kyllästynyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 0997
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
0

0997

Vieras
Hei!
Ajattein kirjoittaa tuntojani tänne, kun en tiedä kenelle viitsisin puhua.
Meillä on kaksi lasta ja olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta. Mies ei koskaan tee kotitöitä ja lasten kanssa oleminen on sitä, että se tekee omia asioitaan ja laspet roikkuvat siinä mukana. Vanhempi hoitaa nuorempaa pukee, käyttää pissillä ja katsoo ettei tee mitään selaista mikä on kiellettyä. Mies ei käy edes kaupassa ja tee ruokaa kun olen töissä.
Olen niin kyllästynyt passaamaan ja vahtimaan miestä kuin lasta konsanaan. Nykyään kun mies tulee ja vaikkapa alkaa halaamaan, niin reaktioni on se, että astun heti askeleen taaksepäin. En halua että mies koskee minuun, tuntuu ällöttävältä. Seksi ei maistu ollenkaan ja tuntuu, ett' mies vie kaiken enrgiani. EWi puhettakaan että vanhempaa lasta auttaisi vaikkapa koulutehtävissä, kun omasta mielestään ei tiedä miten ne tehdään!! Siis niin avuton ja onneton kuin ihminen vain voi olla.
Minua ei huvita enää käydä missään tai tehdä mitään. Tuntuu että olen masentunut. Vaan minkäs teet?
 
Juu, kyllä olen. Lapselliseen tyyliin vain kuittaa, että olen itse tämän kyllästymisen aiheuttanut. Ei hän ota huomioon mitä itse on tehnyt. Juoksee kavereiden kanssa missä sattuu, ei kysy tarvitenko apua jossakin. Pitää meitä niin itsestäänselvänä että ei ole tosikaan. Siis elää niin omaa elämää, ettei näe mitä on ajan kanssa saanut aikaan. Ei siis ymmärrä, että jos on isä niin lapsille pitää olla isä, ei vain kaveri. Jos on puoliso niin pitää olla kuin puoliso, ei pitää naista äitinään. Kaikki on hänen mielestään minun vika. Olen hoitanut lapset itse ja käynyt töissä. Siivoan, laitan ruokaa, pidän yhteisistä asioistamme huolta. Mies on pahnempi kuin lapsi, hemmetti kun en meinaa jaksaa.
 
Juu, kyllä olen. Lapselliseen tyyliin vain kuittaa, että olen itse tämän kyllästymisen aiheuttanut. Ei hän ota huomioon mitä itse on tehnyt. Juoksee kavereiden kanssa missä sattuu, ei kysy tarvitenko apua jossakin. Pitää meitä niin itsestäänselvänä että ei ole tosikaan. Siis elää niin omaa elämää, ettei näe mitä on ajan kanssa saanut aikaan. Ei siis ymmärrä, että jos on isä niin lapsille pitää olla isä, ei vain kaveri. Jos on puoliso niin pitää olla kuin puoliso, ei pitää naista äitinään. Kaikki on hänen mielestään minun vika. Olen hoitanut lapset itse ja käynyt töissä. Siivoan, laitan ruokaa, pidän yhteisistä asioistamme huolta. Mies on pahnempi kuin lapsi, hemmetti kun en meinaa jaksaa.
 
Sano sille miehellesi tilanne ihan suoraan ja jos muutosta ei tule , niin sinä eroat ja voit hoitaa koko sirkuksen yksin kuten ennenkin, mutta ilman miestä. Se antaa miehelle varoituksen ja uskoisin, että se herättää hänet, kun samalla katselet uusia asuntoilmoituksia ja osoitat , että olet tosissasi. mutta anna hänelle mahdollisuus muuttua ja tue häntä siinä muutoksessa kiittämällä mitä hän on saanut aikaan. Aikaa se ottaa, mutta yritä. Tsemppiä
 
Ehkäpä olet tosiaan osaltasi syyllinen, kun olet antanut tuon kaiken tapahtua ja jatkua...kenties miehesi on oppinut ja tottunut siihen että saa kaiken palveluksen sinulta ja pääsee itse kuin koira veräjästä.

