääni.... joopa joo. Ette ollet myöskään kirjoitelleet/jutelleet mistä ollaan kotoisin tms.

Vaikka en ole serkkujäni nähnyt 35 vuoteen, niin toki tunnistaisin, jos en muusta niin nimestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ette todella aikoihin:
Siis nimi ei sanonut mitään eikä puhelinnumero eikä ääni.... joopa joo. Ette ollet myöskään kirjoitelleet/jutelleet mistä ollaan kotoisin tms.

Vaikka en ole serkkujäni nähnyt 35 vuoteen, niin toki tunnistaisin, jos en muusta niin nimestä.
Click to expand...

Klikkasi kaikki niin nopeesti, että emme ehtineet puhella puhelimessa, kirjoiteltiin vain, eikä täällä kirjoitellessa oma käsiala näy. Emme myöskään kertoneet sukunimiä, osoitteita sun muita henkilökohtaisuuksia. Halusimme nähdä toisemme mahdollisimman pian. Olemme myös molemmat asuneet ulkomailla pitkiä aikoja, jolloin emme ole tavanneet kovinkaan usein. Nyt olemme ottaneet vahingon takaisin ja opetelleet tuntemaan toisemme paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hohhoijaa-:
ei kait siitä nollamies tullut sillä silmänräpäyksellä? hoh hoijaa mikä juttu taas.
Click to expand...

Kympinmies on minulle sellainen, joka passaa täydellisesti. Nollamies on se, jota ei voi millään hyväksyä miehekseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Joku aika sitten tapasin todellisen helmen netissä. Kaikki tuntui stemmaavan. Meillä oli samanlainen, vähän erikoinen huumorintaju, jota kaikki eivät ymmärrä, samanlaiset arvot, sama poliittinen vakaumus. Mies vaikutti älykkäältä, yleissivistyneeltä, hyvätapaiselta, oli hyvä ammatti, oli kunnollinen. Puhumista riitti ja tuntui, että olen tavannut oman sielunveljeni. Hän inspiroi minua ja minä häntä. Olimme myytyjä, molemmat.
Click to expand...

Ja sitten myöhemmin kirjoitat, että ehtineet edes puhelimessa puhua kun halusitte tavata niin nopeasti... vai oikein kutienkin inspiroitte toisianne ja puhumista riitti?

Kirjoittaa voi kuka mitä tahansa, pitäisi nettideittailijan se tietää. Pelkkään netissä kirjoitettuun ei voi kukaan luottaa eikä kannata luottaa. Siksi nopea tapaaminen onkin oikein mutta en minä ainakaan siinä vaiheessa vielä tiedä henkilöstä oikeastaan mitään, en ole ihastunut enkä tykästynyt vaan menen uteliaana katsomaan, kun vastassa voi olla ihan mitä vaan.

Tämä on jonkun päiväuni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja utelee hän:
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Miksi minulle aina käy näin!!!!
Click to expand...

Onko sinulle useinkin käynyt näin?
Click to expand...

No ei nyt ihan niin, että joka kerta on ollut joku veli vastassa. Mutta siten, että joku vaikuttaa lupaavalta ja sitten jostain syystä ei voida olla yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpön löpön:
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Joku aika sitten tapasin todellisen helmen netissä. Kaikki tuntui stemmaavan. Meillä oli samanlainen, vähän erikoinen huumorintaju, jota kaikki eivät ymmärrä, samanlaiset arvot, sama poliittinen vakaumus. Mies vaikutti älykkäältä, yleissivistyneeltä, hyvätapaiselta, oli hyvä ammatti, oli kunnollinen. Puhumista riitti ja tuntui, että olen tavannut oman sielunveljeni. Hän inspiroi minua ja minä häntä. Olimme myytyjä, molemmat.
Click to expand...

Ja sitten myöhemmin kirjoitat, että ehtineet edes puhelimessa puhua kun halusitte tavata niin nopeasti... vai oikein kutienkin inspiroitte toisianne ja puhumista riitti?

Kirjoittaa voi kuka mitä tahansa, pitäisi nettideittailijan se tietää. Pelkkään netissä kirjoitettuun ei voi kukaan luottaa eikä kannata luottaa. Siksi nopea tapaaminen onkin oikein mutta en minä ainakaan siinä vaiheessa vielä tiedä henkilöstä oikeastaan mitään, en ole ihastunut enkä tykästynyt vaan menen uteliaana katsomaan, kun vastassa voi olla ihan mitä vaan.

Tämä on jonkun päiväuni.
Click to expand...