Mutta todellakin, laita nyt hänet ojennukseen...joko hän alkaa osaltaan tekemään kotitöitä ja lasten hoitamisia sekä antaa sinulle ja parisuhteellenne aikaa tai sitten saa se saa mennä menojaan.Sinullahan on avaimet tämän ratkaisuun käsissäsi, käytä niitä!
 
Tuntuu, että vaikka kuinka monesti olen sanonut ja pyytänyt niin ei auta. Kaikissa asioissa hänellä on aivan oma maailma, aivan normaalitkin asiat tuottavat vaikeuksia. Lasten kohdalla ei piittaa edes turvallisuus asioista mm.autossa ei tarvitse käyttää turvavöitä, kypärää ei tarvitse pitää kelkan kyydissä tai pyöräillessä, hampaita ei tarvitse harjata jos ei halua, valvoa voi niin myöhään kuin jaksaa, aamulla ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä, koulusta voi jäädä pois ei halua mennä, tytön hiukaisa ei tarvitse aamulla harjata vaikka kuinka takussa olisi...ym. Voisin jatkaa tälläsitä normaalia listaa loputtomiin. Siis kaikki normaalit asiat eivät onnistu.
Pahinta on, että mies lähtee reissuun, kapakkaan, kuskiksi tai muuten vaan jonnekin kun kaverit pyytää. Ei edes kysy minulta että mitä mieltä minä olen. Käy kotona syömässä ja nukkumassa, pitää minua ihan äitinää.
Ollaan oltu yhdessä jo n13 vuotta, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Molemmat lapsemme ovat asuneet tässä talossa koko ikänsä ja vanhempi sanookin, ettei halua koskaan muuttaa täältä pois. En halua pahaa mieltä lapsille enkä rikkoa heidän maalmaansa. Olen aivan nurkkaan ajettu. Järki sanoo että lähde, mutta tunteet tätä kotia kohtaan ja lapset sanovat että ei lähdetä. Kyllä minä olen niin nurkkaan ajettu, että en voi kuin ihmetellä miten tälläiseen tilanteeseen olenkin ajautunut. Hemmetti kun olen tuollaiselle lapselle vielä lapsia mennyt tekemään.
Huokaus. Kunpa joku tulisi ja hakisi meidät tästä sirkuksesta pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 0997:
Tuntuu, että vaikka kuinka monesti olen sanonut ja pyytänyt niin ei auta. Kaikissa asioissa hänellä on aivan oma maailma, aivan normaalitkin asiat tuottavat vaikeuksia. Lasten kohdalla ei piittaa edes turvallisuus asioista mm.autossa ei tarvitse käyttää turvavöitä, kypärää ei tarvitse pitää kelkan kyydissä tai pyöräillessä, hampaita ei tarvitse harjata jos ei halua, valvoa voi niin myöhään kuin jaksaa, aamulla ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä, koulusta voi jäädä pois ei halua mennä, tytön hiukaisa ei tarvitse aamulla harjata vaikka kuinka takussa olisi...ym. Voisin jatkaa tälläsitä normaalia listaa loputtomiin. Siis kaikki normaalit asiat eivät onnistu.
Pahinta on, että mies lähtee reissuun, kapakkaan, kuskiksi tai muuten vaan jonnekin kun kaverit pyytää. Ei edes kysy minulta että mitä mieltä minä olen. Käy kotona syömässä ja nukkumassa, pitää minua ihan äitinää.
Ollaan oltu yhdessä jo n13 vuotta, eikä mitään muutosta ole tapahtunut. Molemmat lapsemme ovat asuneet tässä talossa koko ikänsä ja vanhempi sanookin, ettei halua koskaan muuttaa täältä pois. En halua pahaa mieltä lapsille enkä rikkoa heidän maalmaansa. Olen aivan nurkkaan ajettu. Järki sanoo että lähde, mutta tunteet tätä kotia kohtaan ja lapset sanovat että ei lähdetä. Kyllä minä olen niin nurkkaan ajettu, että en voi kuin ihmetellä miten tälläiseen tilanteeseen olenkin ajautunut. Hemmetti kun olen tuollaiselle lapselle vielä lapsia mennyt tekemään.
Huokaus. Kunpa joku tulisi ja hakisi meidät tästä sirkuksesta pois.

Ei kai sitten auta muu kuin asennoitua uudelleen. Ajattele, että sinulla onkin yksi lapsi enemmän ja hoidat kaiken. Älä ajattele tästä asiasta negatiivisesti vaan ole kuin sumussa ja tee mitä pitää. olen siitä ihan varma , että muutos tulee ja se voi tulla nopeastikin ja sinun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen.
 
Olisiko mahdollista että mies muuttaisi ulos talosta? Niin lapsesi voisivat jäädä sinun kanssasi siihen kotiin jossa nyt asutte. Vai omistaako mies talon? Oletteko naimisissa? Avioehto?
 
Emme ole naimisissa ja talo on puoliksi molempien. Talon arvo on noussut niin huimasti, että kummalaakaan ei varmasti ole varaa lunastaa toista ulos. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi myyminen (meillä kävi syksyllä välittäjä antamassa arvion).
Aamullakin kun mies heräsi, se ei puhunut kenellekään mitää. Puki päällensä ja lähti. Veikkaan että läksi aamukahville kahvilaan, kotona se harvin juo aamukahvia.
Olen kyllä kokeillut samaa linjaa kuin hänkin, mutta minun luonne ei anna periksi elää kuin sikolätissä, jättää vaatteet sinne tänne ja astiat pöytään. Tokko tuo raukka ikinä tajuaa, että kasvaa pitäisi. Hitto en ala äitiä esittämään hänelle.
Ajattelin soittaa neuvolaan ja kysyä apua. Oma pääni pitää saada selväksi, mies kun väittää että vain minussa on vikaa. En vain yksinkertaisesti jaksa tuota lapsellisuutta. Asennoitua tosiaan pitää uudelleen, mutta mites kun ei ole parisuhdetta olemassakaan? Kyllähän minä tarvitsen miehen rinnalle, tueksi ja turvaksi. Ja lapset kunnon isämallin.
 
jos lapsesi on jo koulussa, eiköhän osaa jo vähän huolehtia asioistaan, wc:ssä käynnistä, auttaa sinua kotitöissä, siivota jälkiään ja hoitaa läksynsä ja kouluun lähtemisen. ja kouluikäinen osaa turvavyönsä laittaa kiinni.
eiköhän sinun pitäisi alkaa laittamaan ensin itseäsi kuntoon, ja tsemppaamaan lapsistasi vähän omaaloitteisia.
Mitä neuvolassa tähän asiaan nyt puututaan, lapsesihan on jo koulussa.
Ala elämään omaa elääsi, ilman että ripustaudut mieheesi koko ajan.
 
Juu, eihän siinä mitään jos olisi vain tuo kouluikäinen. Mutta kun pienempi on vasta parivuotias, ja hän ei todellakaan vielä tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin.Ja äkkiäkös tuon ikäinen huonot tavat oppii, miten ne sitten vanhempana karsitaan pois?
Ei todellakaan ole oikein, että kun lapset ovat isänsä kanssa niin vanhempi hoitaa pienempää, eikö se ole isän homma? En omassta mielestäni pienistä asioista valita, jaksamisella kun on rajansa. Ei ole helppoa aikuiselle ratkuttaa normaaleista asioista, miksi ne pitää tehdä edes jollakin tapaa oikein?? Vie voimia ihan jonkun verran.Lapsi on helppoa opettaa, mutta ei vanhaa koiraa.
Luulen kanssa, että mies ei edes halua muuttaa tapojaan. On ikuinen lapsi ja vastuuton. Tuntuu että on jo sairauden puolella tuo välinpitämättömyys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 0997:
Juu, eihän siinä mitään jos olisi vain tuo kouluikäinen. Mutta kun pienempi on vasta parivuotias, ja hän ei todellakaan vielä tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin.Ja äkkiäkös tuon ikäinen huonot tavat oppii, miten ne sitten vanhempana karsitaan pois?
Ei todellakaan ole oikein, että kun lapset ovat isänsä kanssa niin vanhempi hoitaa pienempää, eikö se ole isän homma? En omassta mielestäni pienistä asioista valita, jaksamisella kun on rajansa. Ei ole helppoa aikuiselle ratkuttaa normaaleista asioista, miksi ne pitää tehdä edes jollakin tapaa oikein?? Vie voimia ihan jonkun verran.Lapsi on helppoa opettaa, mutta ei vanhaa koiraa.
Luulen kanssa, että mies ei edes halua muuttaa tapojaan. On ikuinen lapsi ja vastuuton. Tuntuu että on jo sairauden puolella tuo välinpitämättömyys.

Yritä nyt elää sitä omaa elämää. Ihan selvästi olet niin ärsyyntynyt, että tulkitset toista koko ajan. Uskoisin, että mies on kyllästynyt sinuun ja sinun rutinaasi ja miehellä on noussut kaikki mikä yhteistä vastenmieliseksi, aivan kuten sinullakin. Se miten nyt menet eteenpäin on se, että tutkit ensin omaa toimintaasi ja mietit onko siinä mitään muutettavaa, joskus puolison reaktiot ovat vastareaktioita ja niin uskon teillä nyt olevan. Mitä jos alkaisit yrittämään hyvällä ja ymmärtämään. yritä edes.

 
Hei haloo! Vanhaa koiraa ei enää voi opettaa, olet oikeassa. Vanhemmasta lapsestasi on kasvamassa isänsä kaltainen, kun malli on koko ajan läsnä: mitään tekemätön isä ja marttyyriäiti joka tekee kaiken. Milläs opetat vanhempaakaan lastasi enää vastuullisuuteen, kohta on jo murrosiässä ja silloin on auttamattomasti myöhäistä.
Miestä et voi käskemällä muuttaa toisenlaiseksi, et kostamalla, et nalkuttamalla, et marttyyriydellä, et millään.

Mietin vain miksi annat lasten määrätä asuinpaikkansakin? Teet kaiken niin kuin mies tai lapset tahtovat. Miten olisi oma tahto ja aikuisen vastuu ja määräysvalta?
Lapset sopeutuvat muuttoon, jos aikuinen päättää että asia menee nyt näin ja piste. Lapsille ei pidä sälyttää liian isoa vastuuta, eli päätöksenteko-oikeutta asioisssa, johon heidän ikänsä ja kehitystasonsa ei vielä ole valmis.

Ajettele: Noin parinkymmenen vuoden kuluttua, kun lapset ovat omillaan, olet siinä yhä miestäsi passaamassa. Ja kukaan ei arvosta.

Minä lähdin aikoinani samanlaisesta liitosta kahden leikki-ikäisenlapsen kanssa. Olin lisäksi työtön ja vielä hoitovapaalla. Elämä kantaa, sen suunnan voi valita itse.
 
Ymmärrän tunteesi. Onko mies ollut aina tuollainen saamaton vätys, vai onko muuttunut vuosien myötä?

Useat neuvovat sinua muuttamaan omia toimintojasi, kirjoittamasi perusteella mitä niistä voisi muuttaa, ja miksi pitäisi tuollaista miestä ymmärtää.

Yksi asia jäi epäselväksi: käykö mies töissä?

Vaikka kävisi töissäkin, kyllä pienten lasten kanssa on niin paljon hommaa että tuntuu aika tunteettomalta jättää kaikki sinulle. Muistan kun 30 v. sitten omat olivat pieniä, kyllä mies huolehti heistä vaikka olin äitiyslomallakin.

Asunnonmyynnistä; luulen että lapsesi sopeutuisi uuteen asuntoon nopeasti, ei 13-vuotias vielä osaa ajatella kuinka voi sopeutua uusiin elämäntilanteisiin kun vain on pakko, ja viiden vuoden kuluttua hän jo lähtee varmaan opiskelemaankin siis pois kotoa.

Sinun kannattaisi nyt hakea keskusteluapua jostain perheneuvolasta tai vastaavasta, vaikka terveysasemalta psykologilta tai psyk.sairaanhoitajalta, joka auttaisi sinua pääsemään jaloillesi ja henkisestikin eroon tuosta ääliö-miehestä.

Kirjoitustesi perusteella vaikutat fiksulta nuorelta naiselta, ansaitset paremman miehen, ja luulen että noin fiksu sellaisen löytää helpostikin. Uuden myötä huomaat että on niitä "aikuisiakin" miehiä olemassa.
 
Mies ei ole nyt töissä, mutta silti ei käy kaupassa tai edes millään lailla hoida tuota pienempää. Ei vie edes roskapussia, vaikka aamulla on olevinaan aina kiire jonnekin ja koko päivän saa lorvittua kylillä. Lapset ovat nyt joululoman ajan roikkuneet isänsä mukana, siis vanhempi hoitaa tätä parivuotiasta siinä mukana (eihän tuota pientä uskalla jättää isomman kanssa kotiin ihan keskenään)
Paalupaikka on ihan oikessa, että minun tulisi hakea itselleni apua jotta pääsen henkisesti jaloilleni. Olen koko lasten olemassa oloajan kaiken aikani käyttänyt lapsiini, kun mies reissaa ja menee miten lystää. Mietinkin, että mitä' minä sitten teen kun lapset on isoja? Ihmissuhteeni ja kaikki on kärsinyt vain siksi, että en ole voinut elää oikeaa elämää. Ja siinä on mies edesauttanut aivan liikaakin.
Siis käyn töissä, hoidan kodin ja lapset itse. Mitä minun näistä pitää muuttaa? En poiskaan voi jättää. Tuntuu uskomattomalta että joissakin perheissä myös mies hoitaa lapsia tai tekee kotitöitä!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 0997:
Mies ei ole nyt töissä, mutta silti ei käy kaupassa tai edes millään lailla hoida tuota pienempää. Ei vie edes roskapussia, vaikka aamulla on olevinaan aina kiire jonnekin ja koko päivän saa lorvittua kylillä. Lapset ovat nyt joululoman ajan roikkuneet isänsä mukana, siis vanhempi hoitaa tätä parivuotiasta siinä mukana (eihän tuota pientä uskalla jättää isomman kanssa kotiin ihan keskenään)
Paalupaikka on ihan oikessa, että minun tulisi hakea itselleni apua jotta pääsen henkisesti jaloilleni. Olen koko lasten olemassa oloajan kaiken aikani käyttänyt lapsiini, kun mies reissaa ja menee miten lystää. Mietinkin, että mitä' minä sitten teen kun lapset on isoja? Ihmissuhteeni ja kaikki on kärsinyt vain siksi, että en ole voinut elää oikeaa elämää. Ja siinä on mies edesauttanut aivan liikaakin.
Siis käyn töissä, hoidan kodin ja lapset itse. Mitä minun näistä pitää muuttaa? En poiskaan voi jättää. Tuntuu uskomattomalta että joissakin perheissä myös mies hoitaa lapsia tai tekee kotitöitä!!

sanattomaksi vetää, jos tilanne on tuo.............

 
Onko tuollaisia miehiä olemassa tai on? mies on lapsi, jota hoidetaan. En ymmärrä, että miten olet jaksanut hoitaa koko pesuetta. Ja myös miehen ajatukset ja antaa mennä periaatteella, ovat omituisia. Millaisen mallin antaa lapsille. Sinun pitäisi muuttaa pois ja ottaa lapset mukaan. En oikein usko, että mies muuttaa tapojaan. Kun on saanut tehdä asioita oman pään mukaan jatkaa niin kauan, kuin annat tapahtua. On miehellä onnenpäivät, kun ei tarvitse miettiä ei ajatella kuin itseään. On laiska, välinpitämätön, eikä kunnioita ketään? ei varmasti rakasta, koska rakkauteen kuuluu toisista välittäminen ja huomioiminen. Kyllä varmasti olet miettinyt, miten tällainen vaikuttaa lapsiin ja sinuun myös. Vain sinä voit muuttaa kaiken ja tehdä asioille jotain. Ihan puistattaa ajatella, jos olisi tuollainen mies. Olisin ilkeä ja paha suusta ja toivoisin että joku ottaisi niin pääsisin ainakin eroon kokonaan. Ei tuollaista miestä kukaan huoli. Niin tai jotkut samantyyppiset ihmiset, jotka sitten lyöttäytyvät yhteen?
 
herttanen sentää, tietysti naisen pitää keskittyä lapsiin kun on äidiksi tullut, oma elämä jää pakosta vähemmälle.
Ja ei kukaan tule hakemaan sinua sieltä pois, ja kerroit ettet halua kotia rikkoa,
ja jos eroisit niin yksinhän sinun sittenkin olisi kaikki hoidettava.
Mitä apua luulet neuvolasta saavan, luuletko että sieltä otetaan yhteyttä mieheesi käskien osallistua kotihommiin ja miehesi sanoisi :voi en ole tullut ajatelleeksi, muutan tapani.
useat naiset käyvät töissä, hoitavat useamman lapsen kuin sinä, hoitavat kotia ym.
ihan normaalia.
Oletko tullut ajatelleeksi, että miehesi saattaa olla masentunut, kun ei ole töissä, tai jos hänellä on toinen nainen.
mikset ole vaatinut häntä tekemään kotona enemmän aiemmin.
Kai olet huolehtinut ehkäisystä ettei näitä lapsia tule lisää.
Jos nyt alkaisit vaan elämään ja jättäisit turhan valituksen pois, jos et ole valmis lähtemään niin siinä on oltava. Ala opettamaan lapsia omatoimisiksi ja myös itseäsi.
 
Itse joudut käymääntöissä, itse joudut ´hoitamaan kotisi, itse joudut hoitamaan omat lapsesi. Sitä elämä on.

Saamatonta miestä sinun taas ei tarvitse hoitaa, eikä edes katsella jos et itse halua.

Pärjäisit ehkä paremminilman tuota miestä. Ota vaikkapa lastenhoitoapua mannerheimin lastensuojeluliitolta kerran viikossa jotta pääset vaikkapa harrastamaan jotain ihan omaa.

Talon voi myydä ja vuokrallakin on ihan kelpo asua. Lapset sopeutuvat kyllä, vaikkakin protestoivat aluksi.

itsenäisyydestään ja pärjäämisestään voi jopa oppia nauttimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihana itsenäisyys:
Itse joudut käymääntöissä, itse joudut ´hoitamaan kotisi, itse joudut hoitamaan omat lapsesi. Sitä elämä on.

Saamatonta miestä sinun taas ei tarvitse hoitaa, eikä edes katsella jos et itse halua.

Pärjäisit ehkä paremminilman tuota miestä. Ota vaikkapa lastenhoitoapua mannerheimin lastensuojeluliitolta kerran viikossa jotta pääset vaikkapa harrastamaan jotain ihan omaa.

Talon voi myydä ja vuokrallakin on ihan kelpo asua. Lapset sopeutuvat kyllä, vaikkakin protestoivat aluksi.

itsenäisyydestään ja pärjäämisestään voi jopa oppia nauttimaan.

Niin voi oppia nauttimaan, mutta sielunkumppanin tarjoilemaa vastaleivottua pullaa ei saa kuin parisuhteessa...Se on kuin vaihtaisi mersuun ...

 
...ja ystävyyssuhteissa. Joita voi olla myös vastakkaiseen sukupuoleen! Siihen nähden harmi, että olen huono leipuri, mutta onneksi parikin miespuolisista ystävistä edes leipoo :)
 

Yhteistyössä