Mulla on tapana kutsua netissä keskustelua (kirjoittamalla) puhumiseksi. Kyllä me niin paljon ehdittiin kirjoitella, että ehdimme inspiroimaan toisiamme. Tämä mies tuntui kolahtavan jo alkumetreiltä, antoi sellaista palautetta, että kiinnosti enemmän kuin kukaan muu nettitapaaminen yhtä lyhyen tuntemisen perusteella. Olihan se hyvä mies, vaikka ei ehditty puhelimessa puhua, joten tein oikean päätelmän, kun halusin tavata nopeasti.

Ei minusta tämä juttu ole niin kamalan ihmeellinen. Kun on sama tausta ja kasvuympäristö, niin toinen yleensä tuntuu tutulta jo alkumetreillä. Ja kenellä muulla on yhtä samanlaiset lähtökohdat kuin omalla veljellä? Kuten sanoin, hän tuntui sielunveljeltä. En ymmärrä mikä teitä tässä jutussa häiritsee? Sekö, että viittaa insestiin? Muistuttaa siitä, että voisi ihastua omaan veljeensä, jos ei tietäisi että on veli?
 
ja ihan mahdollinen. Mitä tuostakin heti jotain negatiivista repimään, kun toinen haluaa naurattaa muitakin kertomalla tapahtuneen kommelluksen. Mikä näitä ikiepäileviä, peruskiukkuisia riivinrautoja oikein vaivaa?! Kysyy ainakin kunnolla nauranut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja luu käteen:
Siis piti kysyä vielä, että onko kenellekkään teistä tapahtunut sellaista, että kympin miehestä tulee sekunnissa nolla?
Miten teille kävi?
Click to expand...

Kun kauan sitten erosin ja epätoivoisesti kokeilin erään ystävän innoittamana puhelinsenssejä (Tiedättehän ne lehti-ilmoitukset, joissa on lyhyt kuvaus itsestä ja/tai toive seurasta ja tunnus, johon saattoi laitta tekstarin. Nämä jutut ovat siis viime vuosituhannen puolelta.

Opetus nro 1: Viestiini vastasi mies samalta paikkakunnalta. Lyhyen puhelun jälkeen päätimme tavata erään patsaan luona. Talvisäässä seisoi ihan komea ja fiksun näköinen mies. Kävelimme, juttelimme ja kävimme muistaakseni eräässä näyttelyssä. Hän kertoi harvinaisen ammattinsa ja että on vapaalla tehtävästään harvinaisen vaivan, insatsin vuoksi. Kun hän vielä kertoi harrastuksensa ja missä asuu, jouduin valitettavasti yhdistämään hänet erääseen vastikään samassa koulutuksessa olleeseen kollegaani. Tämä oli viikkoa aiemmin kertonut avomiehestään ja heidän yhteisestä tiiviistä, joskin lapsettomasta suhteestaan.

Kun aika nopsaan tajusin yhteyden, en voinut kertoa miehelle ammattiani tai oikeastaan mitään tarkempaa itsestäni. Muuten tapaaminen ja keskustelu sujui oikein kivasti, ja mies oli todella fiksu. Ilman taustatietoja olisin varmaan halunnut jatkaa, mutta päädyin vain kiittämään mukavasta seurasta ja selittelin, etten ole eron jälkeen vielä kypsä uuteen.

Opetus nro 2: Samaisen puhelinsenssilinjan kautta katselin vapun tietämillä ilmoituksia. Fiksu ja tyylikäs mies etsi seuraa. Vastasin taas tunnuksen kautta ja aika pian kännykkääni soitti iloisessa humalassa itse kaupungininsinööri, nimeltä tunnettu. Ihan kertoi mukavia juttuja itsestään, mutta piti taas kiittää ja selitellä, miksei ehdi Vappuheilaksi.

Opetus nro 3. Rohkenin sitten muutaman kerran vastaamaan sinkut netin ilmoon. Ilmoitus oli mukava, kultturelli ja nikissä oli viittaus aiempaan opiskeluajan harrastukseen. Tartuin siihen. Kirjoiteltiin ja kerrottiin itsestä jopa melko intiimejä juttuja kumpaisenkin erokokemuksista. Selvisi lopulta, että tyyppi oli entisestä kotikaupungista ja olimme opiskelleetkin samaan aikaan toisessa kaupungissa, muttemme kuitenkaan koskaan tunteneet henkilökohtaisesti. Sovittiin vielä tapaaminen, mutta sujuvasti kirjoittava kirjallisuuden ja suomenkielen opettaja ei yhtään ollut olemukseltaan makuuni. Kirjoittelu ja sähköpostit olivat mukavia, mutta nekin lopetin tapaamisen jälkeen. Ihan kuin kirjoittaja olisi ollut aivan eri henkilö kuin tapaamani mies. En tullut kysyneeksi henkkareitaan.

Tuo aloitusjuttu oli kyllä vaarattoman hauska, onneksi sisar-veli -suhde säilyi hyvänä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa